Esiliina on siveyden suoja, joka myös varjelee kantajaansa ”pahalta silmältä”.

Viikonlopun olohuoneemme mahtiemäntä joutui olemaan pelkässä alushameessa, kun muut vaatteet matkustivat sovitukseen. Mutta nyt on kaikki hyvin, kun vielä kunniallisen naisen tunnuskuvakin valmistui.

Schvindtin mukaan Sortavalassa ei vanhaan aikaan naiset käyttäneet esiliinaa, mutta noin 1850 kirkossa oli kuulutettu, että naisten pitäisi käyttää. Niinpä sitä alettiin pitää pyhäpäivinä. Tuolta ajaltahan tämän puvun muutkin esikuvat ovat. Nämä kun ovat uudenaikaisia savakko-tyyppisiä vaatteita. Aikaisemmin oli käytetty mustia poimutettuja hameita, joissa oli punainen helma.

Esiliinasta on myös noita esikuvia:

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10210641993605693&set=p.10210641993605693&type=3&theater

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10210641996085755&set=p.10210641996085755&type=3&theater

Ensimmäisessä linkissä on lähikuva hapsuista. Tein sellaiset. Vähän oli hankalat ommella, mutta sain ne kumminkin paikalleen.

Olen hieman epäilevä noiden hapsujen kestävyyteen. Jos ne alkavat tippua, niin teen Vuorelman ohjeiden mukaiset hapsut. Taidan ymmärtää, miksi niihin on tehty sellaiset pykäpistoin vahavistetut niput, hapsut eivät pääse tipahtelemaan, jos johonkin osuvat. Ne solmitut niput ovat selvästi saaneet muotoaan tuosta esikuvan aitapistojen tyyppisestä kiinnityksestä.

Toisessa linkissä oleva vyötäröllä oleva nauhakuja akkanauhoineen jäi essusta pois. Liivin alle vyötärölle minusta ei kannata kasata paljona tavaraa.

 

Olen päässyt eteenpäin keskikarjalaiseni parissa.

Torso olohuoneessa vaan komistuu. Hame on nyt valmis. paitakin on saanut oikein onnistuneet lankanapit. Olen oppinut tekemään niitä. Täytyypä omaan pukuunikin uusia napit.

Päällä oleva liivi on harjoittelukappale ja sitä lähdetään pian sovittamaan. Liivikangas on vielä leikkaamatta. Taskua oli kiva tehdä ja pirtanauhan kudoin Sireliuksen 1920 luvulta olevan piirroksen pohjalta punamustaksi. Vuorelman malleissa näyttää olevan punavalkea.

Kaksi liinakkiakin on valmistunut. Toinen sortavalaisen esikuvan mukaan tehty, toinen taas Hiitolasta.

Vasemmanpuoleisella, sotavalaisella on takasauma yhdistetty tyllillä, missä keskellä kulkee punospistoreikärivi, Hiitolalaisessa taas on ommeltu pitsi.

Nyt oikealla on hiitolalainen. Se on tehty pään ympärysmitan mukaisesti. Minun lemmikkini. Sortavalaisen esikuvan mukaan tehdyssä on teollisesta tyllistä rimpsu. Nuorikon lakki Schvindtin mukaan. Tylli tulee lähtemään siitä pois, tai jää vaan kapeaksi reunukseksi. Sillä ei se pue kolmen lapsen äitiä.

Kansallispuku FB-ryhmässä on albumi Suomalaisia kansallispukuja. Sinne on laitettu museokuvia Sortavalan kansallispuvun esikuvista. katsotaan nyt saanko niitä tänne linkitettyä.

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10210641984965477&set=p.10210641984965477&type=3&theater
Linkissä on kansallismuseon varastolla kuvattuna hame ja liivi. Hame kun on nyt valmis, niin liivi vielä. Olen saanut tuosta liivistä tehtyjä muistiinanoja ja mittoja. Meinaan yrittää, taitoni eivät täysin riitä ja siksi hermostuttaa.

Kansallispukuihin hurahtanut mummo

Kyllähän se niin on, että kun antaa kansallipuvuille pikkusormen, niin koko mummo hupsahtaa kansallispukumaailmaan. Vuosi ja uusi puku, tosin vain ensimmäinen oli minulle. Läheisilleni ne kumminkin ovat, ei vieraille.

Niisin Ukkolassa 1400 lointa, pistelin pirtaan ja marraskuussa aloitin kutoa ja nyt helmikuussa sain puista pois Keski-Karjalan kansallispuvun kankaat.

Tuossa on melkein viisi metriä valepomsia pukua varten. Raidallinen hameeseen ja vihrä liiviin.

Torsokin muutti varastosta olohuoneeseen ja kiihkeästi odottaa lisää vaatteita päälleen. Kuva on nyt vähän heikkotasoinen, pyrin pian ottamaan paremman.

Tässä wordpresissäni on uusi päivitys ja en osaa tätä nyt käyttää, joten juttu jää nyt lyhyeksi. Hyvä että nämäkin osasin laittaa.


Tekemäni kansallispuvut Mikkelin kansalaisopiston näyttelyssä 2018

Molemmat parin vuoden sisään valmistuneet kansallipukuni pääsivät tämän kevään näyttelyyn. Viime vuotinen pääsi mukaan siksi, että muutamaan vuoteen ei ole ollut näyttelyä.

Kyllä tämä ristiinalaisen miniäni puku on komia. Se on tomeran  savolaisen emännän puku. Ristiinalaiset näyttelyvieraat sitä ihmettelivät, kun eivät olleet nähneet kenelläkään aikaisemmin. Eivät edes tienneet, että koulukeskuksen ala-aulassa on puku ollut   esillä jo 19 vuotta.

Tästä liinalakista, jollainen on myös Suomenniemen puvussa yritin ottaa lähikuvaa, jotta kirjailu näkyisi. Kunhan tulee kotiin, niin tärkkään sen uudelleen vähän eri tavalla.

Niina tulee todennäköisesti käyttämään tätä mustaa päähinettä, jonka sisässä on tällä kertaa Etelä-Savon kansallispuvun tanu. Ostin kopan valmiina ja silkkinauhakin minulla jo on. Vaikeus tulee siinä, minkä pitsin valmistan tanuun. Tässä kun on Etelä-Savon tanu, mallipuvussa on käytetty Kangasniemen tanua ja sitten vielä on Taipalsaari. Sieltäkin löytyy tanun pitsejä ja päähineen esikuvakin on sieltä.

Korkeat körtit kuvasin puvun takaa. ne jättävät väljät poikittaislaskokset sivuille. Sama ilmiö on myös ihan uutukaisessa Johanneksen puvussa. Johannes on Viipurin eteläpuolella, samaa savakkojen pukualuettahan se on.

Käkisalmen pukuni oli aseteltu niin peilin eteen, että laskostettu huntukin pääsi näkymään.

Kaukola/Käkisalmi viitaani oli erikseen henkarissa ja päässyt näyttelyn ainoan miesten puvun viereen. Tuolla vaatepuulla näkyy myös sinisellä kantattu Ristiinan puvun kanssa käytettävä röijy. No siinä ei ole kirjailuja, joten hyvä että olivat aseteltu näin.

Vielä laitan yhteiskuvan naisten puvuista, tosin yksi tässä kuvassa jää piiloon, mutta artikkeli kuvassa näkyy.  Kuva on myös kurssilla tehdyistä upeista tykkimyssyistä.. Vaikka puvuista onkin muutama  valmistunut jo viime vuonna, niin on se kumminkin komeaa katsottavaa mikkeliläisittäin. Täällähän ei Taito Itä-Suomessa enää ole kansallispukujen valmistamista.  Onneksi on kansalaisopisto ja sen asialle vihkiytyneet opettajat.

Tasku, huivi ja sukat

Pienisuinen savolainen tasku kuuluu pukuun. Sen voi tehdä molemmista puvun raitakankaista. Tein ensimmäisen taskun liivikankasta, siitä kun jäi yllättävän paljon tilkkuja. Hyvä kun jäi, sillä tuosta vain taskun leikkaaminen ei ollutkaan yksinkertainen asia. Väärin viistoon leikattujen kappaleiden jälkeen tasku onnistui. Tein niitä jopa kaksi kappaletta, sillä meinaan itse pukea päälleni taskun tavallisten vatteiden kanssa ja pitää siellä kännykkää..

Oikealla oleva tasku on ristiinalaista alkuperää. Esikuvan  museonumero on KM KE 644 2. Olenkin jo maininnut, että raidallisen hamekankaan esikuvana on tämän taskun kangas. Tämä tasku on paljon käytetty eteläsavolaisissa kansallispuvuissa. Se löytyy Ristiinan lisäksi  Kangasniemen,  Etelä-Savon ja Lappeen puvuista.

Taskuun ei riittänyt hameen lointa, joten kudoin kankaan pöytäkangaspuissa. Taas tuli tehtyä harjoittelutasku omaan käyttööni ja oikein raidoitettu kansalispuvun kanssa käytettäväksi.

Huomaatko virheen? Taskujen tekeminen ja käyttäminen on niin mukavaa, että taidan jatkaa hommaa, koska tuota lointakin pöytäkangaspuissa riittää.

Tasku sidotaan vyötärölle pirtanauhalla, joka voidaan tehdä puvun villaisilla  langoilla, tummansininen, punainen tai mataranpunainen, ja tummalla pellavalla.

Sukat voivat olla tummansiniset, punaiset tai mustat ja sukkahauhoina käytetään samaisia pirtanauhoja. Koulukeskuksen vitriinissä on pitkät neulotut sukat. Vitriinin seinät tuovat häikäisyjä komeiden sukkien kuvaan. Eiköhän aikaa myöten sellaiset tule tämänkin puvun kanssa käytettäväksi, siihen asti mennään Prismasta saatavilla mustilla puuvillavoittoisilla lentopolvisukilla.

Puvun kanssa käytetään myös silkkihuivia. Sen väriä ei ole määrätty. Minä ostin huivin saksalaisesta nettikaupasta ja säästin satasen. https://www.moschen-bayern.de/accessoires/trachtenaccessoires-damen/trachtentucher-dirndltucher.html