Haa, tänään kurkistin kauppaan mennessäni postilaatikkoon ja siellä oli minulle paksu kirje. Arvasin mistä se tulee, menin kauppaan ja palattuani aukaisin. Heli S. se lähetteli minulle voittoa Kesäblogistaan. Heli oli lopettanut kirjoittamasta Haaraisella tiellä blogiinsa ja avannut Kesäblogin. Sitä eivät kaikki huomanneet, kun avajaisarpajaisissa oli vähän väkeä. Mutta minuahan tämä vain tuurasi.
Kirjeestä löytyi kaksi kaunista keraamista jääkaappimagneettia, pääsivät heti jääkaappiin odottamaan muistilappuja. Sain myös tyrnijauhoa ja kalakortin, johon Heli oli laittanut terveisten lisäksi norpansuojelumerkin, mikä tällaista Saimaan rannan asukkia suuresti ilahdutti. Pieni punainen helmi oli kuoren pohjalla ihan orpona. Sitä jäin miettimään, kun vielä kirjekuoren pohjalla oli pieni reikä.
Tuon edellä olevan äsken kirjoitin, mutta kun hain linkkiin Kesäblogin osoitetta, niin helmen arvoitus ratkesi, sillä
se oli pudonnut tästä kännykkäkorusta. Paperihelmistä tehty kännykkäkoru on kaunis. Kännykästäni ei vaan löytynyt sille sopivaa reikää. Mutta kyllä se vielä paikkansa löytää. Paperihelmien ohje löytyy myös Kesäblogista. Linkki vie nyt juuri tuohon artikkeliin.
Kiitos Heli! Minusta on kiva seurata blogiasi. Haaraisella tiellä oli edelliselle blogillesi erittäin hyvä nimi. Nyt olet löytänyt paikkasi minusta erittäin mielenkiintoisessa oppilaitoksessa, niin toki jatkan blogisi lukemista. Se tuntuu myös mukavalta, että kommentoit minun tekemisiäni, vaikka olemmekin ihan eri ikäisiä.
Sitten siihen toiseen juttuun. Aamupäivän olen tehnyt pussukoita kudontapiirissäni kutomastani pitsisidoksisesta videonauhakankaasta. Minun pitäisi mennä pussukkakurssille, sillä en oikein millään tiedä oikeaa työjärjestystä.
Punaisen tein ensiksi ja laitoin vetoketjun viimeiseksi, ei siitä mitään tahtonut tulla. Toiset sitten aloitin vetoketjun kiinnittämisellä, niin paremmin sujui. Punaisessa ja vihreissä pussukoissa on välikuteena ohutta moppilankaa. Se on näyttävää ja joutuisaa kutoa, mutta pussukan teossa ihan liian paksua. Samalla langalla kuin loimet olen kutonut vaalean ruskean pussukan. Sen työstäminen oli niin mukavaa, että taidan lähteä Ukkolaan kutomaan tuota paksuutta lisää. Minun oli ollut tarkoitus tehdä isompi laukku, mutta kudos kutistui niin paljon, että kangasta ei riittänyt. Täytyykin ottaa vahinko takaisin, sillä loimea taitaa olla vapaasti kudottavana.






Kauniita pussukoita olet tehnyt. Ja tuo pitää paikkansa, että vetoketju on helpompi kiinnittää ennen pussakan muita saumoja.
Sinua lykästi, onnittelut!
Ovat varmaan kestäviäkin nuo videopussukkasi.
Jaksat kokeilla aina uusia, yllättäviä, mukavia asioita
Voi ei
! Selvästikään en osannut tuota korunosien yhdistelyn taitoa, kun punainen helmi putosi jo matkalla…
Nokialaisissa on yleesä yläreunassa aivan pieni neliskumainen reikä, tai kaksi reikää, josta korun nauhan saa työnnettyä läpi, vielä kaksi viikkoa sitten olisin voinut katsoa omasta samanlaisesta puhelimestani tuota reikää, mutta hukkasin sen puhelimen.
Pornokasseja
Niin niitä Mäntsälän käsityökeskuksessa kutsuttiin, kun innostuivat niitä tekemään ja miettimään kuinka kukaan ei voi tietää mitä elokuvia nauhoilla on aikanaan ollut.
Tosi hienoja pussukoita!
Kankaan pitsi ja videonauha sopivat todella hyvin yhteen.
Ihania pussukoita!
Kaunis sidos tekee kankaasta arvokkaan näköisen.
Tyylikkään näköisä pussukoita! Yksi tutoriaali pussukan ompeluun löytyy osoitteesta http://modernquiltlove.wordpress.com/2009/07/14/perfect-box-pouch-tutorial/
Sievät pussukat! Ihana kangas
tulin taas tänne ihailemaan töitäsi. Somia pussukoita! Tuli ikävä kutomista, täällä etelässä en ole vielä löytänyt “omaa kutomapaikkaa”, pitänee syksyllä yrittää työväenopistoon…