Aihearkisto: Kuviensiirto

Revityt visiittikortit

11.2.2011 leena 6 kommenttia

Kovasti kutkuttaa kirjoittaa salmilaisesta nutustani, sillä kuvailimme sitä äsken kipakassa pakkasessa mieheni kanssa. Yritän kumminkin malttaa mieleni huomiseen, jotta pääsen ensin näyttämään valmistuneen nuttuni kansaisopiston kurssilla, ja laitan rauhoittaakseni mieltäni tänne esille ensimmäisen mosaiikkityöni. Olen minä kumminkin tainnut nuorena tehdä pannunalusia, mutta laastia niissä ei käytetty. Tein tämänkin Mikkelin kansalaisopistolla, päiväkurssilla.

Pohjana työssäni on ekotorilta ostettu nurkikas lasilautanen ja mosaiikkipalat ovat kylpyhuoneen remontista jäänyttä kaakelia. Yhteen kaakeliin liimasin vanhoista visiittikorteista otettujen kopioiden painomusteet Art Medium -liimalla. Rikoin sitten myös kuvat ja annoin työlleni nimeksi nuo otsikon sanat. Kun kudontatuvalla kerroin aikeistani, niin kanssakutojani piti minua ihan kaistapäisenä: ”nähdä suuri vaiva kuviensiirrossa ja sitten rikkoa ne”. Mutta eihän tuosta koko jutusta olisi tullut mosaiikin oloista, jos kuvat olisivat olleet ehjät.

Kuviensiirto

Äitienpäivätarjotin

9.5.2010 leena 14 kommenttia

Siivosin eilen varastoa ja sieltä löysin hylätyn pienen terästarjottimen. Illalla sitä sitten pyörittelin käsissäni ja päätin kokeilla siihen vanhan valokuvan siirtämistä. Valitsemassani kuvassa hienot rouvat hurmaavissa hatuissaan odottavat laivan tuloa Sommarön laivarannassa (Espoon Suvisaaristo) käsissään kimput valkovuokkoja. Keskellä istuva hymyilevä nuori nainen on mummini ja kuva on otettu jokunen vuosi ennen maamme itsenäistymistä.

Siirtämiseen käytin Sinoberilta saatavaa Art Mediun siirtoliimaa. Illalla liimasin ja tänään äitienpäivänä sitten pesin paperin pois ja lakkasin kuvan samalla liimalla. Se oli virhe, lakkana olisi tällä kertaa pitänyt olla joku ohuempi tavallinen lakka, sillä liima oli jäykkää ja siveltimen jälki jäi pintaan. Mutta siitä huolimatta tarjotin ei jää enää unohduksiin varastoon, vaan pääsee käyttöön. Joten ole hyvä, omenamehua näin äitienpäivän iltana skillojen kera. Harmi, että tänään satoi, valkovuokot olivat panneet terälehtensä suppuun. Sommarön rannassa noin 100 vuotta sitten oli kauniimpi päivä.

Kuviensiirto, Rupattelu, Tilkkutyöt

Tilkkumaalausta

9.2.2010 leena 5 kommenttia

Viime viikon tilkkutyötunneilla oli tarkoitus tehdä tilkkumaalausta. Minulla oli mukana iso korillinen kaikenlaista rättiä ja lankaa. Lähtiessäni vielä koppasin mukaani kansion, johon olen tallettanut monisteita ja tekniikkaharjoituksia tuolta kurssilta. Bussissa sitten aloin miettiä mitä tekisin ja päädyin ihan käyttökelpoiseen ajatukseen kansion kansista.

Kansalaisopistolla levitin mustan kankaan silityslaudalle ja siihen päälle silitin kaksipuoleisen liimaharson, jonka päälle aloin silputa pellavapyyhkeiden tutkaimia. Korini pohjalta löytyi reputtamiani kuvansiirtoharjoitelmia. Teen nimittäin usein kaksi kappaletta kuvaa, joista valitsen paremman siihen mitä olen tekemässä. Tällaisia näistä on kaksi, kuvat isovanhemmistani ja lapsenlapsistani. Sitten löytyi vielä nuoruuden kuva isoisästäni, hiuksetkin vielä päässä! Haa tästä saa tarinan ja intoni tehdä tilkkumaalausta nousi toiselle tasolle.

Lankasilppua tein liian paksusti ja se tahtoi myös jäädä kasoihin. Kuvat kiinnittyivät hyvin, mutta pellava ei oikein tarttunut liimaharsoon, sitä kun oli liikaa ja rauta ei varmaan ollut sille tarpeeksi kuuma. Kaiken päälle levitin mustan tyllin ja aloin silittämisen jälkeen tikata. Konetikkaus oli hieman hankalaa, mutta sain silpun riittävän hyvin kiinni. Tikkauksia lisäilin kotona vielä runsaasti ja ompelin kannet valmiiksi. Siinä se sitten on! Olen iloinen kansista ja siitä että käyn tilkkukurssia, sillä muuten ei mieleenikään tulisi tehdä tällaisia ihanuuksia.

Työni valmistuttua tarvitsin historian kirjaa ja sukuselvitystä, jotta isoisäni kuvan sisältö aukeasi. Hän oli tullut ylioppilaaksi 1901 ja mennyt heti sen jälkeen vapaaehtoisena Suomen Kaartiin, josta hän neljän kuukauden kuluttua tuli pois, sotamiehenä kai. Uniformussa mentiin komeasti valokuvaamoon! Maassa vallitsivat routavuodet eli ensimmäinen sortokausi, Suomen armeijaa alettiin sulauttaa Venäjän armeijaan, jonka kutsunnat myös alkoivat. Kutsuntalakot olivat maassamme 1902-1905. Näin isoisäni tietoisella tempauksellaan vältti nuo kutsunnat, mutta myös lakkoon osallistumisen.

Kymmen vuotta ja vähän ylikin meni nuoruuden huumassa. Virkamies ura oli alkanut ja tukkakin lähtenyt, kun hän kohtasi nuorikkonsa ja kihlajaiskuvassa ollaan niin vakavina. Siitä alkoi hyvä elämä, ja minä tässä keskellä voin katsoa menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Mutta kansion takakannessa olevat mummon mussut, viidettä sukupolvea, katsovat vain tulevaisuuteen kirkkain katsein ja hymyssä suin. Elämä on edessä!

Kuviensiirto

Lusikkakoruja

6.1.2010 leena 25 kommenttia

Erilaisia lusikkakoruja on jo jonkin aikaa näkynyt kädentaitotuotteitten myymälöissä. Posliinikukka oli siirtänyt lusikkaan valokuvan, innostuin siitä valtavasti, ja koska olen tehnyt ennenkin noita kuvansiirtoja, ryhdyin toimeen.

Keskellä oleva kuva on ensimmäinen siirtoni metallille. Siinä on rankkoja virheitä, mutta joulunaluskoruna villapuseron päällä se herätti suurta huomiota. Hopea taustalla antaa anteeksi puhkimenot. Kuvassa on mummoni. Reunoilla olevat lusikkakorut tein joululahjoiksi, tyttärelleni kummitädin ja miniälle mummon kuvista. Valokuva koruista ei ole paras mahdollinen, sillä sivusta tuleva valo häiritsee.

Tosi hauskaa puuhaa ja kuvien siirrot eivät jää tähän, olen luvannut myös Ukkolassa ohjata niiden tekoa. Nykyisin käytän Art Medium nimistä ainetta ja sitä saa Sinoberiltä. Transfer Tutkali nimistä ainetta olen myös käyttänyt, mutta en löytänyt enää sitä siitä nettikaupasta, josta ainetta Ukkolaan ostettiin. Kyseessä on veden kestävä liima, joka siirtää kuvassa olevan painomusteen erilaisille pohjille, kankaalle, paperille, lasille ja tässä tapauksessa metallille. Kun olin saanut kaiken paperin pestyä, lakkasin nuo korut vielä varmuuden vuoksi. Lakka myös häivyttää viimeiset paperin aihettamat hämäryydet. Värikuvat ovat yhtä hyviä siirrettäviksi, kaikki kuvat vaan on tulostettava laserilla tai kopiokoneella.

Kuviensiirto, Rekipeitto

Väliaikatietoja rekipeittoprojektista (6) ja muistolyhtyjä

3.12.2009 leena 9 kommenttia

Rekipeittoni on pääsyt siihen vaiheeseen, että pinta on jaettu vinoneliöalueisiin ja rajaviivat kirjottu.

Tarkoituksenani on kirjoa vuodenajat mukaan, niin että ylhäällä on talvi ja alhaalla syksy. Vuosi kiertää peitossani myötäpäivään. Siksi olen reunoihin ja vinoneliöiden rajaamiseen käyttänyt niitä värejä, mitkä minusta parhaiten kuvaavat kyseessä olevan vuoden ajan värejä.

Kansansadut olen valinnut ja kettu on pääosassa, siksi se tulee ihan keskelle peittoa. Aloin siirtää piirtämääni kettua paperin avulla, niin että merkinnän jälkeen repisin paperin pois. Minulla ei ollut silkkipaperia, joten käytin monistuspaperia. Hankalaa. Kyllähän sen merkitsi, mutta kun käytin pehmeää lankaa, niin paperin poistaminen repi merkintäjälkeäni pahasti. Tällöin älysin, että mitä minä paperia käytän, jos kerran olen piirtänyt kuvat itse lyijykynällä paperille, niin kai minä ne osaan liidulla piirtää suoraan peittoonkin, ja sen piirroksen sitten merkitsen pysyvämmin valkealla langalla.

Korppi pääsikin ensimmäisenä piirretyksi suoraan peittoon.

Jäniskin oli helppo siirtää. Ja niin tulevat olemaan myös kissa, ja kalat, mihin myöskään ei ole mitään malleja villakirjontakirjoissa.

Eläinten piirtäminen on ollut mielenkiintoista luovaa puuhastelua. Rekipeitoissahan käytetään peruskuvioita, ympyröitä, kolmioita ja neliöitä. Haluan säilyttää perinteisen rekipeiton luonteen ja siksi noiden eläintenkin pitäisi muodostua noista peruskuvioista. Haasteellista.

Kansalaisopiston Mummon mallit talteen kurssia, mistä haen ohjausta, on enää yhden kerran helmikuussa. Siihen mennessä minun on päästävä kuvioiden kirjontaan, jotta saan ohjausta ongelmapaikkoihini. Ei peitto ole varmaan keväälläkään valmis, mutta suurin tuska on takanapäin, sillä miellän jo mitä kuvia vinoneliöihin tulee. Viittä kansansatua pystyn kertomaan lapsen lapsilleni peiton lopulta roikkuessa mökkimme seinällä.

Ensimmäisen kuvan taustalla on kynttilälyhtyjä. Kävin ottamassa niistä vielä erikseen kuvan lähempää. Olen siirtänyt Art medium-liiman avulla monistamiani valokuvia purkkeihin, menetelmä on sama, mitä olen kuvannut kuvien siirrosta kankaalle. Tein näitä muistolyhtyjä Posliinikukan innoittamana. Keskellä on ensimmäinen kuvan siirtoni lasille, tavallinen purkki ja sisällä palaa pieni tuikku ja purkin ympärillä on kauniit vanhat kuvat ajalta jolloin tätini ja enoni olivat nuoria aikuisia ja mummo on siinä lastensa keskellä onnellisena. Nuo kuvat meinaan siirtää vielä neliskulmaiseen hautakynttilään, joita mieheni löysi täkäläisestä city-marketista. Yhdessä hautakynttilässä ovat jo vanhan miehen ja totisen naisen kuvat, se pääsee itsenäisyyspäivänä rajan taakse mieheni sukuhaudalle, joka on yhä olemassa. Olen ajatellut viedä noita kynttilöitä jouluna hautausmaille. Eihän luterilaiseen perinteeseen kuulu viedä kuvia haudalle, mutta olen nyt ajatellut tehdä niin. Mitä mieltä sinä olet asiasta?