Leenan käsityöt

-nimittäin se, että tammikuu on yli puolen välin ja yhä vain toivottelen lukijoilleni Hyvää Joulua. Tämä on  artikkeli, jolla poistan joulun, ja näytän yhtä sun toista joulun jälkeen tekemääni, mutta mikään ei ole valmistunut oikeaan esittelykuntoon.

Tai oikeastaan on. Nämä kansalaisopiston metallikorujen kurssilla valmistuneet olkakorut ja rannerenkaat ovat valmiita.  Tuolla kurssilla sitä kokee olevansa osaamaton, niin uutta ja ihmeellistä kaikki on . Meitä on muitakin yhtä toopeja ja opettajaa käy sääliksi, kun hänen on revettävä niin montaa auttamaan samanaikaisesti. Olkakorut tein syksyllä ja niitä olen käyttänytkin, Kalevala korun Hämeen juhlakäädyn kanssa ne koristivat pikkujouluissa viime vuonna tekemääni keskiaikapukua. Komea olin. Seuraavaksi tulen tekemään pronssisia sormuksia.

Tässä virittelin oman arvon tunnettani  hivelevän koristeen nyt vielä keskeneräisen uuden pukuni koristeeksi. Kyse on Herjolfsnes no:38:sta, mitä keskiaikapukukurssillamme ei kukaan ollut vielä tehnyt ja siitä tuli  tehdä kokeilupuku. Minulla oli erittäin edullista Viipurista ostettua pellavaa ja niinpä kävin työhön. Kaavat ja ompeluohjeet tilasin Turusta. Kun kaavojen piirtämisen hankaluudesta selvisin, mikä johtui oikeanlaisen kaavapaperin puutteesta, kaikki on sujunut kuin leikiten. Sitä ei voi kuin ihmetellä, miten satoja vuosia sitten on osattu tehdä toimivia vaatteita.  Kapeat istutetut hihat ja käsillä on täysi liikkumavapaus,  ja varsinaiset kappaleet ovat suoria ja puku on helmasta levennetty kiiloin  ja se istuu kaikille vartalotyypeille.  Tuossa toisessa kuvassa on hihan salaisuus, olkapäällä oleva kiila. Tästä puvusta paremmat kuvat sitten kun se valmistuu, sillä helma on kääntämättä ja mietin vielä mitä teen alkuperäisen mallin  pullokiiloille. Koruja en tule tämän puvun kanssa käyttämään, sillä tarkoitukseni on kirjailla sen etumuksiin koukeroita ketjuvirkkauksella.

Eilen sain neulattua tossut Pirtin kehräämön hahtuvalangasta. Tuo lanka soveltuu neulaamiseen erittäin hyvin. En ollut sitä oikein ennen kokeilemistani uskonut, vaikka olin Väkerrystä- blogin pitäjän nähnyt sitä käyttävän pistonäytöksissään. Neulaamisen kanssa samainaikaisesti keskustelin ravelryssä kiivaasti langan kierteiden suunnasta. Voi kun minua yritettiin opettaa, jääräpäisenä vain pysyin kannassani, joka tietenkin oli väärä. Tarkistin asian tänään maan mainiosta Käspaikasta. Koko homma lähti siitä, että minua on mietityttänyt mummo, jonka tapasin junassa pari vuotta sitten ja hän kertoi minulle kaikenlaista neulakinanastekniikasta mm. sen, että kinnasneulalla tehtäessä tulee olla z-kierteistä lankaa. Itse olen myös hakenut tuohon tekniikkaan oikein hyvää lankaa sitä löytämättä. Tähän menneistä parasta on tuo Pirtin hahtuvalanka, jossa on nelinkertainen hahtuva yksikierteisenä lankana ja z-kierre (tieto Pirtiltä). Lanka on pikkuisen paksua ja yksikierteisenä vetää vähän vinoon. Pirtillä oltaisiin kyllä valmiina kiertämään ohuempaakin hahtuvalankaa, jos kysyntää olisi. Kokonaisuudessaan nuo  eilispäivän kokemukset laittavat minut nyt kehräämään villalankaa missä rukki pyörii  myötä että vastapäivään ja molemmat langat kerrataan. Sen teen ensi viikonloppuna. Sitten upotan nuo langat samaan kinnasneuleeseen ja katson mitä tuo juna-mummo oikein tarkoitti. Katsotaan nyt tuleeko kokeilustani esittelykelpoista, eniten huolestuttaa saanko syntymään möykytöntä lankaa. Noihin tossuihin vielä, ne tulevat saamaan liukastumisesteet pohjiinsa ja villakirjontaa jalkapöydän päälle, kunhan nyt kuivuvat. Huovutin niitä käsin pikkuisen, jotta sain ne oikenemaan lestiin ja pohjat hieman vahvistumaan, sillä karstalanka kuluu helposti puhki.

Ei se z- ja s-kierteen sotkeminen ole ollut ainut mokani,  neuloin nimittäin hahtuvasta valkoiset lapaset, laitoin reteenä pesukoneeseen ja ne huopuivat täysin kiinni. Nyt on uudet tulossa Pirtin kaksikierteisestä karstalangasta.  Kuviovirkkauskaan ei ole vielä mihinkään jäänyt, vaan olen hakenut yhä uusia malleja. Se mitä etsin on jo löytynyt ja lapaset ovat valmiit, mutta minulla on pätevä syy olla näyttämättä niitä. Nuo kaksi kokeilua eivät tällä kertaa pääse toria koristamaan, vaan teen aikanaan niille parit.

Kudonta meinasi unohtua kokonaan, onneksi kuvat olivat kameran kortilla.  Kudon värjäämilläni villoilla ontelopoppana loimeen keinutuolin mattoa. Täytekin on villaa. Matto pääsee siihen mummoni tuoliin, missä aina istun neulomassa ja virkkaamassa, ja nykyisin myös ompelemassa keskiaikapukujen pitkiä katesaumoja,  vain näkyviltä osin.