Minä Leena Olen kudontaan ja kudontapiirini Ukkolan Akat nettisivuihin koukussa oleva mummo.
Ota yhteyttä: leena(at)ukkolanakat.net
|
Pirena, armoitettu pitsin neuloja on soveltanut liinamalleja sytomyssyihin. Minä ihan aktiivisesti pyysin häneltä ohjetta. Mutta kun ohjeen näin, niin voi kauhistus! Mutta luonto ei antanut periksi, kun kerran pyysin niin täytyyhän minun yrittää. Ruutumalli oli aluksi aivan hebreaa, mutta alkoi sen logiikka vähitellen aueta. Ensimmäisen myssyn alun tein ainakin viisi kertaa, mutta sitten kun se lähti, niin aika vähin vaurioin pääsin perille. Toiseen myssyyn otin pienemmät puikot alkuun, ja nyt onnistui ihan ensi kerralla. Kyllä siinäkin myssyssä oli hieman eestaas neulontaa, mutta siihen ei jäänyt kovin montaa virhettä. Tosi mielenkiintoista, en olisi koskaan uskonut, että joskus neulon pitsiliinan ohjetta!
Pirenan ohjeet ovat nerokkaat. Aloitus virkkuukoukkua apuna käyttäen on hieno keksintö ja rullaava alareuna herttainen yksityiskohta. Ihailen hänen taitoaan muuntaa liinan ohje myssyksi, joka kauniisti kaventuu malliaan mukaillen.
 
Käsialani on aika löysää, tai sitten se johtuu langan paksuudesta, sillä jouduin kaventamaan reunasta 10 silmukkaa eli siellä on 90 silmukkaa, kun Pirenan ohjeessa on 100. Se mistä sen tein , näkyy hyvin tuosta turkoosista baskerista. Punainen taas oli ensimmäinen pitsimyssyni, lanka aika paksua egyptiläistä irtosäikeistä meleerattua puuvillaa.
 
Peilailin kovasti päässäni turkoosia baskeria ja vertailin sitä samasta tätini langasta virkkaamaani kukkamyssyyn. Jos itse käyttäisin sytomyssyä, niin kotona varmaan olisin virkatussa ja päätä pitkin menevässä myssyssä. Se on kevyempi, painaa 30 gr vähemmän. Kauppaan taitaisin hippasta hieman runsaampi pitsibaskeri päässäni, paino 69 gr. Punainen Niili (10 vuotta vanhaa) nimisestä Novitan langasta neulottu painaa 80 gr.
Olen taas tänään menossa ohjaamaan setu pitsin virkkausta mikkeliläisen lankakauppa/kahvilan käsityöiltaan. Virkkasin lisää pitsiä, jotta varmasti osaisin toisia ohjata niiden teossa. Mutta eihän sitä nyt vain pelkkiä mallitilkkuja virkata ja niipä tein tänään tuleville pienille hiihtolomavierailleni pipot.
 
Katsotaan nyt miten pipot sopivat pieniin päihin ja kelpaavatko ne ylipäätään saajilleen. Nelisnurkkaisessa pipossa on vaativin pitsimalli, siinähän pitää kuljettaa yhtä aikaa useita värejä. Pipon kokoa oli myös vaikein arvioida, sillä tytöllä, jolle se on tarkoitettu, on paksu kiharainen tukka usealla saparolla. Korvaläpälliseen vauvan pipoon sain mittoja Hiipulta, ja vähän malliakin otin näkemästäni, kiitos niistä. Pojan pipossa taas on käsityökahvilassa suosituimmaksi noussut malli, vinot raidat. Pitkäpiippainen tytön pipo oli jo esillä täällä blogissa kolme viikkoa sitten.
 
Tarkoitukseni oli tuohon nelisnurkkaiseen pipoon laittaa huovutetut pallot.Tein nuo pallot ja panin ne tavallisen pyykin mukana pesukoneeseen tiukentumaan. Hurlum hei, väri muuttui täysin! Tiedän että tuo johtuu pesuaineen emäksisyydestä. Punainen ja oranssi väri ovat seitikeistä ja seitikkien värit muuttuvat heti, jos värjäysvesi on emäksinen, silloin mukaan tulee tavallaan sinistä. Noin on tapahtunut kesällä värjätessä, mutta että yli puoli vuotta sitten värjätty lanka muuttuu pesussa noin rajusti, se oli yllätys. Pipoja voi siis pestä vain neutraalissa vedessä, sillä noissa kaikissahan näyttää olevan seitikkilankaa. Sininen on värjätty luonnon indigolla ja vihreä ensin luonnon indigolla ja sitten koivulla.
Nyt tämä mummo lähtee valmistautumaan käsityöiltaan ja katsotaan ovatko pipojen saajat tulleet sieltä palattuani.
Sain eilen kudontatuvalla valmiiksi pätkäni videonauhaloimesta. Kudoin lointa aluksi videonauhalla ja moppilangalla, mutta viimeisen pätkän samalla puuvillalangalla kuin mitä loimikin on ja vaikeammalla kuviolla.
 
Kun suurennat jälkimmäisen kuvan, niin näet mitä lanka on. Tosin kameran tarkennukset ovat olleet missä sattuu. Tuosta meinaan ommella kesäksi olkalaukun. Tulee hieno! Kudonnaisen ohjehan on Kauhavalta.
Yllätys odotti sitten joululiinaloimella, sillä mihin runsas viikko sitten kyselin ideoita kuteeksi. Aloin kutoa tuota syrjittyä lointa ihan ohjeen mukaan (Mallikerta 2003/3), loimilankaa palttinaan (poppanan paksuinen kalalanka) mutta kuvioon ohutta pajua.
 
Häkeltyneenä katsoin kudonnaistani. Mitä ihanaa menneen ajan tunnelmaa se huokuikaan. Kun sitten luin tekstinkin ohjepaperista, niin selvisihän syy. Olin kutomassa taalainsidosta. Moppilanka oli ollut selvästi ihan väärä valinta tuohon loimeen ja kuvio vaati myös välipalttinat. Tänään jo kuulin, että muutkin kudontatuvalla alkavat kiinnostua uudestaan tuosta loimesta.
Olen kutonut paljon pajutekstiilejä. Tasaista tulee, kun vuorottelee tyvi- ja latvapuolen suuntaa kutoessa. Liinan reunat tulen jälkikäteen siistimään. Tuo paju on kasvatettua koripajua, sen tunnistaa väristä. Taidanpa lähteä hakemaan ojan penkalta lisää pajua. Sen tosin pitää sidottuna kuivahtaa ennen kutomista. Tummempaan villipajuun vaihdan kudelangan punaiseksi.
Siitä on jo kohta vuosi kun kävin Haapsalussa opettelmassa huivin tekoa ja kynnys tehdä huivi sen kun vaan kasvaa. Nitkutettua- blogissa esiteltiin huivi, joka alkoi kutkuttaa mieltä. Neulemalli on helppo. Lainasin seuraavan pätkän suoraan Helenalta ja siinä on linkki tuohon postaukseen:
Tämä minun neulomani huivi on hyvin yksinkertainen: Neulotaan kaksi reunasilmukkaa (aina oikein), sitten neulotaan 5 silmukkaa yhteen ja luodaan samantien viisi uutta tilalle (joka toinen silmukan etureunasta ja joka toinen takareunasta), yksi oikein, viisi yhteen kuten äsken, ja viisi uutta tilalle, yksi oikein jne. Toistetaan mallikertaa ja välisilmukkaa niin monta kertaa kuin halutaan ja lopuksi neulotaan taas kaksi reunasilmukkaa. Sitten kolme kerrosta sileää neuletta väliin ja taas mallikuviokerros, mutta siten, että kuvion (kukan) keskikohta tulee edellisen kuviokerroksen “välisilmukan” kohtaan. Minulla oli huivissani 63 silmukkaa ja neuloin siitä niin pitkän kuin mihin lanka riitti, kuviokerroksia tuli yhteensä 50.
Neulemalli selvisi tuosta edellä olevasta helposti. Silmukaluvun kanssa minulla oli pieniä vaikeuksia, kunnes itsestään selvä asia ratkesi, kuviossa on seitsemän silmukkaa, joten huivin kuvio-osan silmukka määrä on jaollinen seitsemällä. Kuviossahan neulotaan kolmella tavalla ensin viisi silmää yhteen, seuraavaan silmukkaan neulotaan nuo viisi silmää takaisin tyylillä eteen, taakse, eteen, taakse ja eteen ja sitten yksi silmä oikein. Kuviokerrokset aloitin vuoron perään noilla kolmella eri tavalla, saattaa olla Helenalla toisin. Tosi helppoa, nyt huivin neulomiseen
Valitsin joskus koivulla värjäämääni ihan ohutta Pirtin kehräämön kaksisäikeistä villalankaa, numerosta ei aavistustakaan. Lankaa ei löydy Pirtin esitteistä, sillä sitä on siellä kehrätty johonkin erityistarpeeseen. Kaikenlaista aina löytää, kun käy paikanpäällä ostoksilla. Ostin kutosen bambupuikot ja aloin muistella miten Haapsalussa huivia opetettiin. Silmät luotiin neulomalla, no sen hallitsen hyvin. Alussa oli eestaas oikein kerroksia hieman enemmän kuin Helenan huivissa. Laitoin neljä nurjaa rantua näkyviin (Haapsalun huivissa onkin kolme). Reunoille laitoin neljä oikeaa silmää ja ensimmäisen silmukkan jätin neulomatta takakautta. Tuonkin muistin oikein, mutta kun olin huivin neulonut loppuun, en muistanut miten päätellään. Haapsalun sall-kirja tuli avuksi. Päättely tapahtuu näin: neulotaan kaksi silmää oikein, siirretään takaisin vasemmalle puikolle ja neulotaan kääntäen yhteen, yksi silmä oikein, siirretään taas molemmat silmät oikealta puikolta vasemmalle ja neulotaan kääntäen yhteen jne. Tuntuvatko tavat hankalilta, monista Haapsalussa tuntuivat. Silmien luominen neuloen, ensimmäisen silmän takakautta neulomatta jättäminen ja oikeanlainen päättely ovat välttämättömiä, jotta huivi voidaan pingottaa äärimmilleen. Selkeitä reunasilmuja Haapsalun huivissa käytetään myös reunapitsien kiinnittämiseen.
 
Tässä on sitten huivini neulottuna. Lankaa käytin 100gr. Mielenkiintoinen kolmiulotteinen neule. Toisessa kuvassa huivi taas on pingotettuna äärimmilleen. Tein tuon pingotuksen saunan lauteille retkipatjan päälle. Huivi oli täysin märkä, kun sen virittelin nuppineulojen avulla pingottumaan. Nuppineula oli pitkillä sivuilla jokaisessa silmälenkissä ja päädyissä käytin sukkapuikkoja apuna. Huivi oli jo seuraavana päivänä kuiva, mutta muistin, että minua oli opetettu pitämään kuivaa huivia vielä jonkun aikaa pingotuksessa ja siksi huivini vietti vielä kokonaisen viikonlopun saunan lauteilla, kun itse olin Etelä-Suomessa.
 
Tänään on talvipäivä kauneimmillaan. Siitä kertoo tuo auringon vastavalo huivini läpi. Toisessa kuvassa huivi on aseteltu uudelleen omenapuun oksalle ja kuva otettu toiselta suunnalta.
 
Nämä kaksi lähikuvaa ovat neulokseen tutustumista varten, ja niistä toisessa huivi makaa hangella.
Olisikohan kynnykseni neuloa Haapsalun huivi jo pian ohitettu? Taidanpa kumminkin vielä neuloa tuosta Pirtin langasta ihan oikean Haapsalun mallin ja pingottaa senkin. Aikaisemmin aloittamastani huivista loppui lanka kesken. Vasta sen jälkeen ryhdyn neulomaan sillä rihman paksuisella villalangalla aitoa huivia reunapitseineen. Menee varmaan ensi talveen.
Viikonloppu Etelä-Suomessa toi minulle loimenlaittotehtävän. Parimetrinen loimi Brion kangaspuihin ei ole kovin vaikeaa, mutta sitä seurannutta kudonnanopetusta hankaloitti pahasti noiden kangaspuiden huono viriö.
 
Pupuvauvojen matto valmistui ensimmäiseksi. Pupujen hoitaja onnistui aika hyvin kudonnassa viriön ahtaudesta huolimatta, hänestä tulee kutoja.
 
Eläintalon matto on tarkoitettu nukkuma-alustaksi ja kirahvi suurikokoisinpana eläimenä pääsi sovittamaan sen pituutta. Eläinten hoitajan kiinostus kudonnasta on selvästi heikompaa kuin Vauvalan emännän.
Viimeisessä kuvassa Vauvala on siivottu ihan kuvausta varten ja molemmat matot pääsivät sinne. Eläintalon ja Vauvalan rakentaja pahoittelee molempien rakennusten keskeneräisyyttä.
|
Kudontapiiri Ukkolan Akat Viisitoista Akkaa ja 11 kangaspuut Mikkelin Suonsaaren vanhainkodin pihapiirissä. Tuo laidassa oleva lintu johdattaa sinut sinne.
|
Ihan Itse
Lapaskuu
Sukkasato 2009
Sytomysyykeräys
Viimeisimmät kommentit