Aihearkisto: Kansallispuku

Tekemäni kansallispuvut Mikkelin kansalaisopiston näyttelyssä 2018

Molemmat parin vuoden sisään valmistuneet kansallipukuni pääsivät tämän kevään näyttelyyn. Viime vuotinen pääsi mukaan siksi, että muutamaan vuoteen ei ole ollut näyttelyä.

Kyllä tämä ristiinalaisen miniäni puku on komia. Se on tomeran  savolaisen emännän puku. Ristiinalaiset näyttelyvieraat sitä ihmettelivät, kun eivät olleet nähneet kenelläkään aikaisemmin. Eivät edes tienneet, että koulukeskuksen ala-aulassa on puku ollut   esillä jo 19 vuotta.

Tästä liinalakista, jollainen on myös Suomenniemen puvussa yritin ottaa lähikuvaa, jotta kirjailu näkyisi. Kunhan tulee kotiin, niin tärkkään sen uudelleen vähän eri tavalla.

Niina tulee todennäköisesti käyttämään tätä mustaa päähinettä, jonka sisässä on tällä kertaa Etelä-Savon kansallispuvun tanu. Ostin kopan valmiina ja silkkinauhakin minulla jo on. Vaikeus tulee siinä, minkä pitsin valmistan tanuun. Tässä kun on Etelä-Savon tanu, mallipuvussa on käytetty Kangasniemen tanua ja sitten vielä on Taipalsaari. Sieltäkin löytyy tanun pitsejä ja päähineen esikuvakin on sieltä.

Korkeat körtit kuvasin puvun takaa. ne jättävät väljät poikittaislaskokset sivuille. Sama ilmiö on myös ihan uutukaisessa Johanneksen puvussa. Johannes on Viipurin eteläpuolella, samaa savakkojen pukualuettahan se on.

Käkisalmen pukuni oli aseteltu niin peilin eteen, että laskostettu huntukin pääsi näkymään.

Kaukola/Käkisalmi viitaani oli erikseen henkarissa ja päässyt näyttelyn ainoan miesten puvun viereen. Tuolla vaatepuulla näkyy myös sinisellä kantattu Ristiinan puvun kanssa käytettävä röijy. No siinä ei ole kirjailuja, joten hyvä että olivat aseteltu näin.

Vielä laitan yhteiskuvan naisten puvuista, tosin yksi tässä kuvassa jää piiloon, mutta artikkeli kuvassa näkyy.  Kuva on myös kurssilla tehdyistä upeista tykkimyssyistä.. Vaikka puvuista onkin muutama  valmistunut jo viime vuonna, niin on se kumminkin komeaa katsottavaa mikkeliläisittäin. Täällähän ei Taito Itä-Suomessa enää ole kansallispukujen valmistamista.  Onneksi on kansalaisopisto ja sen asialle vihkiytyneet opettajat.

Tasku, huivi ja sukat

Pienisuinen savolainen tasku kuuluu pukuun. Sen voi tehdä molemmista puvun raitakankaista. Tein ensimmäisen taskun liivikankasta, siitä kun jäi yllättävän paljon tilkkuja. Hyvä kun jäi, sillä tuosta vain taskun leikkaaminen ei ollutkaan yksinkertainen asia. Väärin viistoon leikattujen kappaleiden jälkeen tasku onnistui. Tein niitä jopa kaksi kappaletta, sillä meinaan itse pukea päälleni taskun tavallisten vatteiden kanssa ja pitää siellä kännykkää..

Oikealla oleva tasku on ristiinalaista alkuperää. Esikuvan  museonumero on KM KE 644 2. Olenkin jo maininnut, että raidallisen hamekankaan esikuvana on tämän taskun kangas. Tämä tasku on paljon käytetty eteläsavolaisissa kansallispuvuissa. Se löytyy Ristiinan lisäksi  Kangasniemen,  Etelä-Savon ja Lappeen puvuista.

Taskuun ei riittänyt hameen lointa, joten kudoin kankaan pöytäkangaspuissa. Taas tuli tehtyä harjoittelutasku omaan käyttööni ja oikein raidoitettu kansalispuvun kanssa käytettäväksi.

Huomaatko virheen? Taskujen tekeminen ja käyttäminen on niin mukavaa, että taidan jatkaa hommaa, koska tuota lointakin pöytäkangaspuissa riittää.

Tasku sidotaan vyötärölle pirtanauhalla, joka voidaan tehdä puvun villaisilla  langoilla, tummansininen, punainen tai mataranpunainen, ja tummalla pellavalla.

Sukat voivat olla tummansiniset, punaiset tai mustat ja sukkahauhoina käytetään samaisia pirtanauhoja. Koulukeskuksen vitriinissä on pitkät neulotut sukat. Vitriinin seinät tuovat häikäisyjä komeiden sukkien kuvaan. Eiköhän aikaa myöten sellaiset tule tämänkin puvun kanssa käytettäväksi, siihen asti mennään Prismasta saatavilla mustilla puuvillavoittoisilla lentopolvisukilla.

Puvun kanssa käytetään myös silkkihuivia. Sen väriä ei ole määrätty. Minä ostin huivin saksalaisesta nettikaupasta ja säästin satasen. https://www.moschen-bayern.de/accessoires/trachtenaccessoires-damen/trachtentucher-dirndltucher.html

Päähineet

Ristiinasta on löytynyt esikuvat kahdelle isokokoiselle tanulle. Kutsun koon takia niitä liinalakeiksi.

Koulukeskuksen vitriinissä on mallinukella  komea liinalakki. Se on pellavaa, lakostettu ja edessä on ohut, kahdella laskoksella somistettu pellakangas ”pitsinä”. Lakin museonumero on KM KE 1403.

Tässä minun tekemäni liinalakit keittiön pöydällä. Taempana on toinen ristiinalainen malli. Se on vähän lyhyempi kuin laskoksilla somistettuja myös laskoksille tärkätty tanu. Pitsiksi siihen on kehoitettu kirjomaan puuvillaharsoa ja tärkkäämään pitsi rypyille.

Minä en onnistunut saamaan sellaista puuvillaharsoa, jossa isojen kukkakuvioiden kirjailu olisi näkynyt kauniisti. Siksi tein pitsin pellavaharsoon. Se taas ei kestänyt ohjeen mukaista rypyttämistä. Tällöin ryppyjen tärkkäämääminen ei myöskään mennyt ihan laskos laskokselta. Tämä liinalakki on käytössä myös naapurissa sijaitsevan Suomenniemen kansallispuvussa. Museonumero on KM KE 1312.

Harsopitsin tärkkirypyille asettelusta nuppineulojen avulla minulla ei ole kuvaa, mutta toisen lakin laskostamisesta on. Puufirman kautta piti käydä, 6mm ja 2,1 mm pyörörimoilla se tuli tehtyä. Aika hyvin onnistui ja seuraavalla kerralla vielä paremmin.

Kolmas vaihtoehto on päähinehattu. Siinä on kovetettu ja mustalla silkillä päälystetty koppa. Hattua kiertää musta silkkinauha, joka on takaa rusetilla ja päät riippuvat selkään. Alle puetaan pikkuinen tanu, jossa on nyplätty pitsi. Samanlainen komeus on myös Lappeen puvussa. Museonumero on KM KE A 5343 Ja esikuva on Taipalsaarelta. Kuva on koulukeskuksen vitriinistä.

Tämän päähineen ohjeet tulivat niin myöhään, etten sitä ehtinyt tehdä. Kopan olen kumminkin jo ostanut sekä kankaat. Toivottavasti syksyllä alkaa kurssi uudelleen, jolloin lähden koppaa päällystämään. Niina haluaa nimenomaan tämän päähineen. Toiset tein siksi, että ensimmäisenä kesänäkin on jotain päähän pantavaa ja kun vielä  niiden esikuvat ovat Ristiinan puolelta.

En yhtään ihmettele, että Niina on valinnut juuri tämän päähineen. Kuvassa ensimmäinen Mikkelissä ommeltu koppa. Tuohon vaan pitsi eteen, niin kylläpä on soma.

 

Hame

Ristiinan pukuun kuuluu tummansininen tai raidallinen hame. Raidallisen liivin kanssa saattaisi yksivärinen hame olla tyylikkäämpi, mutta halusin tehdä raidallisen, koska sen esikuvana on  Ristiinasta talteen otetun taskun kangas. Kaksi erilaista raitakangasta rinnakkain, se vasta on  kansanomaista.

Kudoin hameen itse. Olen kutonut paljon, mattoja villahuomia ja muuta paksumpaa materiaalia. Vaatetuskankaaseen en ole koskaan uskaltautunut ryhtyä. Pienen totuttelun lälkeen lähtihän se menemään. Tosin kankaani vilisee virheitä, mutta pomsi on siitä kiitollinen sidos, että virhe paljastuu vain nurjalta puolelta.

Minulle oli varattuna lointa 2,75 cm. Sen pyrin kutomaan. Kutistumisarviossa sattui vieni vipa, kangas jäi 6 cm liian lyhyeksi. Se ei haittaa mitään. Tummansinisestä ja punaisesta karstavillasta sekä valkeasta rohdinpellavasta tuli rouhea , riittävän leveä hame. En raaski harjata pellavan päistäreitä pois, karisevat ne kumminkin ajan myötä.

Hame on vekitetty ja vyötärönauha on tummaa pellavaa. Halkio  on edessä,  joten sen kautta saa ne suuret setelit alushameen piilotaskuista.  Nappeja laitoin useammalle vyötärön leveydelle jo valmiiksi, sillä onhan se niin, että naisen vartalo tahtoo aina erilaisista syistä muuttua vuosien mittaan.

Röijy

Uusittua Käkisalmen pukua käyttäessäni olen huomannut, että sarkaviitta on ihan mukava olla olemassa, joten ilahduin kun tässä puvussa on röijy. Kankaan sain ystävältäni, joka oli törmännyt ihan tavallisessa kangaskaupassa mustaan verkaan  ja ostanut sitä yli oman tarpeen. Ohuehkon tumman pellavan vuoreksi taas ostin Viipurin ihanasta pellavakaupasta. Sininen puuvilla kantteihin löytyi paikallisesta Eurokankaasta.

Nyt tein vain kaksi sovitusröijyä. Ensiksi piirsin liian pienet kaavat.  Uudet oli helppo piirtää Vuorelman sarjoitetulta kaava-arkilta. Toinen sovitusröijy oli riittävän tilava päällysvaatteeksi. Jo ensimmäistä sovitusröijyä tehdessä huomasin, että piirtämistäni kaavoista puuttuivat hihojen kohdistusmerkinnät. Toisia kaavoja piirtäessäni totesin, ettei ole minun unohtamisesta kyse, vaan sarjoitetusta kaavasta puuttuvat nuo merkinnät.

Vuorelman ohjeet on tehty Sysmän ja Luhangan kansaalspukua varten. Ne ovat hyvät. Körttien teon kun olin oppinut jo liiviä tehdessä, niin röijyn ompeleminen sujui mutkattomasti. Vuorettaminen oli aika jännää, mutta hyvin neuvottuna onnistui. Veran ompelussa oli omat niksinsä, mutta nekin oli neuvottu. Ongelmia tuli vasta hihojen istuttamisessa kaavasta puuttuvien kohdistusmerkintöjen takia.

Ohjeissa kehoitettiin kahdessa kohdin huolehtimaan  kohdistusmerkinnöistä, leikkaamisen yhteydessä ja siinä kun alettiin neuvoa hihojen istuttamista. Hihoja piti myös runsaasti syöttää ja minulta puuttuu vaatturin ammattitaito.

Olin epätoivoinen hihojen huonon istuvuuden kanssa. Facebookin Kansallispuku-Folkdräkt –  ryhmässä olen 6. helmikuuta 2018 valittanut kohdistamismerkintöjen puutetta ja syöttämisen vaikeutta. Soja Murto lähetti ystävällisesti minulle kuvan omasta Sysmän ja Luhangan kansallipukunsa röijystä. Kuvasta päättelin hihan takasauman ja selkäkappaleen sauman olevan lähempänä toisiaan, kuin mitä olin laittanut. Harsin hihat uudelleen samalla pidentäen syöttämiseen laittamaani aluetta.  Sovitimme ja kaikki näytti jo paremmalta, joten yhteistuumin Niinan kanssa päätin lopettaa tuskailun. Ompelin hihat kiinni, vuoritin ja niin röijy saatiin valmiiksi.

Röijyn körtit lähtevät vielä korkeammalta kuin liivin körtit. Kaksien pitkien körttien päällekkäin olo tekee todella perän leviäksi. No, sitähän sillä haetaan.