Yhä vielä sienien lumoissa

Olin Etelä-savon Sieniseuran pienellä sieniretkellä ja sielläkin keräsin värjäyssieniä. Kuinkas muuten! Tuon retken jälkeen esipuretin 100 gr Pirtin lankaa, jaoin sen pieniin kokeiluvyyhteihin  ja värjäsin retkellä keräämilläni sienillä.

100grammaalankaa.jpg

Ensimmäinen lanka jäi värjäämättä, mutta seuraava on mielenkiintoinen. Se on värjätty männyn seuralaisena kasvavalla suomuorakkaalla. Orakkaita oli vain kaksi ja ne olivat aika nuoria, mutta tuo turkoosiin kääntyvä lanka antaa lupauksia suurista jutuista. Vanhoilla männyn luona kasvavilla suomuorakkailla saa varmasti siniseen kääntyvää lankaa! Siis uudelleen metsään!

Seuraavat harmaat langat värjäsin samettijalalla. Oliivin vihreää hain, joten harjoituksia tulee jatkaa. Mutta paljon tuossa sienessä on väriä ja mustaakin saa varmaan aikaiseksi raudan kanssa. Vaaleampi langoista oli vain 10 min. värjäyskattilassa ja toiseen lisäsin kauhallisen rautaista porakaivomme vettä.

Loput langat ovatkin sitten seitikeillä värjättyä. Seitikit taidan alkaa jo hallita puretuksen, lämpötilan ja värjäysveden ph:n suhteen. Kolme ensimmäistä on värjätty verihelttaseitikien heltoilla ja kolmas niistä on kirkkain ja se on tuon väriliemen toisen jälkivärin tuote. Punaisista seitikkiliemistä tulee helposti liian vahvoja ja lämpötilaakaan ei saa nostaa korkeale, jos haluaa punaista. Kaksi seuraavaa lankaa on värjätty verihelttaseitikin varsilla ja niistäkin toinen on jälkivärjätty ja tuloksena kirkas keltainen. Viimeiset kaksi lankaa on sitten värjätty keltaisilla seitikeillä, ykkös värjäys ja kakkosvärjäys.

seitikkikuivurinkehalla1.jpg

En onnistunut täydellisesti vangitsemaan tuota seitikkien värikirjoa. Jänniä sieniä, kerätessä pitää aina kääntää ja katsoa heltan väreistä otanko mukaan vai en.

Kuivasin paljon noita seitikkejä ja kaiken aikaa minua häiritsi, kun en osannut noita kelta – ruskeita seitikkejä nimetä. En olisi halunnut kerätä myrkyllisiä seitikkejä väripataan kiehumaan.

sienikirja.jpg

Meninkin heti tultuani kaupunkiin ostamaan itselleni uuden sienikirjan. Otin siitä kuvan, kun en löytänyt muita kuin nettikauppojen linkkejä. Minun vanha sienikirjani, ruotsalaista alkuperää oleva Sieniopas, on ollut ihan hyvä syömäsienien tunnistamisessa, mutta nyt se ei riittänyt alkuunkaan. Tässä uudessa kirjassa on jo aika paljon nimettyjä seitikkejä. Kerätessäni yritin välttää ruskea helttaisia, mutta katsottuani kirjasta en enää ole varma asiasta. Jälkikäteen on vaikea sanoa kiehuiko väripadoissani ja kuivasinko suippomyrkkyseitikkejä  keltaisten ja kanelinväristen joukossa.

Kuulin että on Kasvimuseossa on tekeillä seitikkitutkimus, mutta tämän enempää en siitä löytänyt tietoa.

2 thoughts on “Yhä vielä sienien lumoissa”

  1. Hei Pia
    Nuo Polun sienikuvat ovat hyviä. Siellä on myös tuo kaneliseitikki, mitä ei esitellä tuossa ostamassani kirjassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *