Sain juuri valmiiksi jo edellisessä artikkelissa keskeneräisenä esiintyneet tossut, nuo isommat kuvassa. Nämä varmaan [...]]]> Tänään on kesän viimeinen päivä, tuossa illansuussa aurinkokin lämmitti aika kivasti kun kaupassa kävin. Tämän postauksen laitan huomena alkavaa sukkasatoa varten. Olen mukana nimellä Leena Heinäladossa. Viime vuonna taisin käyttää nimeä Kaijaleena, nimi vaihtui minulta epähuomiossa, toivottavasti se ei paljoa häiritse.

Sain juuri valmiiksi jo edellisessä artikkelissa keskeneräisenä esiintyneet tossut, nuo isommat kuvassa. Nämä varmaan mahtuvat eskarilaiselle ja pienemmät saa pikkusisko. En vieläkään ole täysin sinu tuon tossun pohjan kanssa, joten kinnasneula suihkii vielä serkuillekin tossut. Ne pääsevätkin Sukkasatoon! Kunhan olen tarpeeksi lisäillyt ja kaventanut oikeissa paikoissa, ja tossut tai vartta jatkaen sukat ovat tasapainoiset, niin kerron varmasti miten sen tein, tossun rakennekaavionhan on tuossa edellisessä postauksessa.

Meinaan minä neuloakin sukkasatoon kansallispukuraitaisia sukkia. Katsohan tämän “perinnepestyistä” sukista kertovan artikkelin keskusteluja, niin tiedät mistä on kyse.

Ensimmäiseksi teen Lemin kansallispuvun raidoituksen sukanvarteen. Löysin kätköistäni värjäämiäni Nalle-lankoja ja niistä se lähtee. Olen joskus kauan sitten kirpparilta ostanut kaksi Sireliuksen toimittamaa kansallispukumallistoa. Niistä ei löydy vuosilukua, mutta teksti on tosi vanhahtavaa ja kuvat haaleita, mutta sopivat juuri minun luonnonväreillä värjätyille langoille. Tarkoituksenani on värjäillä lisää nallukkalankaa.

Katsotaan nyt riittääkö intoni tehdä vielä tälläisia perinteeseen pohjautuvalla kuvioinnilla kirjailtuja sukkia, mitä näin kesällä Vinjandin kulttuuriakatemian oppilastöinä. Kirjoitin kesäisen Viron matkani jälkeen kantaaottavan artikkelin perinteeseen pohjautuvien mallien uuskäytöstä ja nyt meinaan ottaa sanoistani vaarin täällä Sukkasadossa.

Lähde mukaan ravistelemaan omat kansalliset mallimme ulos museoista!

Heinälato

Ennen junamatkaa tein sinisen pussukan, se oli [...]]]> Olin menossa keskiaikamarkkinoille Hämeenlinnaan ja halusin virittäytyä tunnelmaan ja pengoin kinnasneulani esiin. Mieleeni oli jäänyt Hibernaatiopesäkseessä näkemäni pyöreä aloitus kolmella langalla.  Yritin kovasti, mutta ei siitä mitään tullut, joten epätoivoissani kysyin tietääkö Väkerrysblogin pitäjä  mistä saisin oppia moiseen aloitukseen. Pikapuolin sieltä tulikin vastaus ja uudet videot pyöreästä aloituksesta. Suuret kiitokset.

Ennen junamatkaa tein sinisen pussukan, se oli tarkoitettu kännykälle ja laitoin pesukoneeseen huovuttumaa. Pesu oli aika mieto, mutta kainuun harmaksen villalle liikaa. Mutta ei hätiä, pussukka sai uuden elämän täysvillaisena neulatyynynä, sillä sinne sisään työnsin kaikki ne epätoivoiset aloitukset, mitkä olin tehnyt yrittäessäni itse pyöreää aloitusta ja taisi sinne joutua joku senkin jälkeen tehty , kun minulla oli jo ohjeet. Toisen pussukan sitten sain valmiiksi myös ennen lähtöä.Tein sen Pirtin kampalangasta ja pistot jäivät vähän harottavaksi, joten reputin tuon pussin tuliaisena, mutta nyt olen myöhemmin sen käsin huovuttanut ja siitä tuli oikein oiva kännykkäpussi minulle.

Matka savonradalta pääradalle joskus vaatii neljä eri junaa. Aloin jo ensimmäisessä junassa tehdä uutta tuliaispussukkaa, jonka ilta yöstä viimeistelin. Hienoa että Heli kesäblogissaan esitteli tuon junassa tehdyn pussukan, sillä siitä minulla itselläni ei ole valokuvaa. Kolmannessa junassa vastapäätäni istui minua iäkkäämpi rouva Kainuusta. Kinnasneulan tekeminen junassa kirvoitti hänen kielensä. Hän kertoi mitä kaikkea hän on neulalla tehnyt ja kuinka lanka kinnasneula töihin kehrätään päin vastaiseen suuntaan kuin lanka tavallisesti kehrättään eli ensin S-kierre ja sitten kertaaminen Z-kierteellä. Meniköhän oikein? Näin tehty lanka kestää paremmin kinnasneulalla tehdessä tulevan rasituksen, kun pitkää säiettä vedetään neuloksen läpi. Keskustelimme myös eri malleista, eikä hän ollenkaan hyväksynyt sellaista sukantekotapaa mitä itse suunnittelin, kun olin lukenut nämä ohjeet.

Kun siellä Etelä-Suomessa vietin viikonloppua, niin aloinkin tehdä sukkaa, jota sitten neulasin kotimatkalla junassa. Herätti neulaaminen nytkin kiinnostusta, mutta sellaista kinnasneula-asiantuntijaa kuin menomatkalla en nyt tavannut.

Sukasta tuli huono. Kovasti mietin että näytänkö ollenkaan. Tein vaan enkä noudattanut ohjeita, jotka minun olisi pitänyt muistaa tulostaa mukaan. Katsotaan leikkaanko tuon kantapään pois ja yritän uutta, vai meneekö koko sukka seuraavan neulatyynyyn tai pallon täytteeksi. Sitten muistin, että minulla on skannattuna ja täällä blogissakin esiteltynä sukan rakennekaavio, jota en ole tehnyt. Tarkoittikohan tuo matkaseuralaiseni tätä.

Esikoululainen on pyytänyt minua tekemään villatossut. Nytpä sitten tekemään neulattuja tossuja. Tein pyöreän aloituksen ja työn päätin tehdä sakkolaksi , siksi että minun syntyni syvät ovat Kannakselta, Suvannon rannalloita Sakkolasta.  Nyt kävi vähän hassusti, tossuista tuli liian pienet, pyöreä aloituskin painui tossujen pohjaan eikä  lisännyt tarpeeksi pituutta. Pikkusisko tulee saamaan  myös tossut.

Uudet ovat tietysti tekeillä, nyt  vaan tasakärkisellä aloituksella  ja tietysti sakkolaksi neulaten. Pituutta on  tarpeeksi, mutta aloitus näyttää nytkin pyrkivän pohjaan. Kavennuksia ja lisäksiä pitää kovasti harjoitella, joten Sukkasatoonkin rittää vielä tällaiset tossut ja onhan noita päiväkotilaisia. Yhdessä kuvista ovat neulani esitteillä.  Kaksi ensimmäistä neulaa ovat alkujaan olleet ihan samanlaiset. Toisen olen saanut jo muutama vuosi sitten Ukkolasta ja toisen nyt martoilta sukkakilpailun palkintona. Nuo neulat ovat kankeita ja raapivat peukaloa. Mieheni viilasi toisen reunat ja kärjen pyöreiksi  ja nyt sillä neulaa melkein yhtä hyvin kuin tädiltäni perityllä kolmannella neulalla, jolle jo aikaisemmin olen  kirjoittanut ylistyslaulun. Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilta ostin sitten luisen tai tarkemmin hirven sarvesta tehdyn  neulan tekijältään. Todella lutunen kädessä, mutta tuohon Sakkolaksi neulaamiseen ja viimeisen silmän venäjäksi vääntämiseen siitä ei ole. Viimeinen kuva sitten on hatusta, joka vielä on hieman kesken, kun en ole osannut päättää kuinka leveän lierin siihen neulaan. Kuvan laitoin osoittaakseni koukussa olon syvyyden. Minulla ei ollut mökillä noita värjäämiäni lankoja ja neulaamaan piti päästä. Löysin tuota höttölankaa, joka joskus käveli vastaani Hakamiemen hallissa  alelippu päällään. Villaa, silkkiä, kamelinkarvaa, mutta hyvin kesti neulaamisesn.

Viimeiseksi olen laittanut kuvat sakkolaksi neulaamisesta sukujuurieni takia ja esiäitieni ketjuun liittymisen kunniaksi.   Olen neulannut niin, että minulla on  kolme peukalolenkkiä. Ensimmäisessä kuvassa olen ottanut neulalle edellisen kerroksen uuden silmukan ja aikaisemmin neulatun , sekä vanhimman peukalolenkin.  Toisessa kuvassa neulalle on tullut lisää ensimmäinen ja toinen takalenkki. Tuo toinen takalenkki on tässä vain nostettu esiin sillä se käännetään venäjäksi eli kierretään takakautta, mikä on tapahtunut kolmannessa kuvassa. Viimeisessä kuvassa neula työnnetään kakkien peukalolla olevien lankojen alta uuteen koitokseen.

Löysin sakkolaksi neulaamisen myös , kuten niin monen muunkin tässä kirjoituksessa esittelemäni asian Sanna-Marin  kotisivuilta, mistä taas löytyy linkit hänen tekemiinsä videoihin. Sanna-Mari näyttää  parhaillaan siirtävän neulakinnasasioitaan uusille sivuille osoitteeseen www.neulakintaat.fi.  Sielläkin voi jo pistäytyä.

Nyt on sitten kansallispuvun raidoitus sukissa. En tiedä onko sukkien idean kehittäjä lukenut minun kantaaottavan blogikirjoitukseni , mutta samasta kaupungista ollaan. Sukat on teettänyt Taito Itä-Suomi ry ja ne on tehnyt mikkeliläinen pieni sukkatehdas Mi- Sukka, joka valmistaa  asiakkaidensa tilaamia sukkia. Ostin sukat Kenkäverosta , mutta näyttää Taito-lehtikin niitä myyvän. Virolaista vaikutusta, mutta se ei mitään [...]]]>

Nyt on sitten kansallispuvun raidoitus sukissa. En tiedä onko sukkien idean kehittäjä lukenut minun kantaaottavan blogikirjoitukseni , mutta samasta kaupungista ollaan. Sukat on teettänyt Taito Itä-Suomi ry ja ne on tehnyt mikkeliläinen pieni sukkatehdas Mi- Sukka, joka valmistaa  asiakkaidensa tilaamia sukkia. Ostin sukat Kenkäverosta , mutta näyttää Taito-lehtikin niitä myyvän. Virolaista vaikutusta, mutta se ei mitään haittaa. Kyllä minä nyt nokkaani pikkuisen nostan pystyyn päin, kun kerran asiasta kirjoitin kesäkuussa. Punaisten sukkien raidoitus on Mäntyharjun kansallispuvusta ja mustien Pieksämäen seudun kansallispuvusta. Myös muita raidoituksia löytyy Etelä-Savon kuntien pukujen pohjalta.

Kuvasin sukat uusimman kudonnaiseni päällä. Siinä on jo aikaisemmin esittelemässäni pellavaloimessa kaislaa pomsissa pomppaamassa esille, muuten täyttä pellavaa.

Ensimmäisessä kuvassa on minun värjäämiä lankoja , mukana on myös seitikkiliemessä olleita lasten vaatteita. Etenkin oikealla  puolikkaana näkyvästä bodista tuli suorastaan taideteos. Kokenilli-värjäyksiä kävin kuvaamassa. Punainen huumaa. Taidan värjätä yksikseni, sitten kun tarvitsen tuollaisia värejä, ostin kokenilliäkin varalta.

Kun nettiyhteydet Asta-myrskyn jälkeen maanantaina palasivat mökille [...]]]> Osallistuin kahtena päivänä Värjäripäiville Punkaharjulla. Luennot olivat mielenkiintoisia ja Sininen pata rauhoitti sävyillään.

Ensimmäisessä kuvassa on minun värjäämiä lankoja , mukana on myös seitikkiliemessä olleita lasten vaatteita. Etenkin oikealla  puolikkaana näkyvästä bodista tuli suorastaan taideteos. Kokenilli-värjäyksiä kävin kuvaamassa. Punainen huumaa. Taidan värjätä yksikseni, sitten kun tarvitsen tuollaisia värejä, ostin kokenilliäkin varalta.

Kun nettiyhteydet Asta-myrskyn jälkeen maanantaina palasivat mökille aloin lukea morsingosta Riihivilla-blogista. Sieltä löytyi mielenkiintoinen kohta, morsingosta saa toisenkin sadon, kun leikkaa lehdet pois. Mokomat kaaliperhosen toukat syövät morsinkoni reijille ja ne muutenkin kärsivät kuivuudesta, joten on parasta jäädä vielä yhdeksi päiväksi mökille ja käyttää sinisen padan oppeja hyväksi.

Toisessa kuvassa morsingot hautuvat Riihivillan ohjeiden mukaan. Aineiden määrässä taas käytin Tetrin kirjan ohjeen mittoja. Sitten siivilöinnin yhteydessä tuli suuri vahinko, lämpömittarini meni  rikki. Kattilan sanka kai sen teki, sillä näin rikkoutumisen vasta sirpaleista. Mittari oli myös minulle erityisen rakas,  mieheni oli vuosikymmeniä sitten tuonut sen mökille tuliaisena saunaa ajatellen. Silloin emme vielä olleet naimisissa. Hätä varmaan keinot keksii ja aloin vimmatusti vispata pesusoodalla emäksiseksi muutettua lientä.

Ihanaa se hapettuu kun muodostuu vaahtoa.  Sitten se pelottava vaihe kun ryhdytään pelkistämään natriumditioniitillä. Ei haittaa, suojavarustukseni on täydellinen. Mutta nyt olisi lämpöä nostettava ja se ei saisi missään vaiheessa mennä yli 60 asteen, sellaisen opin olin saanut. Ei ole mittaria! Otin vasemmasta kädestä turvakäsineen pois ja vaihdoin siihen ohuen lääkärin hanskan ja pikkurillini sai toimittaa mittarin virkaa. Kaikki näyttää onnistuvan, kun pintaan alkaa nousta metallinen kalvo. Ei kun vaan värjäämään ja niinpä ensimmäiset langat pääsevät kattilaan. Pidin lankoja noin 10 minuuttia kerrallaan väriliemessä, jonka jälkeen nostin ne narulle hapettumaan. Värjäsin lankoja kolmessa erässä ja käytin kaikki erät värikattilassa kahteen kertaan. Lopulta kyyppi näytti aika sakkaiselta, mittasin sen ph, se oli neutraalia, joten hävittäminen ei ollut ongelmallista.

Kuva padasta värjäyksen lopussa , täynnä vihreä sakkaa. Toinen kuva onkin sitten kun kaikki on valmista, langat ovat käyneet etikassa ja pesty ja kuva on otettu kun ne ovat jo kuivat.

Kuvasin langat vielä indigo-värjäyksieni kanssa.

Ylimpänä  kuvissa on morsingolla värjätty lanka , paitsi vihreässä, missä lähtökohtana oleva samettikukalla värjätty keltainen lanka on ylimpänä. Ensimmäisessä kuvassa on minulle tutuinta Pirtin kehräämön karstalankaa. Toisessa taas Jämsän huopatehtaan Sohvi lankaa, joka näyttää käyttäytyvän värjätessä moitteettomasti. Sitä minulla oli jo edellisissä seitikki-värjäyksissäni. Kolmannessa kuvassa Villa Laurilan Kainuun harmaksen lankaa ja vihreä on Viron villaa.

Indigolla värjätyt langat ovat kauniita, raikkaan värisiä, mutta oman kasvimaani morsingolla sain taivaan sinistä lankaa! Väri langoissa on tasaisempi, kuin indigolla värjätyissä ja ne tuntuvat  ihan oikeasti kasvivärjätyiltä. Olen todella iloinen  ja minähän saatan saada vielä uuden sadon. Lähtiessäni mökiltä kastelin indigorivin ja ripottelin hieman kanan kaakkaakin, vaikka on elokuu. Saas nähdä mitä tulee, jos onnistun niin varmasti kerron.