Aihearkisto: Tuunaus

Anteeksi, olen myöhässä

20.3.2013 leena 5 kommenttia

Olen luvannut päivittää blogiani kerran kuussa, ja nyt on helmikuu jäänyt väliin. Olen pahoillani. Tämä päivittämättömyys ei johdu laiskuudesta käsitöiden suhteen, vaan siitä että on niin iso keskeneräinen projekti menossa, ettei muulle riitä aikaa.

Minulla on jo ainakin kuukauden ollut edellisessä kirjoitukseni esittämästäni purjeesta tehty villalankakassi valmiina. Se on jopa matkustanut edestakaisin Suomea junassa täynnä lankoja. Nyt lankoja on kassi puolillaan, siellä on paksut itse värjäämäni langat ja muut on muualla. Hävettää sillä minulla on liikaa lankaa. Varmaan täytyisi tehdä taas sellaista mattoa, mitä tein aika monta vuotta sitten äitini ja tätini lankajäämistä. Siitä muuten olen raportoinut täällä, nettiurani alkutaipaleella. Nuo matot, tein niitä kaksi, ovat osoittautuneet oikein hyväksi käytössä ja niiden kutominen taitaa olla suurin ekologinen jalan jälkeni käsityörintamalla.

Kansallispukujen tuunaus on sitten puolivälissä. Liivihame on valmis ja olen siitä onnellinen. Istuu hyvin päälläni ja kansalaisopiston opettajan vinkistä laitettu punottu nauha on kuin piste i:n päällä. Kotoa pois muuttaneen aikuisen lapseni kaapista löytyi oikein lupsakka puuvillagabardiinia oleva paita, joka sopii kuin nakutettu minulle tuon liivihameen kanssa. Kuva vaan ei ole paras mahdollinen, ulkona on liian kirkasta auringon paisteessa ja sisällä liian sotkuista kuvan taustaa ajatellen.

Nauhakuvasta myös näkyy, miten ihanaa villakangasta sain yllättäen tuohon pukuun, se on käsinkudottua ja pesu koneessa antoi siihen tuon kauniin tekstuurin. Housut olen jo leikannut, ompeleminen jää varmaan pääsiäisen jälkeen. Niissä on tuota samaa käsinkudottua villaa takana ja etupuolella epäsymmetrisesti käytettynä kansallispuvun hametta ja mustaa villaa. Enpä kerrokaan enempää, huhtikuulla näette.

Ompelu, Tuunaus

Tästä tulee hauskaa

28.1.2013 leena 8 kommenttia

Minä käyn aina maanantaisin kansalaisopistolla. Joka toinen maanantai on kurssi nimeltä Vanhasta uutta. Se on tavallaan jatkoa syksyiselle, sille missä taistelin turkiskoneen kanssa. Tarkoituksenani on ollut jatkaa vanhojen kelsiturkkien työstämistä uuteen uskoon, mutta kun miespuolinen kurssitoverini kuuli, että minulla on jemmassa vanhoja purjeita. Hän innostui kovasti, ja miksen minäkin, saanhan näin jemmavarastojani pienennetyksi.

Nyt on olohuoneemme täynnä purjetta, vaikka on talvi. Yleensä näin on keväisin ja syksyisin. Minä teen itselleni kassin tuosta kurkistusikkunan kohdalta. Toivottavasti tuo tuulensuunnan näyttävät langat kestävät edes jonkin aikaa mukana, kurssikaverini ottakoon kassin tai kahden verran purjetta jostain muualta. Kyllä tuota materiaalia riittää vielä muillekin, minulla on vielä vielä kaksi purjetta samassa säkissä kuin tuo oli ja taitaisin saada niitä vieläkin enemmän. Tuon purjeen pilkkomiseen menen tänä iltana.

Ensiviikolla on sitten kurssi Kansallispuku kuntoon. Jatkolauseella ”vai haluatko tehdä siitä jotain muuta?” Tietysti haluan. Kyse ei ole omasta kansallispuvusta, kyllähän siinäkin kunnostamista olisi, mutta tuo jatkolause on mielenkiintoisempi. Minä sain syksyllä erään nuorisojärjestön varaston siivoamisen yhteydessä kaksi loppuun kulutettua kansallispuvun hametta.

Kyseessä on Kuortaneenpuku. Opettajani sanoo, ettei puku on varsinainen kansallispuku, vaan kansallispuvun tavoin käytetty asu. Jossakin kansanopistossa, ehkä juuri Kuortaneella, on aloitettu kutoa tuota kangasta ja se on levinnyt ja saanut kansallispuvun aseman. Uskon hänen asiantuntemustaan, mutta kyllä me tavalliset tallaajat tuota hametta pidetään kansallispuvun hameena. Tuosta jo puretusta hamekankaasta teen itselleni liivi hameen, sellaisen, joka lähtee tuosta rintojen alta. Saatan jatkaa hametta jollakin toisella kankaalla, mutta nyt kangas menee lempeään pesuun ja sitten prässään sen viikon päästä työstettäväksi. Purkamaton hame on aika kapea. Hankin jotain vahvaa kangasta, ehkä Raijan aitan pehmennettyä pellavaa siihen mukaan ja teen housut. Ajattelin itse käyttää epäsymmetrisesti ja hulvattomasti tuota kangasta pitkissä housuissa, mutta minulle ehdotettiin myös polven alle ylettyviä sortseja tai housuhametta. Tätä asiaa täytyy miettiä. Molempien hameiden taskut, eivät näköjään näy kuvissa, tulevat päätymään housuihin.

Minä olen aina saanut mukavasti lukijoita tällaisille pitkäaikaisprojekteille, joten tervetuloa. Tässä talven mittaan raportoin aivan varmasti miten nämä kurssityöni edistyvät.

Kierrätys, Rupattelu, Tuunaus, Värjäys

Terveisiä Jaaniojalta ja sieninäyttelyssä värjättyjä lankoja

26.9.2012 leena 5 kommenttia

Viime viikolla olin Virossa käsityömatkalle. Menin jo toistamiseen Jaaniojalle Jaanikan oppiin. Olipa taas mukava matka. Minut oli luvattu saattaa takin tekemisen alkuun, kun toiset, eka kertaa Jaaniojalla olevat tekivät laukkua. Nyt ovat kaikki kuvani otettu puhelimella, sillä olin unohtanut kamerani kotiin. Olen pahoillani kuvien heikohkosta tasosta.

Takissa en päässyt pitkälle. Jaanikan neuvoja tarvitsin, sillä en mitenkään olisi itse osannut käyttää eri villavaatteiden osia niin jouhevasti, että niistä muotoutuu takki. Takki tulee kahdesta villatakista ja kahdesta liivistä, pitkästä pitsisestä ja lyhyestä harmaasta. Seuraavaksi on vuorossa koristelu tilkuin ja siihen tarvitaan lisää villaa. Minulla on sellainen tunne, että saan tuosta vielä syntymään korean takin. En aloita vielä, sillä aikaisemman pitkäaikaisprojektini rekipeitton pitää ensin riippua valmiina seinällä.

Matkatoverini eivät kieltäneet laukkujensa kuvien esiintymistä blogissani, joten tässä teille huima kooste seesteisistä laukuista sekä luovasta hulluudesta. Jaaniojan käsityötalo on täynnä tuota luovaa hulluutta, joten sinne vaan. Ainakin Käspaikan ystävät järjestävät sinne matkan ensi kesänä.

Tuolla penkillä viimeisenä on viimeisenä päivänä tekaisemani irtotasku takkiin käyttämäni villatakin taskusta ja toisessa kuvassa on seesteinen huonetoverini laukku, johon hän oli todella tyytyväinen.

Kaikki laukut olisivat ansainneet tulla esiin, mutta näistä kamerakuvat olivat selkeimmät.

Heti kotiuduttuani menin värjäämään lankoja julkisesti Luontokeskus Oskariin. Siellä oli kamera mukana, mutta niin kiire, etten taaskaan ottanut kuvia. Tänään kuvasin sitten siellä värjäämäni omat lankani. Tässä facebook-linkistä löytyy kuva, missä sieniruokaa tekemässä ollut martta hakee lankojaan pois.

Kaksi ihan samannäköistä kuvaa. Ensimmäisessä on vaalean ruskea nalle-vyyhti jaettuna kahteen osaan. Punainen on verihelttaseitikkien helttojen ensimmäisesta värjäyksestä, ja keltainen on värjätty nummitattien jälkiliemellä. Toisessa kuvassa on harmaata neulakinnaslankaa. Molemmat verihelttaseitikkien jälkiliemestä, lakeista ja jaloista erikseen.

Viimeiseksi laitan kuvan sudesta ja karhusta. Nämä suurpedot lönkyttelivät Oskarin narulla vierekkäin. Sen kuvan ottamattomuus harmittaa eniten. Tuo vihertävä lanka on susi, elämäni ensimmäinen sudenkääpävärjäys. Sientä oli vain vähän ja kun mökillä myöhemmin värjäsin sen jälkiliemellä, tuli vain vaaleaa ruskean harmaata lankaa. Minulla ei ollut karhunkäävän ensimmäisessä liemessä lankaa, mutta tuo sieni on niin väripitoinen, että jälkiliemikin tuotti kauniin värin, vaikka meillä oli vain yksi keskikokoinen (n. 15 cm) sieni. Sudenkääpälanka on Pirtin kaksi säikeistä hahtuvalankaa ja karhunkääpä saman kehräämön kampalankaa.

Kierrätys, Tuunaus

Kesäistä puuhastelua

4.7.2011 leena 13 kommenttia

Alkukesästä tuli tehtyä kaikenlaista. Ukkolasta alkoi tavaton matonkuteiden virkkausvimma. Virkkasin lapsille kasseja ja tärkeiden tavaroiden koppia sekä itselleni pari lankakoria. Kuvasinkin ne, mutta tallensin sellaiseen paikkaan, mitä nyt en löydä.

Viimeisimmät virkkaukseni olivat tämä siniraitainen leikkiökin matto ja koppa leikkimökin pienille tärkeille tavaroille, sekä pitsimatto mökin lattialle. Kuvassa se on vasta valmistuneena porrastasanteella ja pääsee mökillekin vasta tällä viikolla.

Kirpputorilta ostelin pienten lasten farkkuja ja niistä tuunasin tyttösille hameita.

Nämä hameet hyväksyttiin oitis,

mutta tälle kolmannelle kävi vähän nolosti, mutta onneksi pikkusisko ihastui siihen ikihyvin. Huonoin menestys oli näillä sedän pöksyistä tehdyillä pääkallosortseilla ja ne eivät ole vielä löytäneet käyttäjää. Kesä on vasta puolessa välissä, joten eiköhän minun tule vielä tehtyä uusia höpsötyksiä, sellaisina nimittäin pidän näitä kaikkia mistä nyt kirjoitin.

Huovutus, Kirjonta, Tuunaus

Tuunattu takki

19.12.2010 leena 7 kommenttia

Tuossa itsenäisyyspäivän alla kun minulla oli tavaton kiire ja kaikki työni tuntuivat vain roikkuvan keskeneräisiä, laitoin epätoivoisen artikkelin tilanteesta ja silloin mukana oli takki, jonka nyt olen saanut valmiiksi. Olin virkannut takkia varten valtavan määrän kukkia ja tähtiä, mutta käytin niistä suunnilleen puolet takkiin ja kahdet lapasiin.

Siinä nyt on takkini uudessa uskossaan. Suurenna kuvat , niin näet paremmin mistä on kyse. Oli vaikea kuvata, vaikka kannoin torson kuistille. Kaulukseen ja hihan suihin koukkusin vironvillasta uudet reunukset. Pesin ne 40-asteessa ennen takkiin ompelua.Samoin tein kukkasille, jotka kiinnitin edessä sivulla olevaan saumaamaan sen jälkeen, kun olin poistanut toisen nappirivin. Takana kukkaset taas juoksevat pitkin keskisaumaan ja niiden valumista siivittävät harakanvarpaat. Ne tavallaan sitovat nuo kukat ja tähdet toisiinsa, mutta samalla peittävät takin kuluneisuutta noissa paksuissa saumoissa.

Sekä edessä että takana on alimmaisen kukan keskellä heijastin langasta virkattu pieni keskiö ja alimmaisen harakanvarvaskirjonnassa on villalangan kaverina samaista heijastin lankaa. Päivänvalossa se ei kyllä näytä kauniilta.

Takkihan tarvitsee tietysti parikseen myssyn ja lapaset, ne neuloin tuosta samasta kaksisäikeisestä vironvillasta. Pyöröpuikon paksuus myssyssä oli 4. Myssy huopui yhdellä pesemisellä melkeinpä liikaa, sillä olisin halunnut sen roikkuvan hieman enemmän, mutta hyvä näinkin. Siinä on trikoovuori. Toinen kuva on otettu salamavalolla, jotta hapsuissa oleva ohut heijastinnauha olisi edukseen. Muuten hapsut ovat epätasaisia ketjuvirkkauspätkiä, jotka ovat erikseen huovutettu pesukoneessa. Sekä heijastinlankaa että ohutta -nauhaa on kudontapiirini ostanut Kauhavan kangasaitalta pienissä keloissa.

Lapaset tuli sitten neulottua aika kookkaat. Neuloin ne 3,5 puikoilla ja puikoilla oli 16 silmää. Nyt ei sitten pesut meinanneet onnistua ollenkaan, ensimmäinen 40 astetta vain pehmensi neuleen, toinen 60 astetta jo pikkuisen huovutti, mutta lapaset olivat vielä aivan liian suuret. Kolmas kerta (60) sitten vasta kutistutti ne käyttökelpoisiksi. Vieläkin voisivat olla hieman pienemmät. Ompelin lapasten selkämyksiin ylimääräisiksi jääneet kukkaset ja niissäkin on pieni heijastava keskiö.

Viimeisenä on vielä lapasten ja myssyn yhteiskuva, sekä salavalolla puhki mennyt kuva koko takista. Se on siinä sen takia, että voin sillä näyttää noiden heijastimien tehon. Heijastinlangan mukanaolo kirjonnassa ei näytä kovin kauniilta, mutta tehokkuus on huippua, joten se saa sinne jäädä.