Aihearkisto: Pellava

Haaste ja palkinto, Viron käsityölehti ja kudonnaisia

6.6.2012 leena 4 kommenttia

Sinipellavainen jätti minulle haasteen. Ilolla vastaan hänen kysymyksiin, mutta en jatka. Minulla on vähän ristiriitaisia ajatuksia näistä kulkevaisista.

Paras vuodenaika? Kesä se on, vaikka kaikissa vuodenajoissa on enemmän hyvää kuin huonoa.
Mitä mieleesi tulee sanoista kaisla, hamppu ja pellava? No kutominen tietysti, kaislasta myös punominen ja kesäinen järvi, hampusta köysi ja pellavasta kehrääminen. Ihania juttuja kaikki kolme.
Paras blogi? Seuraan monia blogeja, enkä niitä pane mihinkään järjestykseen.
Tarpeellisin käsityösi? Enhän minä nyt tarpeetonta tee, ei tollasta voi nimetä.
Parasta elämässäsi tällä hetkellä? Vapaa-aika
Onko sinulla keskeneräisiä käsitöitä? On. Vanhimmat kymmenien vuosien takaisia. Mutta eilen aloin käsityökahvilassa jatkaa 1,5 vuotta seisokissa olleita vikkeli-sukkia.
Mikä on seuraava käsityö, jonka aiot tehdä? Taidan alkaa ommella itselleni arkisia vaatteita, kun olemassa olevat alkavat hajota.
Sinipellavainen -blogin paras postaus? Pidän kirjontaohjeistasi, niitä monissa artikkeleissasi.
Oletko kutonut kangaspuilla? Jos olet, mitä teit? Tuosta alapuolelta näet, pitkiä pellavia …
Nimeä kaksi parasta väriä. Ruskea, oranssi
Oletko koskaan käynyt LAURAN KAUPASSA? Olen käynyt kehoituksestasi. Ajoimme Vääksyn kautta Hämeenlinnasta 5-tielle. siinä se sitten oli yhtäkkiä tien vieressä, vaadin miestä pysähtymään. Harmi ettei silloin ollut riittävästi aikaa, mutta menen sinne toiste ihan varta vasten tai sitten varaan aikaa matkallamme Hämeenlinnan suuntaan. Todella huisin mielenkiintoinen paikka.

Kiitos Sinipellavainen, näihin oli mukava vastata.

Sojalta sain palkinnon:

Tämä palkinto oli annettu niin kauniiden sanojen myötä, että en kehtaa niitä itse toistaa. Käy katsomassa jos sinua kiinnostaa. Kiitos Soja. Olen pahoillani, teen ihan samalla tavalla kuin Sinipellavaisen haasteenkin kanssa, en jatka tätä jatkettavaksi tarkoitettua kunnianosoitusta.

Viron käsityölehti tänään yllätti. Siinähän on aina omien perinteiden sovelluksia tämän päivän vaatetukseen, mutta nyt oltiin lähdetty naapureihin.

Voi miten mukavaa! Kyllä virolaisnaiset, niin pienet kuin suuretkin voivat feresissä kirmailla ja en usko että norjalaisillakaan on mitään vastaan panemista kansallispukukirjontansa siirtymisestä noin upeaan puseroon.

Sitten omiin kudonnaisiini. Otin tänään Ukkolassa pellavaloimen puista ja siinä oli lähes 10 metriä kutomaani. Voi kun näitä pitkiä kudonnaisia on vaikea kuvata.

Kolme eri asiaa vielä yhtenä pötkönä.

Olen joskus kehrännyt Raija aitalta saamista häkilöinti tähteistä ”taidelankaa” . Siitähän näyttää olevan oma juttukin. Nyt kudoin tuon langan niin, että siinä on aina neljä heittoa palttinaa ohuella pellavalla ja yksi pomsia omalla langallani. Kokonaiskuva on hieman räsymattomainen. Tein kaksi liinaa ulkopöydälle. Nyt saan katettua neljälle iloisen piha-aterian, kun vedän liinat pöydän yli.

En ollut koskaan kutonut koko pomsia ja kun se oli puissa niin pitihän sitä kokeilla.

Käytin siihen violetin ja keltaisen vyyhdin joskus saamiani ylimäärälankoja. Mutta ohuesta pellavasta pomsin kutominen ei ollutkaan helppoa. Tuli kovasti naimaraitoja, vaikka ne eivät kuvassa niin selvästi näykkään. Meinaan säilyttää molemmat värit yhdessä kaitaliinana ja tulen kirjomaan kumpaankin päähän toisella värillä jotain.

Loppuloimeen kudoin pellavanarua, nytkin on sidoksena pomsi. Narulla kutominen oli joutuisaa paukuttelemista, eikä naimaraitoja syntynyt. Tästä yli parimetrisestä pätkästä voisi tehdä vaikka laudeliinoja.

Lopuksi vielä utuinen kuva toukokuussa fantasialoimeemme kutomastani nelimetrisestä kudonnaisesta. Sidos on kanava. Verhoksihan tuo kävisi, mutta en tiedä vielä minne.

Kirjonta, Ompelu, Pellava

Pikkuhiljaa valmista

2.2.2012 leena 16 kommenttia

Huomaan siirtyneeni harvakseltaan päivittelemään tätä blogia, mutta se merkitsee sitä, että kerralla esittelen useampia töitä. Viime kerralla näytin etupäässä keskeneräisyyksiä, mutta nyt ne ovat valmistuneet. Aloitankin keskiaikapuvusta. Tuon Herjolfsnes no:38 ohjeet ostin täältä. Kaavojen piirtämisessä minulla oli vaikeuksia sen takia, että kotikaupungistani ei saanut 5 x 5 kaavapaperia. Se toki ei ollut kaavakuvien vika, ja kaavoista lopulta tuli suurenmoiset. Artesaaniopintojen lopputyö, ja niin toimivat kaavat ohjeineen! Suurkiitos ja ihailu sinne Turkuun päin. Pesin valmistuneen mekkoni ja silitin. Nyt salamavalokuvat paljastavat kaikki silityksessä tulleet kiillot, olisi pitänyt jaksaa silittää nurjalta. Kankaan olen ostanut Viipurin hallista ja se ei maksanut paljoa. Siksi tein siitä kansalaisopistoryhmälleni koepuvun ja nyt jo yksi kurssitoverini halusi sen ostaa. Ei ole myytävänä, tehköön itse omansa. En ole keskiaikaharrastaja ja tarkoitukseni on pitää tätä pukua kesäisenä saunamekkona.

Kirjailin puvun ketjuvirkkauksella, koukkusella ompelu, niin kuin sitä kauan sitten kutsuttiin. Puvun malli on viikinkien ja kirjailu Venäjän kautta Karjalaan tullutta. En todellakaan tiedä, käyttivätkö viikingit ketjuvirkkauskirjontaa, mutta riittävän vanhaa se on keskiaikapukuun. Kansakoulussa jo opetettiin, että elämme sekä idän että lännen vaikutuspiirissä ja eikös ne olleet juuri viikingit, jotka etenivät syvälle Venäjälle. Eivät ne ehkä löytämiään kauniita kirjontoja Grönlantiin asti vieneet. No ajatusleikit sikseen, minulla on oikeus kirjoa saunamekkoni haluamallani tavalla.

Pullokiilat jätin paikalleen, ne ovat oikeastaan jännä yksityiskohta, mutta jos tulevaisuudessa teen tällä mallilla villakankaisen juhlamekon, niin vedän ne jo leikkausvaiheessa viivottimella pois. Pullokiilojen olemassaolo on kyllä ihan ymmärrettävää, sillä onhan helman alla oltava tilaa kaikenlaiselle tarpeelliselle. Tuon tarpeellisen tavaran hakureitit vain kirjoin, sillä en halunnut saunamekkooni ammottavia aukkoja, mutta kun ne on merkattu, niin niiden olemassaolosta on kiva jutella mekkoani ihailevan kanssa. Mekon kapeiden hihojen toimivuudesta jo kirjoitin edellisellä kerralla. Nyt kun silitin mekkoani, niin tulin siihen tulokseen, että olkakiilan lisäksi sauman paikka ja langansuunta ovat merkittäviä asioita hihojen istumisessa. Loistavaa kaavoitusta 1000 vuotta sitten!

Keskiaikapukuun kuuluu ilman muuta päähine. Minulla on paljon noita ketjuvirkkauskirjonnan malleja, joita olen saanut iäkkäältä tädiltäni. Hän on 40 – 50 lukujen taitteessa käynyt Helsingin käsityöopettajaseminaaria ja säilyttänyt omia ja opiskelutovereidensa piirtämiä malleja, jotka pohjautuvat Aunuksesta asemasodan aikana kerättyihin kirjontamalleihin. Niiden pohjalta sommittelin tuon mekon kirjonnan ja löysin sorokan mallin, jonka kirjoin päähinettä varten.

Millainen tästä päähineestä lopulta tulee, en vielä tiedä. Sorokkaa en tee, enkä varmaan ihan huiviakaan. Asiaa täytyy vielä pohtia kansalaisopiston opettajani kanssa. Noita kirjontamalleja olen muuten jakanut tätini luvalla blogini alkuvaiheiden aikana ja ne löytyvät yläpalkista Omia ohjeita kohdan alta.

Valmistunut on myös kiikkutuolin mattoni. Ensimmäisessä kuvassa oikeapuoli ja toisessa sitten kääntöpuoli, jonka voi vetää päällepäin aina kuun haluaa pientä vaihtelua. Mummoni kiikkutuolissa on nyt vielä parempi istua ja neuloa kuin ennen Oikeastaan minä voisin tuon evakkokodin yksinkertaisen huonekalun hioa, petsata ja lakata. Se kyllä ansaitsee sen.

Kiinni huopuneiden lapasten tilalle neuloin jo uudet, Hannun vaakunalla koristetut. Niissä käytin Pirtin kaksisäikeistä karstalankaa. Sen verran kyllä edellisessä kirjoituksessani esittelemäni hahtuvalapasten raadot harmittavat, että aloin neuloa uusia hahtuvasta, puikkojen koko 5 ja hahtuva yksisäikeisenä. Seuraavaksi ne pääsevät pesukoneeseen muovia sisällään. Noissa muuten on Pelson vankilan villaa. Taatusti puhdasta Suomen lammasta, sillä Pelsossahan on tuon rodun geenipankki. Pirtillä sekin on kehrätty, mutta siinä on paljon enemmän lanoliinia, kuin Pirtiltä ostetuissa langoissa. Johtuu siitä, että ne villat, jotka asiakas ottaa lankoina itselleen, pestään Pirtillä pienissä erissä, eikä lähetetä rekalla jonnekin Keski-Eurooppaan pestäväksi.

Kehrääminen, Pellava

Pellavaista tehostelankaa

27.10.2010 leena 7 kommenttia

Kudontatuvalle on saatu lisää pellavalointa, joten pääsen pian kutomaan tuota ihanuutta. Siksipä pengoin Raijan Aitalta saamamme pussin häkilöinti- ja kaupaustähteitä ja aloin työstää niistä tehostelankaa tuleviin kudonnaisiini.

Mytyt olivat aika tiukkoja, joten avasin niitä karstoilla ja tein lepereitä, joita sitten aloin kehrätä siitä järjestyksessä, mikä käteen nousi. Raija talvella opetti meitä Ukkolassa kehräämään Pirtin kehräämön hahtuvantähteistä sydänlangan avulla möykkylankaa, päätin käyttää nyt samaa menetelmää.

Sydänlangaksi valitsin tosi ohutta pellavaa. Näin minun ei tarvinnut varoa langan katkeamista, vaan pääsin kehräämään lepere lepereltä möykkyistä tehostelankaa vapaasti. Toisessa kuvassa lankani on jo päässyt vyyhdinpuulle. Kirjavaahan tuosta tulee, mutta jos kudon sitä tällä vanhalla mallillani, niin lopputulos voi olla hauska.

Lanka odottaa nyt vyyhdillä kudontavuoroani. Kuvan pariksi panin kehräämääni luonnonväristä pellavaa, jonka olen kerrannut kaksinkertaiseksi, kun en saanut kehrättyä sitä riittävän paksuna. Paksun langan kehrääminen on yhä minulle vaikeampaa kuin ohuen.

Kehrääminen, Pellava

Pellavan kehruuta

13.5.2009 leena 5 kommenttia

Kun olin kaksi päivää tuhertanut villan kanssa, niin siirryin pellavaan. Olin saanut Raijan Aitalta rukkia hakiessani kaupantekijäisiksi tupon toisenlaista pellavaa kuin mitä olin siellä opetellessani kehrännyt. Siitä piti tulla toisentyyppistä lankaa.

Tuo oli aikamoista tappuraa, mutta kehräämiseeni se taipui. Raija oli kertonut ohuen langan olevan helpompaa kehrätä kuin paksun langan, joten annoin kuidun lähteä liukumaan niin ohuesti kuin se vain katkeamatta onnistui. Tuo tappura tuli nopeasti kehrätyksi ja minä aloin haaveilla, että kudon itsekehrätystä pellavasta pikkupyyhkeitä.

Ostamani pitkäkuituisen jo minulle tutuksi tulleen pellavan levitin syliini, niin että se kiinnittyi vyötäröhameeni alle, jonka olin kehräystä varten pukenut päälleni. Varilon kirjassa on nimittäin kuva, missä tyttö kehrää aivinaa ja pellavat on asetettu järjestykseen syliin ja kiinnittyvät essun vyötärönauhan alle. Ei minun ollut tarkoitus mitään aivinaa saada aikaiseksi, vaan pyyheliinan kudontaan kelpaavaa karheaa ja epätasaista lankaa, mutta noin sylissä pitäminen auttoi kuidun löytymiseen. Pitkäkuituinen lanka katkeili helpommin kuin tuo, mitä kutsun tappuraksi. Langasta tuli helposti liian ohutta. Mutta kaiken tuon sylissäni olleen pellavan kehräsin , ja nyt jo haaveilin kutovani kylpypyyhkeitä.

Tässä kuvassa vyyhdinpuulla on tappurasta kehrätty lanka ja rullalla on pitkäkuituisesta pellavasta kehrätty lanka. Sen kehräämistä jatkan seuraavalla mökkireisullani, sillä kuituja on vielä pussissa paljon, ne riittävät ainakin kahden kylpypyyhkeen langoiksi. Mitä tuosta tappurasta kehrätystä teen, en vielä tiedä, suureen kudonnaiseen se ei riitä, mutta johonkin tehosteeksi kylläkin. Se on todella kivan tuntuista, sellaista paksuhkon rohdinpellavan oloista, mitä olen monesti kutonutkin. Pidän tuollaisista karheista, karuista materiaaleista. Kun olen oppinut kehräämään näitä tavallisen oloisia lankoja, niin siirryn erityislankoihin. Varilon pienessä kirjassa on niiden tekoon kivoja vinkkejä.

Viime kesänä tuunasin perheelleni alennusmyyntipaitoja ja täällä blogissani sanoin, että se paita, missä nainen kehrää on minun, sillä kehräämisen oppiminen on haaveeni. Ei minulla ollut mitään suunnitelmia, että toteutan tuon haaveeni ja jopa vuoden sisään. Kannattaa aina toiveensa ja haaveensa julkistaa, jotenkin sitä vaan sen jälkeen työstää ne toteutumaan.

Nyt on sitten kiitosten paikka. Ensimmäiset menevät Raijan Aittaan, Raijalle hyvästä opetuksesta ja Katariinalle siitä että pääsin tuohon oppiin ja myös rukin hankkimisesta. Seuraavaksi kiitän teitä kaikkia blogistaniassa kehräämisestä kirjoittavia nettiystäviäni. Kuinka minä tulinkaan aina etsiytyneeksi teidän sivuille. Kun sitten aloin kehräämisen opettelun olitte kiinnostuneena minua tukemassa ja ihan tänäänkin olen saanut ohjaavia kommentteja , kun villan työstäminen on vielä vähän hakusessa, eilenhän siitä kirjoitin. Ilman blogistaniaa yhä vielä vain haaveilisin , että jospa osaisin kehrätä. Erikseen vielä kiitän Piaa hyvistä linkeistä, mitkä havainnollisesti näyttivät kehräämisen saloja, Pirkkoa siitä, että hän selvitti minulle mitä hyvässä rukissa tulee olla ja Rinaa pikkiriikkisestä söpöstä värttinästä, joka oli ihan välttämätön kehräämisen rytmin löytymisessä (ks. edellinen kirjoitus).

Helmityöt, Pellava, Rupattelu, Villa

Baltian matkan tuomiset

10.7.2008 leena Yksi kommentti

Kiersin mieheni kanssa Baltian. Ensimmäiset ostokset tehtiin Vorun kaupungissa Vestran pellavatehtaalla. Kerrankin käsityökaupoissa kiertely oli mieheni mieleen, sillä veneemme sai uudet luonnonmateriaali köydet.

Vestran tehtaanmyymälä oli minulle jo ennestään tuttu, sillä ostin sieltä muutama vuosi sitten koko akka porukallemme takustnööriä eli pellavanarua mattojen kudontaan. Nyt ostin itselleni pari kiloa kaksinkertaista pellavalankaa. Harmittaa kun en ostanut myös kertaamatonta, se kestäisi loimena. Tein nääs lujuuskokeen täällä kotona. Milloinkahan tulisi taas lähdettyä Voruun.

Liettualaiselta torilta lähti mukaan halpoja meripihkahelmiä uudelleen käyttöä varten.

Saviruukkua en todella aio uudelleen käyttää, vaan varjelen kuin aarretta. Nyt siinä on kotiniityn kukkia, mutta kyllä sen uuniinkin voi pistää. Ruukun ostin suoraan mestarilta Via Baltican varrelta Latviasta.

Pärnun torilta on sitten puolitoista kiloa valkeaa villaan. Jos se oli puolet halvempaa kuin täkäläiseltä kehräämöltä ostettu kakkoslaatuinen villa ja tuoksu suoraan lampaasta, niin ei sitä voinut sinne jättää, vaikka minulla on villaa yllin kyllin. Näyttää tulevan hyvä sieni syksy, joten lisä villa ei ole pahitteeksi.