|
|
Neuloessani Baktus-huivia suomalaisin perinnekuvioin minulle jäi suorastaan perinnekuvioiden nälkä, sillä tuohon huiviin en osannut laittaa niitä kuvioita, mitä olisin halunnut. Syksyllä olin laittanut syrjään värjäämiäni lankoja villatakkia varten, jotka nyt otin esiin ja aloin suorastaan mässäillä Oljen Sukkakirjan ja Haaviston Sata kansanomaista kuviomallia kirjojen mallien kanssa.
 
Kirkas auringon paiste hieman häiritsee kuvissa, mutta kyllä niistä kokonaiskuvan saa. Takki on pääasiassa karheaa Raasikusta ostettua vironvillaa ja jokunen vyyhti samanpaksuista Pirtin karstalankaa ja mutta silti yllättävän mielyttävä päällä ja jo viikon ajan se on ollut joka päivä minulla käytössä, niin kaupungilla kuin kotona pihaa haravoidessa.
 
Langat on värjätty sienillä, vihreät ja harmaan vihreät langat eri orakkailla, alimmainen ruosteorakkaalla ja on jälkikäteen rautaisessa porakaivonvedessä puretettu ja toiset ryyti-, musta- ja oranssiorakkaiden sekaliemessä. Kirkkaimmassa vihreässä keskellä takkia on kyllä ensiksi mukana morsinkoa ja sen päälle verihelttaseitikin jalkoja. Vaaleamman keltaisissa minulla menee tattilangat ja punakäävällä värjätyt sekaisin, joten en voi sanoa niistä kumpaa tuossa on. Lila on okrakääpää ja vahva keltainen on sitten se tunnistamaton sieni, jonka löysin Puumalan yläpuolisesta Roska-Roope saaresta. Minusta sieni oli orakas, mahdollisesti karvaorakas. Jos se oli tuo sieni, niin maahan olisi pitänyt jättää, sillä se on uhanalainen laji. Minulle on esitetty, että kyseessä olisi voinut olla karhukääpä. Meinaan ratkaista sienen arvoituksen menemällä tuohon saareen uudelleen vaikka useampana kesänä, ja jos se siellä yhä kasvaa, niin kuvaan ja tunnistutan asiantuntijoilla.
Perinneneuleissa menin niin pitkälle, että hihan suut saivat kierreraitaa. Oikein mukava aloitus, hihansuut ovat kiinteän napakat. Napit ovat luuta.
 
Neulepinnoilla sitten mässäilin. Joka toinen raita on kaksinkertaista nurjaa, Oljen kirjastahan tuo neule löytyy, ja joka toinen sitten Haaviston kirjoneulemalleja. On kiekuraa ja lehdykkää, muuttolintusia ja tietysti ihan oikeat ässänväärät.
Takki valmistui vauhdilla, suorastaan himoitsin sen neulomista, eikä yhtään haitannut, että piti kerran kaarokeosa purkaa kokonaan, kun kavennukset edistyivät liian verkkaisesti. Nyt suunnittelen jo uutta takkia lahjaksi, lankoja riittää. Siihen aion värjätä kyllä hieman punaista. Ensin ajattelin tehdä sen verihelttaseitikeillä , mutta nyt olen kallistumassa krapin puoleen, ja syyn siihen löydät edellisestä kirjoituksestani.
30 minuuttia myöhemmin. Tulin vielä takaisin. Tänäänhän on juhlapäivä, minua on muistettu ruusullakin. Haluan kumminkin jakaa kansanne päivän kunniaksi tämän ihanan postin tuoman lahjan:
Kyllä nyt mummolla hyvin pyyhkii! Mutta raaskiiko noita käyttää…
Ehkä joku muistaa, että virkkasin syksyllä mallikokeiluna parittomia lapasia ja vein ne neulegraffiteiksi Mikkelin torille. Eilen hain kaksi jäljelle jäänyttä lapasta pois, eihän ne kesään sovi. Lapasia oli alunperin torilla neljä, yksi oli poistettu ulkopuolisen taholta Sokoksen edestä ja yhden retkottavan poistin itse taksitolpalta kevättalvella.
Tämä juttu taitaa kiinnostaa vain sellaisia luonnonväreihin hurahtaneita kuin minä. Jos et kuulu tähän porukkaan, niin jätä katsomatta.
 
Tässä poistetut lapaset ovat pihanurmikollani. Ne olivat pysyneet ryhdikkäinä seipäissään, vielä vetosolmulla kiinnitettyinä, että ne olisi ollut ohikulkijankin helppo vetäistä irti. Siinä ne nyt likaisina makaavat. Oikeanpuoleisessa (tai alemmassa) kuvassa täytteet on poistettu ja lapaset on käännetty nurin päin. Värit ovat nurjalla selvästi kirkkaammat, aurinko ei ole sieltä päässyt polttamaan.
 
Tämä kuva on otettu tänään samalla nurmikolla. Lapaset on nyt pesty ja ne ovat kuivia. Päivä on yhtä pilvinen kuin eilen, ja se varmaan pitää värit yhtäläisinä.. Ensimmäisessä kuvassa ne ovat taas oikein päin ja toisessa nurin.
 
Sitten lähdin etsimään käyttämiäni lankoja. Yllä oleva lapanen on neulottu Nallella. Nalleenhan tarttuu väri voimakkaammin kuin karstalankaan. Tässä lapasessa (linkissä alin lapanen) myös uutuuttaan näkyivät kuviot selvästi. Minulla olivat voimakkaat värierot, mutta langan laadullakin on varmasti merkitystä. Oikeanpuolimmaisin lankanyssäkkä on värjäämätöntä vaalean harmaata Nallea, sillä olen aloittanut ja lopettanut lapasen. Sinisten keskellä oleva lanka on värjätty seitikeillä, sitä on toisessa - ja peukalon yläpuoleisessa raidassa. Väri on pahasti muuttunut auringon vaikutuksesta, samoin kuin tuossa punaisemmassa, toisena vasemmalta olevassa seitikkilangassa. Keltainen lankanäyte ei ole Nallea, vaan karstalankaa, molemmat ovat kumminkin värjätty keltaisen samettikukan kukinnoilla. Siinäkin on tapahtunut voimakasta haalistumista. Ensimmäinen lankakerä on kuusenkäpyjen jälkiliemestä saanut värinsä, se on pitänyt pintansa, samoin kuin indigo värjäykset. Lapasessahan on kolmea eri sinistä ja sitten vihreä väri on saatu samettikukan ja indigon yhteisvaikutuksesta.
 
Tämän toisen lapasen olen virkannut kolmisäikeisestä virolaisesta karstavillasta. Tässä olin pettynyt jo alun alkaen kuvion näkyvyyteen (linkissä toinen lapanen alhaalta päin). Se joutuu lankojen värierojen vähäisyydestä, mutta varmaan myös langan karkeasta pörröisestä laadusta. Tämän kuvion heikon näkyvyyden takia, en käynyt virkkaamaan tästä langasta enempää lapasia. Sama juttu muuten kuin nallessakin, nurjalla puolella lapasta värit ovat säilyneet aika hyvin ja niiden mukaan etsin lankakerät varastostani. No tuo morsingolla harmaaseen lankaan värjätty sininen lankakeräni on hävinnyt Ukkolassa, kun itsenäisyyspäivän myyjäisissä neuloin lapasia. Tuo valmistunut lapanen saa nyt olla värinäytteenä (sekin jäi parittomaksi). Sama juttu kuin Nalle-langassa, seitikki ei värinä kestä, eikä tuo vasemmanpuoleinen vihertävä orakaslankakaan sisällä säilyvää väriä. Okrakäävästä saatu väriä, lila lanka, on vain hieman haalistunut, mutta morsinko pitää pintansa.
Olenhan minä tiennyt, että seitikeistä saatavat värit eivät ole parhaimpia värinpitävyyden kannalta ja omien kokemusteni pohjalta värisävyt saattavat myös muuttua etenkin pesujen yhteydessä, mutta tällainen konkreettinen näkeminen tietenkin vähän harmittaa. Ne kun ovat niin mukavia sieniä ja helpoilla kikoilla saa erilaisia värivivahteita. Mutta indigo pitää pintansa tulee väri sitten ostetusta luonnonindigojauheesta tai omalla kasvimaalla kasvatetusta morsingosta. Hyvä! Samettikukkalanka menetti paljon väriään. Minulla on taimena sitä nytkin kasvamassa, kannattaakohan tuolla enää värjäillä. No vihreässä se kumminkin piti pintansa indigon avulla. Okrakääpä haalistu hieman, sen värihän kirjojen mukaan pitää hyvin pintansa ja käpy toimi hyvin, mutta tuo vihertävä orakaslanka on huono juttu. Minä olen sitä nyt pannut aika paljon uuteen villatakkiini, katsotaan nyt miten takin käy. Villatakista kirjoitan huomenna.
Linkeissä oleva syksyinen lapaskuva saattaa olla väreiltään hieman voimistettu. Eilisen ja tämän päivän kuvissa en käynyt tietokoneella kikkailemaan.
Minulla vain kirjoitusten välit tänne blogiin kasvavat. En tiedä oikein milloin kävin viimeksi täällä sisällä, mutta poistin juuri 980 roskapostia. Onneksi hyvä suodatin pitää roskapostin poissa, mutta sen joukkoon aina joskus menee minulle tarkoitettu kommentti. En jaksa tarkistaa noin suurta määrää roskapostia, joten kommenttikin häviää, harmi.
Nyt on kertynyt raportoitavaa varmaan usealle päivälle, villatakki on valmistunut jo alkuviikosta, mutta minulla ei ole ollut kuvaajaan. Tämän henkilön puute poistuu nyt viikonloppuna. Luonnonvärien kestotestaustakin on tulossa, mutta koekappaleet ovat nyt märkiä, joten niiden kanssa huomiseen. Laitan nyt kuvia tekemistäni kahvipussikasseista. Olen niistä kirjoittanut jo kaksi juttua kudontapiirini blogiin, mutta kaikki lukijani eivät käy siellä ja siksi esittelen omat tekeleeni.
 
Tässä roikkuvat tekemäni kassit. Ensimmäisen kuvan kassi on valmistettu juhlamokan annospusseista. Se on suorastaan söpöläinen kokonsakin puolesta ja söpöläiselle se meneekin uimakassiksi ja siksi kassin hihnat ovat jo lyhyemmät toisissa kuvissa. Eväätkin tuohon kassiin voi ottaa mukaan, sillä se toimii paksuutensa ja materiaalissa olevan alumiinin takia kylmälaukkuna. Isompi on tehty saman kahvimerkin kotipakkauksista. Kuvio on komea, mutta ei meidän kehittelemä.
 
Hihnat menevät ympäri laukun ja ovat pohjassa ulkopuolella, mutta silti epäilen, että kassi ei kumminkaan ole niin vahva , kuin pari vuotta sitten Ukkolassa tekemämme korit.
 
Costarica kahvin pusseista sommittelin kukkasen. Pusseja ei ollut isoon kassiin riittävästi, joten niistä tein vain pienen kopan.
 
Noiden juhlamokkakukkien tekemisessä taitoni karttuivat, tulin kriittiseksi ja reputin joitakin neliöitä. Niistä sitten tein toisen pienen kopan, johon lopettaessani nämä työt lastasin keittiön pöydältä tärkeät tarvikkeet. Näitähän ovat ensinnäkin 72 kahvipussia ja 144 annospussia (ei tietenkään pöydällä, vaan kasseissa), tikkutyöleikkuri, viivoitin ja leikkausalusta (ei kuvassa). Ilman tilkkutyövälineitä tulee ihan hyvin toimeen, sakset riittää. Vanhasta pankkikortista saa leikattua hyvän taittelumitan, muutama pyykkipoika auttaa mukavasti taitteluvaiheessa, samoin kuin kumilenkit valmiiksi taiteltujen suikaleiden säilyttämisessä. Neliöiden tekoon ovat varrastikut välttämättömiä ja kassin kasaamiseen tarvitaan hyvää lankaa (meillä koruissa käytettävää vahattua nyöriä) ja pitkä tylppä neula.
Aluksi suikaleitten taittelu ja neliöiden kasaaminen oli todella hankalaa ja hidasta, meinasin lopettaa heti alkuunsa, mutta kun sormet notkistuivat tälle työlle, niin se alkoi suorastaan himottaa. Jos jostakin saan jonkin toisen kahvimerkin annospusseja, niin sommittelen omanlaiseni kuvion ja teen vielä pienen käsilaukun, sillä sen muoto minulla on jo mielessä.
Minulle on kerrottu, että Juvan kansalaisopistolla olisi tehty noita neliöitä pannunalusiksi ja sitten Heikki niminen mies kehitteli niistä tämän kassin. Näitä on varmaan Juvalla tehty jo pitkään, mutta viime syksynä Heikki esitteli kassin tekoa ensin Mikkelin Taito Shopissa ja opetti sen teon myöhemmin Taito Itä- Suomen kurssilla Mikkelissä. Hyvä Heikki, kuka sitten lienetkin!
Ravelryn suomalaisen kansanperinteen ryhmässä neulotaan porukalla Baktus huivia Oljen ja Haaviston neulemallien pohjalta. Kun olen aktiivinen tuossa ryhmässä, niin toki ilmoittauduin mukaan. Edellissä kirjoituksessa esittelin myös huivia varten värjäämäni langat. Veriseitikkivärjäys Pirtin kehräämön meleerattuhin tarjouskampalankoihin (tex 90 x 3) onnistui oikein hyvin. Noiden lankojen värierosta tuli niin pieni, ettei Haaviston kirjoneuleita voinut ajatella, joten hain kirjasto Oljen Sukkakirjan, kun muistin siinä olevan pintaneuleita. Kaksinkertaista nurjaa ajattelin, mutta se ei onnistu tasona neulottavaan työhön, joten piti tyytyä tavallisiin nurjiin silmukoihin. Neuloin koehuivia ja aika pian huomasin etten saa huivistani yksiväristä, kun 100 gr ei riitä tarpeeksi pitkään huiviin. Neule oli muuten kurttuun vetävää, mutta kastelemalla ja tasokuivaamalla tuon mallikappaleen totesin siitä kumminkin tulevan siedettävää.
 
Ensimmäisessä kuvassa on mallikappaleen kastelun jälkeen.Varsinaiseen huiviini kelpuutin vain kaksi kuviota. Toisessa kuvassa huvi on juuri valmistunut ja erityyppiset neuleet saavat sen ihan mykkyrälleen. Kastelin huivin ja aloin muistella miten Haapsalussa opettettiin huivin pingotusta. Nuo huivin kuviot ovat Äyräpään sukkien vikkelin vinoneliöt, pitsikuvio taitaa olla Oljen oma, sillä sille hän ei kerro alkuperää mistään museosta.
 
Eihän minulla mitään pingotustelinettä ole, mutta täysin kastellun huivin viritin lakanalle päällystetyn retkipatjan päälle saunan lauteelle ja kiristin sen nuppi neuloin. Peittelin huivin vielä lämpimällä vedellä kastelluin pyyheliinoin ja jätin kuivumaan. Kahden päivän päästä poistin pyyheliinat, mutta huivi jäi vielä saunanlauteille, sillä muistin, että sen tulee kuivua ylikuivaksi, ennen kuin se otetaan pois.
 
Hyvä huivista tuli, ei uskoisi sitä samaksi villamykkyräksi ja kivasti piristää myös vanhaa poppanatakkiani, joten käyttöön tulee.
Oli pääsiäismaanantain. Olin saanut huivin neulottua ja pingotettua ja minun käsillä ei ollut mitään tekemistä. Olo tuntui omituiselta. Silloin muistin syksyllä villatakkia varten syrjään laittamani orakkailla ja käävillä värjäämäni langat. Oi mitä pussista löytyikään! Onnistuneiden ja epäonnistuneiden kääpä- ja orakasvärjäyksieni langat hehkuivat ja pyysivät päästä työnalle. Olin jo syksyllä katsonut Ihanasta virityksestä eestaas oikea voittoisen villatakin, joka olisi mukava toteuttaa, joten sieltä vinkkejä. Oikeastaan takin neulominen alkoi onnistua heti, mallitilkun jälkeen päädyin pyöröpuikkoihin ja neuleen halkaisemiseen. Siihen vaikutti myös mielenpohjalla kaikertanut kaksinkertaisesta nurjasta ja Haaviston kirjoneuleista luopuminen. Nyt ottaisin revanssin!
 
Paksun kolmisäikeisen vironvillan neulominen 3,5 puikoilla etenee joutuisasti, ainakin syyskuussa pääsen tämä päälläni käsityömatkalle Virumaalle ja siinä yhteydessä Raasikun villatehtaalle ostamaan uutta lankaa, mutta voi olla, että jo heinäkuun värjäripäivilla esiinnyn takissani, sillä nuo keltaiset värit, jotka ovat juuri neulomisessa, ovat mysteeri. No ei kumminkaan väri, vaan sieni mistä väri tuli. Tuolla värjäripäivillä kun on taitavia ja tietäviä henkilöitä, joiden kanssa asiasta voin keskustella.
Minä olen viimeisen neljän vuoden aikana ollut usein Airin Matkassa (oy) eri puolilla Viroa opettelemassa sikäläistä käsityötä. Viimeisen vuoden aikana en ole lähtenyt noille Suuren Käsityölehden lukijamatkoille, kun niillä ei ole tehty virolaista perinnetyötä. Tuo edellä mainitsemani Haapsalu sall on muuten ainut työ, mikä minulta on jäänyt tekemättä noilta matkoilta, mutta sen opetuksesta olen ottanut monta asiaa vaarin, niin kuin joustavat aloitus ja päättelysilmukat ja nyt tuon huivin pingotuksen. Airi ilmoittaa minulle vanhana asiakkaana aina uudet matkansa. Syyskuussa viikolla 38 hän järjestää varmaan jonkun pienen porukan pyynnöstä uudelleen villankierrätysmatkan Võsuun Virumaalle ja ottaa linja-auton täyteen. Tuo Jaaniojan käsityötalo sekä osaava mamselli Janika ovat niin täynnä luovaa hulluutta, että sinne minun on päästävä uudelleen. En meinaa tehdä enää laukkua , sillä se siellä on taas ohjelmassa, vaan olen ottanut yhteyttä Janikaan ja hän lupasi saatella minut kierätysvillasta pesemällä ja huovuttamalla tehtävän takin alkuun. Airi ei muuten mainosta matkojaan eli niitä, jotka eivät ole noita lukijamatkoja. Hän luottaa puskaradioon, joten olkoon tämä minun blogini nyt nykyaikainen puskaradio. Tässä linkki minun kirjoitukseeni aikaisemmasta Jaaniojan matkasta ja Airilta voit tilata tämän uuden matkan esitteen, jossa on lisää takkien kuvia : airi.lautakari(at)gmail.com
Olen matkustellut viime aikoina kovasti junassa, yhdet sukatkin sain tehdyksi, mutta nämä pienet junissa neulatut pussukat ovat näyttämisen arvoisia.
 
Väkerryksen kautta pääsin tämän kaksivärisen neuloksen ohjeeseen. Todella mainio malli ja suuret kiitokset sinne Väkerrykseen. Tein nuo kesää varten, sillä olen lupautunut värjäämään villalankoja keskiaikapukuun sonnustautuneena rauta-aikatapahtumassa. Silloin täytyy olla pussukoita, joihin piilottaa nykyaikaiset vempaimet. Isomman pussukan pohjaan olen tyytyväinen.
 
Tässä alkaa valmistua nyöri isompaan pussukkaan. Simppelin helppoa tuon haarukkanyörin teko. Opin sen Mikkelin kansalaisopiston keskiaikapukukurssilla. Toisessa kuvassa on Pirtin kehräämön kampalankaa, vaaleassa vyyhdissä on kaksi säiettä valkeaa ja yksi vaaleanharmaata lankaa, toisessa vyyhdissä ovat valkea, vaaleanharmaa ja tummanharmaa säie. Noita lankoja ei ole värikartassa ja ne on haettava paikanpäältä ja ovat edullisia tarjouslankoja.
Raveryn kansanperinneryhmässä puuhaillaan yhteisneulontana huivia Oljen ja Haaviston neulemallien mukaan. Siihen minulla ei ollut valmiina lankaa, joten ryhdyin värjäämään noita yllä olevia Pirtin lankoja veriseitikeillä. Näyttää tuo värjääminen onnistuvan keittiössäkin, minähän yleensä värjään kesällä rannalla. Veriseitikki ei ole myrkyllinen.
 
Sieniä meni keitokseen enemmän, kuin tuo aluksi mittaamaani 31 gr, lisäsin kesken kaiken kourallisen kummallekin vyyhdille. Värjään aina niin, että langat ja sienet ovat yhtä aikaa kattilassa. Tosin tänään kaipasin järveä huuhteluun, sillä roskat eivät lähteneet lavuaarissa pois niin helposti kuin järvessä.
 
Ensimmäisessä kuvassa ovat nuo yllä esitellyt langat saaneet punaisen sävyn, mielenkiintoisia pinnan vaihteluja. Kun liemi oli vielä vahvaa, niin karistelin sinne sienipussin pohjat ja kaksisäikeinen vironvilla- ja Pirtin kolmisäikeinen vyyhti, molemmat valkeaa karstavillaa, saivat huomattavasti helakammat värit, kuin kuvassa laidoilla olevat harmaan kirjavat kampalangat.
Tähän väliin nyt kaksi tärkeää asiaa kansallispukuammattilainen Soja pitää blogissaan arpajaisia. On se osallistuttava, sillä kovasti tekee mieleni kiilaferesin ohjetta. Lähde sinäkin mukaan, vielä on maaliskuuta jäljellä. Purnauskis, viehättävä nuori nainen, johon olen tutustunut käsitöiden merkeissä antoi minulle blogissaan tunnustuksen. Kiitos!
Tuolla blogissa oli valinnan varaa napata yksi kolmesta tunnustuksesta tai vaikka kaikki. Tämä sykähdytti, sillä menen taas huomenna lego-laatikolle.
Viimeiseksi tulee voitonni kuva - nyt on rekipeitto kirjottu. Kissan kellot, kesän aurinko viimeiseen kulmaan ja reunojen kuusipistoköynnökset, niitä et ole nähnyt. Koko peittoa en vielä näytä, siitä puuttuvat vielä iskuhapsut reunoista. En osaa tehdä niitä, mutta saan apua ja kuva tulee vasta sitten , kun peitto on ripustettu paikalleen odottamaan lapsenlapsiani sadun kerrontaan. Noista saduista pidän myös blogikilpailun, niin että jos tahdot menestyä, niin palautahan mieliisi suomalaisia eläinkansansatuja.
|
Minä Leena Olen kaikenlaisiin käsitöihin koukussa oleva mummo.
Ylläpidän myös Kudontapiiri Ukkolan Akkojen blogia.
Ota yhteyttä: leena(at)ukkolanakat.net
Kudontapiiri Ukkolan Akat Seitsemäntoista Akkaa ja 11 kangaspuut Mikkelin Suonsaaren vanhainkodin pihapiirissä. Tuo lintu kellertävänvihreässä palkissa oikealla johdattaa sinut sinne.
Tärkeitä nettiosoitteita Luen seuraamiani blogeja Googlen Readerin kautta. Alla olevassa linkkilistassa on minulle tärkeitä osoitteita .
|
Sukkasato