Olipa hauskaa käydä Setomaalla virkkaamassa Ulve Kangron opastuksella. Tässä linkissä Ulve opettaa tuota perinne pitsiä. Nyt tuon videon katsominen tuntuu niin tutulta, kun ymmärtää mitä siinä tehdään.

Tämän tilkkuni paika on vitriinissä. Punainen keskusta on nyt oikein, mutta olen eestaas virkannut (purkanut) sitä ainakin 10 kertaa. Reunustin tilkun nyt kotona ja siinä on monta virhettä etenkin aloituskulman valkeassa osuudessa, mutta opin minä vielä senkin. Reunahan eivät kuuluneet opetukseen, mutta keskusta kuului ja se on nyt oikein, vaikka onkin nyhrääntynuyt, melkein huopunut jatkuvasta purkamisesta.

Kaksi helpompaa tilkkuani on tässä. Kaikenkaikkiaan on tunne, että alan hallita tuon jutun. Kun saan auton käyttööni, niin menen Pirtille katsomaan, onko siellä yksisäikeistä kampalankaa. Lanka saisi olla hieman paksumpaa, kuin tuo Virossa käyttämämme, niin ei tarvitsisi virkata kaksinkertaisella. Karstalankaa tiedän siellä olevan yksinkertaisena, sitä käytetään raanuissa, mutta kampalangan tilannetta en tiedä. Jos ei löydy, niin valmistakoot!  Valkea olisi hyvää, sen voisi itse värjätä. Silloin pitsiin tulisi 1800-luvun tunne.

Setomaan pitsinvirkkausmatka oli mahtava kokemus. Kiitos Ulvelle, apuopettajalle, Airi Lautakarille, Suurelle Käsityölehdelle ja koko matkaseurueelle. Kaikki matkalaiset olivat syvästi käsitöistä kiinnostuneita ja se loin yhteishengen, jota harvoin kokee. En tiedä,  löytävätkö kiitoksen saaneet niitä täältä blogistani, mutta silti  ne tänne nyt kuuluu.