Aihearkisto: Askartelu

Askartelu, Rupattelu

Pieniä asioita suuren juhlan alla

3 kommenttia

Kaikenlaista pientä olen näprännyt jouluksi. Kun on tarkoitus matkustaa, niin eihän sitä suuria juhlavalmisteluja tarvita.

palalappu1palalappu2Virkkasin ketjusilmukoin pari paksua kaksinkertaista patalappua. Toisen jo hukkasin, missä lie, mutta tämä kolmioin somistettu pääsee nyt kuvaan molemmin puolin.

Hui, hui, kun värit ovat pielessä. Ei luonnonvärein värjätty villalanka tuollaiselta näytä.

ristikkonauhaRistikkonauhan tekemistä olen kuullut sanottavan peukaloinniksi. Sellaista se todella onkin. Nämä tein harjoitellakseni tekniikka, sillä minun on tarkoitus ohjata sen tekemistä kevätpuolella perinnekäsityökerhossa. Ainakin tuon punaisen vien tottupuvun vyöksi.

Nauhojenkin värit ovat pielessä. Tähän väliin kirje tontulle Kotkaan: ”Tule laittamaan tälle uudelle koneelleni se vanha hyvä kuvankäsittelyohjelmasi. Sillä saan värit kohdalleen ja kollaaseja tehtyä ja kaikkea muutakin mukavaa.”

Hankin syksyllä Eija Kosken kirjan Himmeli. Kirjassa on ohje tähteen, jonka olin aina silloin tällöin nähnyt, mutta en osannut sitä tehdä.

himmeliSiinä se tähti nyt on useamman kokoisena ja askeettinen himmeli kaverinaan. Minulla oli vähän ohjeiden luku vaikeuksia, mutta molemmat tulivat suoralta käsin ihan oikein. Mikähän luetun ymmärtämisen katos päässäni kävi. Tähdet ja himmeli ovat tehty järviruokosta. Se on niin kovaa, että appiukolta peritty partaveitsi vain pilkkoi kortta halkaisematta. Oikeassa laidassa näkyvä helmihimmeli on viimevuotinen ja joulutapahtumassa tehty. On muuten roikkunut tuossa koko vuoden. Senkin ohje löytyi tuosta kirjasta.

Sain joululahjaksi jo valkean lyhdyn. Sen tuikkeessa ja kotikuuseen ripustetuin tähtien kera toivotan sinulle rakas lukijani

lyhdynallaRauhallista Joulua ja Onnellista Uuutta Vuotta!

Askartelu, Kierrätys

Kahvipussikasseja

10 kommenttia

Minulla vain kirjoitusten välit tänne blogiin kasvavat. En tiedä oikein milloin kävin viimeksi täällä sisällä, mutta poistin juuri 980 roskapostia. Onneksi  hyvä suodatin pitää roskapostin poissa, mutta sen joukkoon aina joskus menee minulle tarkoitettu kommentti. En jaksa tarkistaa noin suurta määrää roskapostia, joten kommenttikin häviää, harmi.

Nyt on kertynyt raportoitavaa varmaan usealle päivälle, villatakki on valmistunut jo alkuviikosta, mutta minulla ei ole ollut kuvaajaan. Tämän henkilön puute poistuu nyt viikonloppuna. Luonnonvärien  kestotestaustakin on tulossa, mutta koekappaleet ovat nyt märkiä, joten niiden kanssa huomiseen. Laitan nyt kuvia tekemistäni kahvipussikasseista. Olen niistä kirjoittanut jo kaksi juttua kudontapiirini blogiin, mutta kaikki lukijani eivät käy siellä ja siksi  esittelen omat tekeleeni.

Tässä roikkuvat tekemäni kassit.  Ensimmäisen kuvan kassi on valmistettu juhlamokan annospusseista. Se on suorastaan söpöläinen kokonsakin puolesta ja söpöläiselle se meneekin uimakassiksi ja siksi kassin hihnat ovat jo lyhyemmät toisissa kuvissa.  Eväätkin tuohon kassiin voi ottaa mukaan, sillä se toimii paksuutensa ja materiaalissa olevan alumiinin takia kylmälaukkuna. Isompi on tehty saman kahvimerkin kotipakkauksista. Kuvio on komea, mutta ei meidän kehittelemä.

Hihnat menevät ympäri laukun ja ovat pohjassa ulkopuolella, mutta silti epäilen,  että kassi ei kumminkaan ole niin vahva , kuin pari vuotta sitten Ukkolassa tekemämme korit.

Costarica kahvin pusseista sommittelin kukkasen. Pusseja ei ollut isoon kassiin riittävästi, joten niistä tein vain pienen kopan.

Noiden juhlamokkakukkien tekemisessä taitoni karttuivat,  tulin kriittiseksi ja reputin joitakin neliöitä. Niistä sitten tein toisen pienen kopan, johon lopettaessani nämä työt lastasin keittiön pöydältä tärkeät tarvikkeet. Näitähän ovat ensinnäkin  72 kahvipussia ja 144 annospussia (ei tietenkään pöydällä, vaan kasseissa), tikkutyöleikkuri, viivoitin ja leikkausalusta (ei kuvassa). Ilman tilkkutyövälineitä tulee ihan hyvin toimeen, sakset riittää. Vanhasta pankkikortista saa leikattua hyvän taittelumitan, muutama pyykkipoika auttaa mukavasti taitteluvaiheessa, samoin kuin kumilenkit valmiiksi taiteltujen suikaleiden säilyttämisessä. Neliöiden tekoon ovat varrastikut välttämättömiä ja kassin kasaamiseen tarvitaan hyvää lankaa (meillä koruissa käytettävää vahattua nyöriä) ja pitkä tylppä neula.

Aluksi suikaleitten taittelu ja neliöiden kasaaminen oli todella hankalaa ja hidasta, meinasin lopettaa heti alkuunsa, mutta kun sormet notkistuivat tälle työlle, niin se alkoi suorastaan himottaa. Jos jostakin saan jonkin toisen kahvimerkin  annospusseja, niin sommittelen omanlaiseni kuvion ja teen vielä pienen käsilaukun, sillä sen muoto minulla on jo mielessä.

Minulle on kerrottu, että Juvan kansalaisopistolla olisi tehty noita neliöitä pannunalusiksi ja sitten Heikki niminen mies kehitteli niistä tämän kassin.  Näitä on varmaan Juvalla tehty jo pitkään, mutta viime syksynä Heikki esitteli kassin tekoa ensin Mikkelin  Taito Shopissa  ja opetti sen teon myöhemmin Taito Itä- Suomen kurssilla Mikkelissä. Hyvä Heikki, kuka sitten lienetkin!

Askartelu, Huovutus, Ompelu, Rupattelu

Juhlapäivä ja viimeiset kansalaisopiston kursseilla tehdyt työt

13 kommenttia

Tänään blogini täyttää kolme  vuotta. Sitä juhlistamaan noin kuukausi sitten avasin arpajaiset.Tänään onnentuojana toimi poikani, joka nosti ruukusta Katjan lipukkeen. Hänellä lähtee Raijan aitan taidevillaa ja siihen kaveriksi Pirtin kehräämön ohutta kampalankaa. Onneksi olkoon, toivottavasti Katja neuloo niistä jotain ihanaa vaikka ensi talvena itseään lämmittämään.

Katjuskan blogista sain tunnustuksen jo joitakin aikoja sitten ja päätin silloin, että vastaan tänään sen yhteydessä tulleisiin blogikirjoittamista koskeviin kysymyksiin. Kiitos Kati, värjäyskaverini, tavataanko Iitissä?

Sitten kysymyksiin:

1. Milloin aloitit blogisi?
Päivälleen kolme vuotta sitten.
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Yritän pysyä vain käsityöasioissa, ennen kaikkea omissa tekemisissäni, mutta otan kantaa muuhunkin käsityösaralla näkemääni.
3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Tähän pitäisi kysyä vastausta muilta. Minua erityisesti kiinnostaa kansanomainen käsityö ja sen soveltaminen tähän päivään, ja näissä puitteissa olenkin saanut hyvää palautetta.
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Olin ylläpitänyt kudontapiirini kotisivuja muutaman vuoden ennen blogini aloittamista, silloin oli noussut halu esitellä omia töitäni enemmän kuin mitä yhteisön sivuilla oli mahdollista. Sitten kun jouduimme vaihtamaan palvelinta ja blogiin siirtyminen mahdollistui, niin tartuin oitis tilaisuuteen.
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin oppia hyväksi valokuvaajaksi sekä kuvien käsittelijäksi. Kuvat ovat tärkeitä näissä jutuissa.

Nyt laitan tämän tunnustuksen  eteenpäin parille nuorelle ystävälle, joiden blogeissa vierailen ja en nyt löytänyt heiltä kyseistä tunnustusta:

Melinda

Sisko

Kolmantena asiana tähän artikkeliin laitan kuvat niistä Mikkelin kansalaisopiston kursseilla tekemistäni töistä, joita en ole vielä esitellyt.

Peikkolan nuoresta emännästä on nyt kuva vaatteet päällä ja kukka hiuksissa. Se on otettu kansalaisopiston luokassa ja sieltä emäntä lähti vitriiniin. Nyt noita peikkoja on ikävä. Muistan kun olin vuosia sitten Holma-Kinnusen nukkekurssilla Valkeassa ratsussa, niin Eevaliisa kertoi, että kun tekee nukkea, niin sen tekee omaksi kuvakseen, tai se on tavallaan kuin oma lapsi. Joten ei ihme, että minusta oli haikeaa jättää nuo peikot ihan yksikseen lasin taakse, siellähän tulee kylmäkin. Toisessa kuvassa on ryhmässämme valmistuneita peikkoja yhteiskuvassa.

Viimeisellä kurssikerralla valmistimme kevätkukan. Huovutin omani valmiiksi vasta kotona ja nyt se koristaa keittiön pöytää. Mosaiikkikurssilla, mikä oli päiväkurssina ennen peikkoja, minulta jäi viimeinen työ aivan keskeneräiseksi, mutta nyt sekin on valmis  ja odottaa kesää, saadakseen istutuksia sisäänsä.

Keskiaikapukukurssillakin, missä itse tein etupäässä karjalaisia vaatteita, jäi myös viimeinen työni kotiin tehtäväksi. Tein toisen salmilaisen nutun (röijyn, suhain, rakkaalla lapsella on monta nimeä) Nyt on koko sopiva ja olen käyttänyt nuttuani jo monta kertaa pellavaisten pitkien housujen kanssa. Eilen tapahtui pieni ihme, olin Helsingissä nuttu päällä hienossa kokouksessa ja nutun kaavojen tekijä (tai tästä) olikin siellä. Hän tuli juttelemaan kanssani ja oli todella iloinen nutun käytöstä ja antoi hyväksyntänsä vielä valitsemalleni koolle.  Tulipa hyvä mieli. Kuvat on otettu tänä aamuna ja nutussa on eilisen junamatkan rypyt. Ihan käyttökelpoinen vielä , puolipellava on parempi materiaali kuin aikaisemman nutun pellava. Molempiin olen ostanut kankaan Viipurin hallista. Tulen tekemään vielä kolmannen nutun hienosta kankaasta ja sellaisesta mikä ei rypisty,  ja sitä sitten  käytän  juhlissa feresin kanssa.

Askartelu, Huovutus, Villa

Täällä on nähty jo maahinen

8 kommenttia

Oi miten kauniita ilmoja. Tosin lumipenkkoja on vielä paljon ja pohjoisen puolen katollakin on  lunta, mutta aurinko paistaa ja päivällä on lämmin. Vanhan omenapuun juureen oli ilmestynyt kuoppa lumeen. Sieltäpä pääsi nousemaan pieni maahinen ihastelemaan kevään tuloa. Sen  piti nousta jopa puuhun katsomaan miltä maailma kauniina kevätpäivänä näyttää.

Keväthangella istuminen sujui hyvin. Mutta on täällä kumminkin liian kirkasta, joten sen  kuoppaomenapuun luota takaisin maan alle odottelemaan kesän tuloa.

Näitä jäsenistään taipuvia peikkoja teen kansalaisopistolla ja tuolla ensimmäisessä jutussa on niistä tarkempaa tietoa. Pieni vihreä maahinen sai vaatteensa tämän viikon tunneilla, mutta peikkolan nuori enämtä on vielä ilkosillaan.

Sen vaatteiden valmistus on tässä vaiheessa. Huopakangas mistä vaatteet ommellaan huovutetaan tasona hieromalla sitä kuplamuovien välissä. Anna-Karoliina Tetri uudessa kirjassaan  Huovutus opettaa käyttämään kuplamuovia rullaustekniikan yhteydessä. Kuplamuovin käyttö on minulle uusi asia.

Nyt on vaara, etteivät tyttöpeikon vaateet tule valmiiksi ensiviikon tiistaihin mennessä, ja sitten se ei pääse kurssilla valmistuneiden peikkojen yhteiskuvaan ja sen jälkeen kansalaisopiston vitriiniin. Minä lähden huomenna käsityömatkalle eteläiseen naapurimaahan ja juuri ja juuri ennätän takaisin noille tunneille. Yritän olla kumminkin tänään ahkera ja onhan ne ensi viikon tunnitkin aikaa, vaikka silloin onkin suunnitelmissa huovuttaa upea pääsiäiskukka.