Mitenkähän tämän nyt sanoisi: sainpas loimen pois kangaspuista alle kahden vuoden, eiks oo kiva! Vai sanoisinko: hävettää, en oikein edes kehtaisi tunnustaa, että perlon-loimi oli mökkini kangaspuissa melkein kaksi vuotta. Sanon tuon nyt miten vaan, niin nyt tuo loimi on lopussa. Loimesta itsestään löydät juttua tästä linkistä, ja ensimmäisestä matosta taas täältä. Kudoin minä tuohon loimeen muitakin mattoja, vaikka oli keinokuitua, pari mattoa trikoolla ja rätillä ja kaksi viimeistä puhtaasti räteillä, mutta noista matoista ei ole tullut otetuksi kuvia.
Nyt sitten on viimeinen ponnistus valmis, pöytäliina mökin ulkokuistin vanhalle pöydälle. Tuo pöytä on aika laho, laskin juuri, että se on 47 vuotta ollut tuolla kuistilla kesät talvet. Sitä ennen se oli lastenhuoneen pöytä ja sen äärellä pienenä kansakoululaisena tein läksyjä. On vaan niin mukavan oloinen tuolla kuistilla, ettei sitä vielä hävitetä, kun kerran pystyssä pysyy ja kaikenhan voi peittää suojaavan liinan alle.
Ensimmäisessä kuvassa ovat liinan tekotarvikkeet: harmaata muovia (vieläkin jäi), jonka otin talteen uuden puolen rakennusvaiheessa, videokasettia, käytin sitä liinassa kaksinkertaisena ja keltaista nailon nauhaa, jota olin ostanut kymmeniä vuosia sitten, kun olin halvalla saanut. Nauhassa pitää täysin paikkansa vanhan kauppiaan sanonta, aika tavaran kauppaa. Vihreä muovinauha on sitten kudontaystävältäni tähteeksi jäänyttä muovinauhaa, me kudoimme aikoinaan Ukkolassa muovimattoja tuohon samaan loimimateriaaliin. Toisessa kuvassa näkyy liinan rakenne, kolmella kudottua palttinaa ja raidassa on ruusukaspoljin vihreässä muovinauhassa ja palttinapoljin videonauhassa.
Tässä lähikuva kudoksesta. Toinen kuva on vain ihailua varten, ilta-aurinko todella kruunaa uuden liinani.
Onhan sitä muutakin tapahtunut. Helatorstain tienoilla oli jännää, sillä uusi pihan ylpeys, hella, siirrettiin paikalleen. Hellan lahjoittaja on poikani ja olen häneltä saanut vähän pyyhkeitä, kun en ole asiasta tehnyt blogikirjoitusta, koska jonkun jutun yhteydessä olen kuulema maininnut hellan saapumisesta värjäyspuuhiani helpottamaan. Hella saapui Etelä-Suomesta peräkärryllä ja siirrettiin traktorin nosturin avulla sille vartavasten tehdylle alustalle, ennenkuin hellakatoksen seinät nousevat pystyyn.
Tällä hetkellä hellan katoksen seinät ovat jo nousseet , mutta kattolaudat vielä puuttuvat. Kun katto on paillaan ja paikallisen yrittäjän tekemä piippu viritetty, niin eiköhän langat ala saada väriä.
Mutta ei ole kiirettä, sillä morsinkokin on vasta sirkkalehdillä. Kurkistin tänään harson alle nähdäkseni miten morsinko on itänyt. Hyvin on itänyt ja eiköhän jatkokin mene yhtä suotuisasti. Aion saada sinistä tai sen suuntaista väriä ihan kotikonstein Riihivillan ohjeiden ja kokemusten sekä Tetrin kirjan reseptin avulla.
Onpa mukavia kesänvalmistelupuuhia! Kannattaa odottaa värikasvien kehittymistä.
Järkevä ja käytännöllinen tuo kesäpöydän liina
Mukava värjäystupa valmisteilla.
Hymyn sait huulille tuolla sanonnalla; ostin kun halvalla sain.
Kyllä kaikenlaista halvalla ostettua löytyy meitsinkin varastoista, aika tavaran kaupihtee!
Onnea loimen selättämisestä!
Pöytäliinasta tuli kaunis ja varmasti käyttökelpoinen.
Olen kerran kokeillut morsinkovärjäystä Annallan kurssilla, mutta sen jälkeen ei ole ollut paikkaa jatkaa harjoituksia. Ihana poika, kun sinulle hellan lahjoitti. Hyvin olet kasvattanut
.
Sinulle on tulossa mukava värjäyspaikka. Itse en ole tänä keväänä vielä värjäillyt mitään, mutta äsken katsoin, että lupiinit alkavat kohta kukkia.
On tosiaan kaunis tuo liina ja kukkakimppukin hyvin valittu. Katselin ensin, että nyt olet jo värjännyt pihlajankukatkin
) Onneksi asia selvisi uusita katselulla. Komean hellan sait ja varmasti on mukavaa nyt värjäillä, upeissa maisemissa.
Ihana uuni, samanlainen kuin meillä oli kotona kun olin lapsi! Varmasti toimiva värjäyspaikka!
Onneksi olkoon Hellan johdosta! Samalla pyydän anteeksi äkkinäistä häipymistäni täältä blogimaailmasta. Tulin vain siihen tulokseen etten näköjään osaa blogata niin että se tukisi ihmisenä kasvamistani millään tavalla..päinvastoin minusta tuntui että puuha vain koko ajan toi kurjimmat ja hankalimmat puoleni esille. Joten ei enää. Mutta sitä toista blogia kyllä aion päivittää jatkossakin, kunhan vain saan aivoni toimintakuntoon loppukevään rutistuksen jälkeen. Olen siis täällä kuulolla ja käyn silloin tällöin aina katsomassa mitä kiinnostavaa sinulla onkaan tekeillä. Ihanaa kesää sinulle!
Suuret kiitokset kaikille kommentoijille ja
Liisalle ihan erityisesti. Luen myös toista blogiasi, vaikka sinne en ole koskaan kommentoinut. Kun kerran tilanne on tälläinen, niin joskus uskaltaudun sinne laittamaan puumerkkini.Ilmoittauduin juuri värjäripäiville torstain luennoille ja perjantain siniseen työpajaan. Neulakinnasopemme näyttää olevan siellä.