Minä Leena Olen kudontaan ja kudontapiirini Ukkolan Akat nettisivuihin koukussa oleva mummo.
Ota yhteyttä: leena(at)ukkolanakat.net
|
Kansalaisopiston tilkkutyökurssilla meillä oli muutama väriopin tunti ja heti seuraavalla kerralla värjäystä. Minuahan ei tarvinnut houkutella kokeilemaan oppimaani.
Ensiksi värjäsin värisuoraa, mikä oli värjäyksen ensisijainen tarkoitus. Siinä asetettiin seitsemän kahden litran minigrip pussia ämpäriin ja jokaiseen kaadettiin puoli litraa soodavettä. Pussiin 1 laitettiin 12 ml punaista väriä, pussiin 2 10 ml punaista ja 2 sinistä, pussiin 3 8 ml punaista ja 4 ml sinistä väriä . . pussiin 6 2 ml punaista ja 10 ml sinistä ja pussiin 7 12 ml sinistä.
 
Noista pusseista nousi sitten värisuora punaisesta siniseen. Syksyllä tein jo vastaavat suorat keltaisesta siniseen ja punaisesta keltaiseen. Pusseihin panin eri tavalla taiteltuja ja rypistettyjä lakanakangas paloja. Helpolla tuli hienoja kuvioita. Tämä on hauskaa puuhaa!
Sitten Goethen värioppia. Olen nyt myöhemmin lukenut, että sitä ei ole kovasti arvostettu, kun se ei ole tieteellistä, mutta tunteethan ne pelaa väreissä kuin Nuoren Wertherin käsimyksissäkin. Tuolta löytyy kivaa lisätietoa.
 
Teimme väriopin tunneilla Goethen kolmion. Kuvasin omani, vaikka se ei ole oikein esityskuntoinen, tahriutuikin niin kovasti värjäyspuuhissa. Tilkkutyön opettajakin innostui kanssani laskemaan väritippoja ja aika hyvän lopputuloksen saimme. Kuvassa värjäämäni kankaat ovat taiteltuna kolmion kaltaisiksi ja kuvattuna lattiallani. Päävärit ovat ison kolmion kärjissä, välivärit keskellä ja sitten nuo lähimpiin väreihin taittuvat ruskeat keskellä. Ruskea on lempivärini, siksiköhän pidän juuri tästä Goethen kolmiosta.
 
Goethe on sitten kolmiostaan nimennyt kulmia. En kuvannut kankaitani enää kolmioina, kun se oli niin hankalaa. Mahtavat värit huipentuvat punaiseen kärkeen ja seesteiset keltaiseen.
Sinisen kärjen värit taas ovat melankoolisia. Siitä vaan erilaisia tunnelmia sisältäviä tikkutöitä rakentamaan!
 
Myös pitkät sivut ovat saaneet adjektiivinsa, keltaisesta punaiseen värit ovat kirkkaita ja sinisestä punaiseen vakavia
Kuvasin vielä jonon keltaisesta siniseen, mutta sille en ollut merkinnyt tunnilla adjektiivillä nimeä.
Näiden värikankaista otettujen kuvien käsittely oli vaikeaa. Eri värit heijastelivat pohjalla olevaa mattoa ja sävyjään ihan eri tavalla, sen mukaan missä kokoonpanossa ne kussakin kuvassa ovat. Siinä kai yksi väriopin juju onkin.Tai pitäisköhän mennä valokuvaus ja kuvankäsittelykurssille.
Pari viikkoa sitten olin mikkeliläisen lankakaupan käsityöillassa. Siellä eräs rouva ihastui setumyssyyni, ja nyt sitten olen lupautunut seuraavassa kahvilaillassa opettamaan tuota pisiä muille. Eihän siinä ole muu auttanut, kuin palauttaa pisin virkkaus mieleeni tekemällä joitakin töitä.
Ensimmäiseksi valmistui lapsen tupsupipo. Virkkasin pitsin Pirtin kehräämön kaksisäikeisestä karstasta, joista toisen olin värjännyt seitikeillä. Pitsireunus on vähän liian korkea, mutta menettelee. Tuota malliahan olisi ollut helppo madaltaa, mutta en hoksannut. Malli on helppo, ja sitä virkatessa oppii hyvin langan vaihdon keskellä virkkausta. Sille joka osaa kuviovirkkausta, tässä ei juuri ole haastetta.
Toiseksi sitten virkkasin oikein perinteisesti pienen rannekkeen, sillä mallilla mikä on myssyssäni. Värejä on paljon, kuten pitseissä Setumaalla. Lankana on virolaista kertaamatonta villaa, jota olen värjännyt kasvi- ja sieniväreillä, sinisenkin luonnon indigolla. Noin tehtiin Setumaalla ennen. Nyt noin perinteisestä materiaalista virkattu pitsi taitaa olla sielläkin harvinaista. Setu pitsin vaikeutena on langanpätkien sitominen niin, ettei tarvitse jälkikäteen päätellä, tässä pääsee sitten sitä harjoittelemaan.
Kolmannen virkkauksen aloitin tänä iltana. Lankana on nyt hyvin ohutta Pirtin villaa, jonka pohjaväri on harmaa. Se tuo noihin seitikkiväreihin oman säväyksensä. Tämän pitsin virkkaan itselleni ja somistan sillä jotakin asuani. Värit ovat mieleisiäni. Mallikuvat näiden pitsien virkkaukseen löytyvät Ulve Kangron kirjasta Värviline setu pits.
Vielä en ole virkannut sitä vaikeinta juttua, toisen värisen langan kuljettamista harvoista pylväistä muodostuvassa pitsissä. Kyllä senkin virkkaaminen täytyy muistutella mieleen tekemällä jokin pieni lappu, mutta sitä en meinaa neuvoa yhden illan tapaamisessa muille, näyttää vain lappua ja kertoa miten se tehdään. Noheva kyllä senkin pohjalta kotona ottaa taidon haltuunsa. Ensiviikon maanantaina tämä ilta sitten on.
Lisäys 2.2.2010
Tuossa vastailin kommentteihin ja mieleeni tuli vielä lisätä tänne virkkaustilkku, jonka tein tuohon ohjaushetkeen, missä seto pitsi sai 5 uutta ystävää. Tilkun keskellä kulkee kolme eriväristä lankaa piilossa. Ei sen tekeminen ole vaikeaa, kun tietää mitä tekee. Myöskin olen päätellyt vain viimeisen keltaisen langanpään neulalla, kaikki muut hävitin virkatessani. Vähän yli vuosi sitten noita tein vielä aika tuskaisena, mutta taidon sain ja on ihanaa että se oli tallella ja jopa kypsyneenä, sillä virkkaus sujui hyvin. Jos sinua kiinnostaa, niin kysy miten lanka piilotetaan, vastaan mielelläni. Tuo tilkku taitaa päästä kassin somisteeksi.
Kehräsin, neuloin, kehräsin uudelleen, neuloin lisää, pyörittelin palloja ja vielä kehräsin ja neuloin ja lopulta kuvasin peilin edessä, jotta näyttäisi oikein muhkealta. Eikös tuo ole leikkiä parhaimmillaan. Jos kerran neuloo itselleen uuden värisen kaulaliinan, niin tarvitaanhan siihen sopiva myssy. Lapaset täydentävät asusteet, kun kerran Paavalina paukkuu!
   
Ensimmäisessä kuvassa ovat tarvikkeet: Pirtin kehruutähettä, ohutta kampalankaa ja paksumpaa kampalankaa, molemmat myös Pirtiltä. Minä alan kutsua tuota kehräämääni muhkulankaa Raijanlangaksi, kunnia hänelle kenelle kunnia kuuluu. Raija meille Ukkolassa opetti tuon kehittämänsä langan kehräämisen ja hänhän tulee Raijan aitasta. Siinä ohuen ydinlangan ympärille kehrätään villanöyhtää, mitä Pirtiltä jää kehräämisen tähteenä. Esittelin tuota lankaani jo aikaisemmin. Toinen pää kaulaliina on kierteisempää lankaa ja toinen pää pehmeämpää, mutta ei se missään näy.
Alempana oleva hattu on tehty kokonaan pehmeämmästä Raijanlangasta. Neulemallihan on yksi oikein ja yksi nurin ja välikuteena on paksumpi luonnonvalkea lanka. Puikot kaulaliinassa ovat 5,5 ja samanlaiset olisi pitänyt olla myös hatussa. Minulla ei ollut sen kokoisia pyöröjä ja hattu tuli neulottua 7 puikoilla, sen sisävuoressa oli 3,5 pyöröpuikot.
Viimeisessä kuvassa ovat sitten lapaset. Niihin piti kehrätä ohuempaa Raijanlankaa ja neuloin ne 3,5 puikoilla. Vähän ovat pötkylät mutta uusi asuni tarvitsee ne välttämättä. Ja sitten nuo villapallot, pyörittelin ja neulasin niitä ensin vain hattuun. Kun ne olivat hatussa, niin kaulaliinakin halusi samanlaiset. Tein pallot liinan kaikkiin kulmiin, mutta liina piti pintansa ja vaati kolmannet pallot keskelle.
Yhteiskuvan ottaminen olikin sitten vaikeaa. Peili heijasti milloin sotkuisen keittiön, milloin taas minun jalkani. Sain lopulta otetuksi tämän kuvan, mutta kuvaaminenhan oli yhtä ja samaa leikkiä.
Pakkaspäivät pistävät neulomaan. Samanlainen tilanne näyttää olevan myös monella blogiystävälläni.
 
Sain juuri valmiiksi itse kehräämästäni langasta ja alpakasta neulotut kennolapset pojalleni viikon takaisen pipon kavereiksi. Neule oli eilen mukana, kun tapasin entisiä työtovereitteni. Naurahtelivat lankani muhkuille. Ei siinä auttanut muu, kuin todeta etten parempaan pysty. Ripustin lapaset kuvausta varten keskipäivän matalaan aurinkoon omenapuun oksalle, tuonne pakkasen keskelle.
 
Joulukuussa olin katsomassa lapsenlasteni tanssituntia. Siellä oli joillakin pikkuisilla säärystimet, ihan niin kuin oikeilla balettitanssijoilla harjoituksissa. Ajattelin, että tuollaisiinhan minäkin pystyn ja oikeastaan vielä hienompiin. Siinä ne nyt ovat kylmällä hangella ohuesta merinovillasta neulotut pitsisäärystimet kahdelle prinsessalle. Olisi ollut kiva kuvata nuo säärystimet pienissä jaloissa, mutta jalat ovat niin kaukana, mutta onneksi posti kuljettaa säärystimet perille.
Junasukatkin on tullut neulotuksi. Lupasin sukkasadon aikana laittaa junasukkia Vaaka ry:lle. Yhdet sitten menivät tutulle vauvalle, joten niiden tilalle neuloin uudet. Vielä tekee mieli tarttua puikkoihin, mitähän tekisin, ehkä neulotun sytomyssyn.
Aloitin sytomyssyn virkkaamisen pitkänä ketjusilmukka rivinä. Ai jaa, mites tämä nyt tällaista on, minähän olen aina virkannut myssyt päälaelta käsin. Joten purkuun ja uusi alku.
 
Kuuden ketjusilmukan lenkkiin 12 pylvästä ja piilosilmukalla kiinni. Jo tässä vaiheessa pylväiden välissä on ketjusilmukka. Toinen kerros siten niin, että joka toiseen väliin lisäys. Kuusi lisäystä kerroksella varmaan riittää.
 
Kerros aina päättyy piilosilmukkaan ja alkaa kolmella ketjusilmukalla, joita kohtelen pylväänä. Ensimmäinen lisäys on aina näiden kolmen ketjusilmukan kaverina. Mutta kuinka paljon tätä pitää virkata…? Ympyrän kehänhän voi laskea. Jostain mieleni sopukoista nousee kaksi kertaa säde kertaa pii ja pii on 3,14. Voi keskikoulun matematiikan opettajani, kyllä sinä olit hyvä, kun vielä mummona muistan ja oikeassa paikassa!
 
Säde on 9 cm, joten hatun kooksi tulee 56,5, mutta virkkaushan venyy ja yhden kerroksen lisääminen nostaisi koon yli 60 . Se on liian iso. Hattutukkini on kokoa 58, joten tämä myssy varmaan sopii 57 -59 senttisille päille. Nyt vielä hatun suulle kiinteitä silmukoita, kaksi aina pylväiden väliin. No voi, kerrosten vaihtumiskohta näkyy, vaikka kuinka yritin olla sen suhteen varovainen. Mutta ei hätää, koristekukka päälle hämäämään tuota kohtaa.
 
Koristekukka on tehty Seijasiskon ohjeella. Kerrassaan upea kolmikerroksinen ruusu. Tein punaisen hatun ensin, sitä tehdessäni ajattelin tuon, mitä olen kirjoittanut ja kuvia varten sitten virkkasin turkoosin myssyn, niitä on jo kaksi.
Mitä nuo langat ovat, sitä en tiedä, minusta tuntuvat ihan puuvillaisilta, paitsi punaisessa oleva kiiltävä kierre on viskoosin oloista. Langat ovat tätini peruja, hänen josta vuosi sitten kirjoitin tämän tarinan osittain mielikuvitukseni pohjalta. Täti kuoli ikäisenäni syöpään. Kyllä hän nyt iloitsisi, jos tietäisi mitä sisarentytär hänen jämälangoillaan tekee. Noitten myssyjen tekeminen on hauskaa ja joutuisaa ja lakoja riittää, joten tätiäni muistellen teen vielä lisää ja lähetän vasta sitten Seijasiskolle. Pitsineulemallinkin voisi sommitella, mitenkähän siinä ne kavennukset?
Tähän loppuun vielä sytomyssynappi, jos joku ei tiedä mistä on kyse, niin sinne vaan.
|
Kudontapiiri Ukkolan Akat Viisitoista Akkaa ja 11 kangaspuut Mikkelin Suonsaaren vanhainkodin pihapiirissä. Tuo laidassa oleva lintu johdattaa sinut sinne.
|
Ihan Itse
Lapaskuu
Sukkasato 2009
Sytomysyykeräys
Viimeisimmät kommentit