Aihearkisto: Kehrääminen

Huovutus, Kehrääminen, Kinnasneulalla, Korut, Ompelu

Hävettää

18.1.2012 leena 22 kommenttia

-nimittäin se, että tammikuu on yli puolen välin ja yhä vain toivottelen lukijoilleni Hyvää Joulua. Tämä on artikkeli, jolla poistan joulun, ja näytän yhtä sun toista joulun jälkeen tekemääni, mutta mikään ei ole valmistunut oikeaan esittelykuntoon.

Tai oikeastaan on. Nämä kansalaisopiston metallikorujen kurssilla valmistuneet olkakorut ja rannerenkaat ovat valmiita. Tuolla kurssilla sitä kokee olevansa osaamaton, niin uutta ja ihmeellistä kaikki on . Meitä on muitakin yhtä toopeja ja opettajaa käy sääliksi, kun hänen on revettävä niin montaa auttamaan samanaikaisesti. Olkakorut tein syksyllä ja niitä olen käyttänytkin, Kalevala korun Hämeen juhlakäädyn kanssa ne koristivat pikkujouluissa viime vuonna tekemääni keskiaikapukua. Komea olin. Seuraavaksi tulen tekemään pronssisia sormuksia.

Tässä virittelin oman arvon tunnettani hivelevän koristeen nyt vielä keskeneräisen uuden pukuni koristeeksi. Kyse on Herjolfsnes no:38:sta, mitä keskiaikapukukurssillamme ei kukaan ollut vielä tehnyt ja siitä tuli tehdä kokeilupuku. Minulla oli erittäin edullista Viipurista ostettua pellavaa ja niinpä kävin työhön. Kaavat ja ompeluohjeet tilasin Turusta. Kun kaavojen piirtämisen hankaluudesta selvisin, mikä johtui oikeanlaisen kaavapaperin puutteesta, kaikki on sujunut kuin leikiten. Sitä ei voi kuin ihmetellä, miten satoja vuosia sitten on osattu tehdä toimivia vaatteita. Kapeat istutetut hihat ja käsillä on täysi liikkumavapaus, ja varsinaiset kappaleet ovat suoria ja puku on helmasta levennetty kiiloin ja se istuu kaikille vartalotyypeille. Tuossa toisessa kuvassa on hihan salaisuus, olkapäällä oleva kiila. Tästä puvusta paremmat kuvat sitten kun se valmistuu, sillä helma on kääntämättä ja mietin vielä mitä teen alkuperäisen mallin pullokiiloille. Koruja en tule tämän puvun kanssa käyttämään, sillä tarkoitukseni on kirjailla sen etumuksiin koukeroita ketjuvirkkauksella.

Eilen sain neulattua tossut Pirtin kehräämön hahtuvalangasta. Tuo lanka soveltuu neulaamiseen erittäin hyvin. En ollut sitä oikein ennen kokeilemistani uskonut, vaikka olin Väkerrystä– blogin pitäjän nähnyt sitä käyttävän pistonäytöksissään. Neulaamisen kanssa samainaikaisesti keskustelin ravelryssä kiivaasti langan kierteiden suunnasta. Voi kun minua yritettiin opettaa, jääräpäisenä vain pysyin kannassani, joka tietenkin oli väärä. Tarkistin asian tänään maan mainiosta Käspaikasta. Koko homma lähti siitä, että minua on mietityttänyt mummo, jonka tapasin junassa pari vuotta sitten ja hän kertoi minulle kaikenlaista neulakinanastekniikasta mm. sen, että kinnasneulalla tehtäessä tulee olla z-kierteistä lankaa. Itse olen myös hakenut tuohon tekniikkaan oikein hyvää lankaa sitä löytämättä. Tähän menneistä parasta on tuo Pirtin hahtuvalanka, jossa on nelinkertainen hahtuva yksikierteisenä lankana ja z-kierre (tieto Pirtiltä). Lanka on pikkuisen paksua ja yksikierteisenä vetää vähän vinoon. Pirtillä oltaisiin kyllä valmiina kiertämään ohuempaakin hahtuvalankaa, jos kysyntää olisi. Kokonaisuudessaan nuo eilispäivän kokemukset laittavat minut nyt kehräämään villalankaa missä rukki pyörii myötä että vastapäivään ja molemmat langat kerrataan. Sen teen ensi viikonloppuna. Sitten upotan nuo langat samaan kinnasneuleeseen ja katson mitä tuo juna-mummo oikein tarkoitti. Katsotaan nyt tuleeko kokeilustani esittelykelpoista, eniten huolestuttaa saanko syntymään möykytöntä lankaa. Noihin tossuihin vielä, ne tulevat saamaan liukastumisesteet pohjiinsa ja villakirjontaa jalkapöydän päälle, kunhan nyt kuivuvat. Huovutin niitä käsin pikkuisen, jotta sain ne oikenemaan lestiin ja pohjat hieman vahvistumaan, sillä karstalanka kuluu helposti puhki.

Ei se z- ja s-kierteen sotkeminen ole ollut ainut mokani, neuloin nimittäin hahtuvasta valkoiset lapaset, laitoin reteenä pesukoneeseen ja ne huopuivat täysin kiinni. Nyt on uudet tulossa Pirtin kaksikierteisestä karstalangasta. Kuviovirkkauskaan ei ole vielä mihinkään jäänyt, vaan olen hakenut yhä uusia malleja. Se mitä etsin on jo löytynyt ja lapaset ovat valmiit, mutta minulla on pätevä syy olla näyttämättä niitä. Nuo kaksi kokeilua eivät tällä kertaa pääse toria koristamaan, vaan teen aikanaan niille parit.

Kudonta meinasi unohtua kokonaan, onneksi kuvat olivat kameran kortilla. Kudon värjäämilläni villoilla ontelopoppana loimeen keinutuolin mattoa. Täytekin on villaa. Matto pääsee siihen mummoni tuoliin, missä aina istun neulomassa ja virkkaamassa, ja nykyisin myös ompelemassa keskiaikapukujen pitkiä katesaumoja, vain näkyviltä osin.

Kehrääminen, Pellava

Pellavaista tehostelankaa

27.10.2010 leena 7 kommenttia

Kudontatuvalle on saatu lisää pellavalointa, joten pääsen pian kutomaan tuota ihanuutta. Siksipä pengoin Raijan Aitalta saamamme pussin häkilöinti- ja kaupaustähteitä ja aloin työstää niistä tehostelankaa tuleviin kudonnaisiini.

Mytyt olivat aika tiukkoja, joten avasin niitä karstoilla ja tein lepereitä, joita sitten aloin kehrätä siitä järjestyksessä, mikä käteen nousi. Raija talvella opetti meitä Ukkolassa kehräämään Pirtin kehräämön hahtuvantähteistä sydänlangan avulla möykkylankaa, päätin käyttää nyt samaa menetelmää.

Sydänlangaksi valitsin tosi ohutta pellavaa. Näin minun ei tarvinnut varoa langan katkeamista, vaan pääsin kehräämään lepere lepereltä möykkyistä tehostelankaa vapaasti. Toisessa kuvassa lankani on jo päässyt vyyhdinpuulle. Kirjavaahan tuosta tulee, mutta jos kudon sitä tällä vanhalla mallillani, niin lopputulos voi olla hauska.

Lanka odottaa nyt vyyhdillä kudontavuoroani. Kuvan pariksi panin kehräämääni luonnonväristä pellavaa, jonka olen kerrannut kaksinkertaiseksi, kun en saanut kehrättyä sitä riittävän paksuna. Paksun langan kehrääminen on yhä minulle vaikeampaa kuin ohuen.

Kehrääminen, Luonnonmateriaalit

Nokkosen sisästä löytyy kaunista kuitua

3.10.2010 leena 9 kommenttia

Kun kuukausi sitten kirjoitin , että aloitan nokkoskurssin Hyvinkään opistossa, niin blogiystäväni kiinnostuivat ja pyysivät että kertoisin kaiken. Nyt sitten yritän toteuttaa heidän toiveensa. Kurssin oppimisnäkemys oli moderni, opettajallamme ohjaustoiminnan artenomi Mia Heikkilällä ei ollut mitään valmista oikeaa tapaa työstää nokkosta, vaan hän pani meidät löytämään itse omat tapamme. Ensimmäisen illan jälkeen se harmitti, sillä minähän olisin halunnut oikotien onneen ja nopeasti työstää kehrättäväksi paljon , paljon kuitua, jotta pääsisin kutomaan nokkospaidan suunnilleen viiden vuoden sisään. Nyt kurssin jälkeen tiedän, että tavoite on mahdollinen, mutta niin suuren työn takana, että luovun sovinnolla siitä ja nyt ensiksi pyrin työstämään nokkosta kaitaliinaan, missä nokkoslanka kulkee pellavasta nousevana tehosteraitana, tämän pellavakudonnaisen tapaan.

Aloitimme nokkoseen tutustumisen tuoreesta nokkosesta. Nokkosen varsi on ontto. Onttoa osaa ympäröi puumainen kuorikerros. Kuidut ovat vahaisen tai oikeastaan liimaisen pinnan ja tuon puumaisen kerroksen välissä neljässä nipussa irrallisina, mikä aiheuttaa nokkosen varren kulmikkuuden. Kun tuore nokkonen halkaistaan , niin tuon puumaisen kuoren saa pätkimällä helposti pois ja jäljelle jää kuori kuitujen kanssa. Tuoreena kuitu ei irtoa lainkaan liimamaisesta kuoresta, mutta kun nuo kuoret kuivuvat, saa niistä näkyviin kuituja hinkkaamalla ja kampaamalla. Minusta on kumminkin mukavampi työstää jo hieman kuivuneita nokkosia . Puumainen osa lähtee yhtä hyvin irti ja kuituja voi samalla hinkata esiin liimaisen vahan pauloista. Alla olevissa kuvissa työstän kuivattua nokkosta. Yllä olevassa toisessa kuvassa taas ovat esillä työvälineeni, naskali, koirankampa ja sieniveitsi, ei kovin järeitä ja tehokkaita. Sieltä tosin puuttuu puunuija, jolla yritin aika kehnoin tuloksin loukuttaa kuivatettuja nokkosia sementtialustaa vasten. Puumainen sisus kyllä lohkeili, mutta kuidun puhdistaminen oli yhtä hidasta kuin halkaisumenetelmää käyttäen.

Päädyin toimimaan näin, ensin halkaisin varren naskalilla ja pätkin puumaista osaa ja irrotin sitä samanaikaisesti sekä pätkän ylä, että alapuolelta, jolloin kaikki kuidut jäivät paikalleen. Tämän jälkeen pehmitin kuorinipun rullaamalla ja käsissä hieromalla, mikä sai liima-aineet lohkeilemaan ja osittain karisemaankin, viimeinen kuva.

Pehmitettyä nokkosta aloin kammata koirankammalla ja myös karstaa kampana käyttäen. Hukkaan irtosi paljon sotkuista kuitua, mutta sen kaiken karstasin lepereiksi.

Ensimmäisessä kuvassa on kammattua kuitua, vasemmalla aika karheana ja oikealla niin puhtaana kuin sain aikaseksi. Rapsuttelin tuon puhtaan kammatun kuidun polveni päällä sieniveitsen tylpällä sahalaita puolella. Tämä kuitu on vaaleampaa ja todella silkkimäisen pehmyttä. Kun varovaisesti kampaa , niin kuidun saa yli 50 senttiä pitkänä. Vasemmanpuoleisesta olen kehrännyt rukilla toisessa kuvassa olevan pätkän kerrattua lankaa. Kolmannen kuvan lepereet ovat viikkoa myöhempää tekoa ja niistä olen kehrännyt värttinällä karkeaa yksinkertaista mutta paksua lankaa, jollaista minun on tarkoitus käyttää suunnittelemassani kaitaliinassa. Lepereiden tekeminen sekä kehrääminen on yllättävän vaivatonta, eli lankaa tulisi, jos saisi kuitua tuohon pisteeseen riittävästi.

Mekaanisen irrottamisen lisäksi on keittomenetelmiä. Itse epäonnistuin keitoksissani, mutta ei se mitenkään merkitse sitä, ettei niin voi nokkosta työstää. Jatkan tätä juttua huomenna, sillä minulla on opettajamme keitoksista kuvia ja vähän ostokuituakin.

Mutta tässä linkki savonlinnalaisten opiskelijoiden työhön, missä he esittelevät mekaanista työstämistä. Esitelmässä on selvitetty mm. Maire Heikkisen menetelmää ja tämän rouvan haastattelu taas on Taito lehdessä 2002/6.

Kehrääminen

Pellavaa kehräten ja kutoen

3.6.2010 leena 12 kommenttia

Lopuntakin kudontapiirini kangaspuissa on pellvaloimi. Loimesta olen jo kertonut Ukkolan blogissa, mutta nyt enemmän omista puuhistani. Vuosi sitten opettelin kehräämistä Raijan aitalla Raijan itsensä opastamana. Vaikeaa oli ja yhtenäistä lankaa ei tahtonut tulla millään, milloin katkesi kuidun väkisin ohentuessa, milloin taas liian kierteen johdosta. Mutta jo silloin päätin, että kudon tästä jotain, sillä kutoahan voi kaikella, minkä vain saa pysymään loimien välissä. Nyt se sitten toteutui.

Siinä sitä on, ensin kankaan rakenne kuva ja sitten liinaa puissa. Rakennekuvan saan julkaista Raijan luvalla. Rakenne on helppo, suora niisintä ja kaksi polkusta palttinassa ja kaksi pomsissa. Palttinaan kudoin loimilankaa, kolmikertaista Vorun pellavaa ja pomsiin ensimmäiset kehräykseni.

Ja tällainen on lopputulos. Liinat ovat vielä päärmäämättä, sillä tuli kiire kuvata kun Ukkospilvi nousi Mikkeliin. Olen tosi tyytyväinen, epätasainen lankani ei yhtään haittaa, vaan liinat ovat eläväpintaisia ja minulle arvokkaita, sillä onhan niissä kehruu-urani alku. Raijan Aitan nettikaupastahan saa ostaa Raijan itsensä kehräämään paksua pellavaa, joten siitä vaan tekemään samanlaista mestarin kehräämällä langalla ja vaikka minkä värisenä.

Onnistuneet liinat laittoivat minut tietysti kehräämään uutta pellavaa. Nyt yhtenäisen langan muodostuminen onnistui jo oikein hyvin, paljon olin vuoden aikana oppinut. Pyrin aluksi kehräämään samanlaista paksua lankaa Raijan Aitalta ostamastani kuidusta sekä Vorun pellavakuidusta.

Raijan Aitan pellavakuitu on kullanhohtoista, juuri samanväristä kuin hiukseni nuorena ja siitä syntyi kaunista lankaa, tasaistakin, mutta samaan paksuuteen kuin mitä vuoden takainen lankani en jostain syystä päässyt. Joten tästä kudonnaisesta valmistan pyyhkeen, en liinaa.

Virosta ostamani pellavakuitu oli harmaampaa ja huomattavasti jäykempää, mutta kyllä sekin langaksi taipui. Ei nytkään tullut paksua lankaa, vaikka yritin, joten myös tästä tulee pyyheliina. Muistan hyvin, kuinka Raija sanoi, että ohuen langan kehrääminen on helpompaa kuin paksun, joten päätin antaa periksi ja kehrätä niin ohutta kuin vaan saan yhtenäiseksi. Ehkä se niin on, että pitää ensin osata tehdä tavallista lankaa, ennekuin alkaa tehdä taidelankoja.

Tässä tuo vyyhti ja siitä kudottua palttinaa. Taidan käyttää tuon pätkän kirjontaan. Seuraavaksi sitten paksun langan opetteluun, sillä tarkoitukseni on vielä loppukesästä kutoa lisää pellavaliinoja. Olen myös suunnitellut laittaa tuohon loimeen kaislaa, niin että pomsissa kulkee kaisla ja tuo minun ohueksi kehräämäni lanka palttinassa. Oletan että siitä tulee hyvän näköistä.

Kehrääminen, Villa

Leikkiä villalla

25.1.2010 leena 14 kommenttia

Kehräsin, neuloin, kehräsin uudelleen, neuloin lisää, pyörittelin palloja ja vielä kehräsin ja neuloin ja lopulta kuvasin peilin edessä, jotta näyttäisi oikein muhkealta. Eikös tuo ole leikkiä parhaimmillaan. Jos kerran neuloo itselleen uuden värisen kaulaliinan, niin tarvitaanhan siihen sopiva myssy. Lapaset täydentävät asusteet, kun kerran Paavalina paukkuu!

Ensimmäisessä kuvassa ovat tarvikkeet: Pirtin kehruutähettä, ohutta kampalankaa ja paksumpaa kampalankaa, molemmat myös Pirtiltä. Minä alan kutsua tuota kehräämääni muhkulankaa Raijanlangaksi, kunnia hänelle kenelle kunnia kuuluu. Raija meille Ukkolassa opetti tuon kehittämänsä langan kehräämisen ja hänhän tulee Raijan aitasta. Siinä ohuen ydinlangan ympärille kehrätään villanöyhtää, mitä Pirtiltä jää kehräämisen tähteenä. Esittelin tuota lankaani jo aikaisemmin. Toinen pää kaulaliina on kierteisempää lankaa ja toinen pää pehmeämpää, mutta ei se missään näy.

Alempana oleva hattu on tehty kokonaan pehmeämmästä Raijanlangasta. Neulemallihan on yksi oikein ja yksi nurin ja välikuteena on paksumpi luonnonvalkea lanka. Puikot kaulaliinassa ovat 5,5 ja samanlaiset olisi pitänyt olla myös hatussa. Minulla ei ollut sen kokoisia pyöröjä ja hattu tuli neulottua 7 puikoilla, sen sisävuoressa oli 3,5 pyöröpuikot.

Viimeisessä kuvassa ovat sitten lapaset. Niihin piti kehrätä ohuempaa Raijanlankaa ja neuloin ne 3,5 puikoilla. Vähän ovat pötkylät mutta uusi asuni tarvitsee ne välttämättä. Ja sitten nuo villapallot, pyörittelin ja neulasin niitä ensin vain hattuun. Kun ne olivat hatussa, niin kaulaliinakin halusi samanlaiset. Tein pallot liinan kaikkiin kulmiin, mutta liina piti pintansa ja vaati kolmannet pallot keskelle.

Yhteiskuvan ottaminen olikin sitten vaikeaa. Peili heijasti milloin sotkuisen keittiön, milloin taas minun jalkani. Sain lopulta otetuksi tämän kuvan, mutta kuvaaminenhan oli yhtä ja samaa leikkiä.