Tässä se nyt on Keski-Karjalan/Sortavalan kansallispuku, tämän talven urakkani. Mikkelin Kansalaisopiston näyttelyssä se pääsi upean Etelä-Savon miehen puvun viereen. Tuossa miehenpuvussa on muuten pellavaiset kesähousut
Joskus varmaan saan vielä kuvan puvusta minulle läheisen henkilön päällä, jolle puvun tein.
Liivi edestä
Liivi Takaa
Äh miten vaikeeta. Vielä yksi sovitus pääsiäisenä. Apua olen saanut Sojalta museossa olevan liivin muistiinpanoista, Aino-opelta kaikenlaisista vinkeistä ja ennen kaikkea sovittamisessa.
Tääs vielä linkit museossa otettuihin Soja Murron kuviin:
Viikonlopun olohuoneemme mahtiemäntä joutui olemaan pelkässä alushameessa, kun muut vaatteet matkustivat sovitukseen. Mutta nyt on kaikki hyvin, kun vielä kunniallisen naisen tunnuskuvakin valmistui.
Schvindtin mukaan Sortavalassa ei vanhaan aikaan naiset käyttäneet esiliinaa, mutta noin 1850 kirkossa oli kuulutettu, että naisten pitäisi käyttää. Niinpä sitä alettiin pitää pyhäpäivinä. Tuolta ajaltahan tämän puvun muutkin esikuvat ovat. Nämä kun ovat uudenaikaisia savakko-tyyppisiä vaatteita. Aikaisemmin oli käytetty mustia poimutettuja hameita, joissa oli punainen helma.
Esiliinasta on myös noita esikuvia:
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10210641993605693&set=p.10210641993605693&type=3&theater
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10210641996085755&set=p.10210641996085755&type=3&theater
Ensimmäisessä linkissä on lähikuva hapsuista. Tein sellaiset. Vähän oli hankalat ommella, mutta sain ne kumminkin paikalleen.
Olen hieman epäilevä noiden hapsujen kestävyyteen. Jos ne alkavat tippua, niin teen Vuorelman ohjeiden mukaiset hapsut. Taidan ymmärtää, miksi niihin on tehty sellaiset pykäpistoin vahavistetut niput, hapsut eivät pääse tipahtelemaan, jos johonkin osuvat. Ne solmitut niput ovat selvästi saaneet muotoaan tuosta esikuvan aitapistojen tyyppisestä kiinnityksestä.
Toisessa linkissä oleva vyötäröllä oleva nauhakuja akkanauhoineen jäi essusta pois. Liivin alle vyötärölle minusta ei kannata kasata paljona tavaraa.
Torso olohuoneessa vaan komistuu. Hame on nyt valmis. paitakin on saanut oikein onnistuneet lankanapit. Olen oppinut tekemään niitä. Täytyypä omaan pukuunikin uusia napit.
Päällä oleva liivi on harjoittelukappale ja sitä lähdetään pian sovittamaan. Liivikangas on vielä leikkaamatta. Taskua oli kiva tehdä ja pirtanauhan kudoin Sireliuksen 1920 luvulta olevan piirroksen pohjalta punamustaksi. Vuorelman malleissa näyttää olevan punavalkea.
Kaksi liinakkiakin on valmistunut. Toinen sortavalaisen esikuvan mukaan tehty, toinen taas Hiitolasta.
Vasemmanpuoleisella, sotavalaisella on takasauma yhdistetty tyllillä, missä keskellä kulkee punospistoreikärivi, Hiitolalaisessa taas on ommeltu pitsi.
Nyt oikealla on hiitolalainen. Se on tehty pään ympärysmitan mukaisesti. Minun lemmikkini. Sortavalaisen esikuvan mukaan tehdyssä on teollisesta tyllistä rimpsu. Nuorikon lakki Schvindtin mukaan. Tylli tulee lähtemään siitä pois, tai jää vaan kapeaksi reunukseksi. Sillä ei se pue kolmen lapsen äitiä.
Kansallispuku FB-ryhmässä on albumi Suomalaisia kansallispukuja. Sinne on laitettu museokuvia Sortavalan kansallispuvun esikuvista. katsotaan nyt saanko niitä tänne linkitettyä.
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10210641984965477&set=p.10210641984965477&type=3&theater
Linkissä on kansallismuseon varastolla kuvattuna hame ja liivi. Hame kun on nyt valmis, niin liivi vielä. Olen saanut tuosta liivistä tehtyjä muistiinanoja ja mittoja. Meinaan yrittää, taitoni eivät täysin riitä ja siksi hermostuttaa.
Molemmat parin vuoden sisään valmistuneet kansallipukuni pääsivät tämän kevään näyttelyyn. Viime vuotinen pääsi mukaan siksi, että muutamaan vuoteen ei ole ollut näyttelyä.
Kyllä tämä ristiinalaisen miniäni puku on komia. Se on tomeran savolaisen emännän puku. Ristiinalaiset näyttelyvieraat sitä ihmettelivät, kun eivät olleet nähneet kenelläkään aikaisemmin. Eivät edes tienneet, että koulukeskuksen ala-aulassa on puku ollut esillä jo 19 vuotta.
Tästä liinalakista, jollainen on myös Suomenniemen puvussa yritin ottaa lähikuvaa, jotta kirjailu näkyisi. Kunhan tulee kotiin, niin tärkkään sen uudelleen vähän eri tavalla.
Niina tulee todennäköisesti käyttämään tätä mustaa päähinettä, jonka sisässä on tällä kertaa Etelä-Savon kansallispuvun tanu. Ostin kopan valmiina ja silkkinauhakin minulla jo on. Vaikeus tulee siinä, minkä pitsin valmistan tanuun. Tässä kun on Etelä-Savon tanu, mallipuvussa on käytetty Kangasniemen tanua ja sitten vielä on Taipalsaari. Sieltäkin löytyy tanun pitsejä ja päähineen esikuvakin on sieltä.
Korkeat körtit kuvasin puvun takaa. ne jättävät väljät poikittaislaskokset sivuille. Sama ilmiö on myös ihan uutukaisessa Johanneksen puvussa. Johannes on Viipurin eteläpuolella, samaa savakkojen pukualuettahan se on.
Käkisalmen pukuni oli aseteltu niin peilin eteen, että laskostettu huntukin pääsi näkymään.
Kaukola/Käkisalmi viitaani oli erikseen henkarissa ja päässyt näyttelyn ainoan miesten puvun viereen. Tuolla vaatepuulla näkyy myös sinisellä kantattu Ristiinan puvun kanssa käytettävä röijy. No siinä ei ole kirjailuja, joten hyvä että olivat aseteltu näin.
Vielä laitan yhteiskuvan naisten puvuista, tosin yksi tässä kuvassa jää piiloon, mutta artikkeli kuvassa näkyy. Kuva on myös kurssilla tehdyistä upeista tykkimyssyistä.. Vaikka puvuista onkin muutama valmistunut jo viime vuonna, niin on se kumminkin komeaa katsottavaa mikkeliläisittäin. Täällähän ei Taito Itä-Suomessa enää ole kansallispukujen valmistamista. Onneksi on kansalaisopisto ja sen asialle vihkiytyneet opettajat.
