Olin oppinut kansalaisopiston tilkkukurssilla reaktiivivärien kylmävärjäyksen. Kevättalvella värjäsin huisin tuloksin vanhaa paksua lakanakangasta poppanakuteeksi. Se innosti värjäämään myös puuvillalankoja. Ukkolaan oli saatu ostettua kuolinpesältä erittäin edullisia lankakartioita. Vyyhditin niitä ja värjäsin ensiksi sytomyssyihin, mutta kesän alussa myös iloisia värejä herkullisiin lasten vaatteisiin.
Pätkävärjättyt langat ovat eriväristä vihreää sekä punakeltaista(viimeinen kuva). Muut langat tein yksivärisinä ja useista väriliemistä sain jälkivärin. Materiaali oli minusta paksua puuvillaa, mutta myöhemmin se osoittautui sekoitelangaksi, koska vaatteet miedosti huopuivat konepyykissä. Poltin myös lankaa, selvittääkseni sen koostumuksen. Paloi iloisesti kuin puuvilla, eikä siihen tullut mitään kovaa keinokuituista nystyrää, joten tällä hetkellä olen sitä mieltä, että tuo lanka on puuvillan ja villan sekoite.
Paksusta langasta neuloin pätkävärjätyn tunikan ja pikkuisille kaksi toukkapaitaa. Ohjeet noihin löytyvät tämän vuoden Suuresta käsityöstä, touko- tai kesäkuun numerosta. Pipoja sekä pyyheliina tuli myös tehdyksi, mutta tiskirätistä on vain kuva. Sitä todellakaan en olisi virkannut, jos olisin aavistanut langan olevan sekoitelankaa. Ruutuvirkkausohje löytyy Kipakoiden kalenterista ja se oli todella hauska uusi tuttavuus.
Värjäysintoni vain jatkui. Nyt vyyhtesin ohutta puuvillalankaa, se oli valeaa beesiä, mutta hyvin taipui punakeltavärjäyksiin. Ihania pieniä tunikoita pikku prinsessoille, vinkin niihin sain Villapadasta. Pienet sävyerot tunikoiden langoissa johtuvat siitä, että laitoin ensimmäisen vyyhdin väriin ja joidenkin tuntien kuluttua samaan sankoon laitoin toisen vyyhdin, kun väriä tuntui olevan runsaasti. Samanlaisia sävyeroja sain aikaseksi myös paksun langan puna-kelta värjäysessä, näkyy kuvissa, jos tarkasti katsot. Nuo kylmävärjäykset pitävät hyvin pintansa, sillä ensimmäisen kuvan tunika on kuvattu sen kirjopyykin jälkeen, missä todennäköinen villa paljastui paksummasta langasta.
Jottei nyt ihan vaan värjäykseni mene kemiallisten värien puolelle, niin laitan tähän mukaan kuvat kilosta valkeaa Jämsän huopatehtaan Sohvi-lankaa, minkä värjäsin seitikeillä.
Ensimmäisessä kuvassa langat kuivuvat värjäyksen ja pesun jälkeen. Toisessa vyyhdit on selvitetty ja odottavat pääsyä maalaistorille, mökkipaikkakuntani suoramyyntipisteeseen. Ensimmäiset langat muuten, jotka laitan myyntiin, katsotaan miten niille käy. Tummimmat kaksi vyyhtiä on värjätty verihelttaseitikin lakeilla, kirkkaimman punainen veriseitikillä ja vahvat keltaiset (kolme vyyhtiä) verihelttaseitikinjaloilla ja sitten on kaikista väripadoistani vielä jälkivärjäykset, jotka minusta ovat kauneimmat.
Värilientä jäi aika paljon ja niinpä keksin tyttäreni kanssa alkaa värjätä vaaleita lasten vaatteita. Puretimme vaatteet tanniini/ aluna puretuksessa ja sitten vaatteet laitettiin edellisten patojen yhteisliemeen, johon lisättiin runsaasti veriseitikkiä ja sekapussi kaneli ym seitikkiä.
Nostimme vaatteet etikassa käytön jälkeen kuivumaan, niin niissä oli selkeä seitikin väri, mutta kuivuttua ne laitettiin pesukoneeseen tavalliseen pesuaineeseen, niin väri muuttui sinertävään suuntaan ja seitikin oranssin punaruskea väri katosi kokonaan. Minulla on ennekin seitikin väri muuttunut pesukoneessa(täällä ja täällä) anniliinin punaiseen päin. Värit ovat luonnosta, mutta kemiallinen reaktio on minusta ihmeellisempi, kuin kemiallisilla reaktiiviväreillä. Luonnonvärjäys on mystiikkaa. Olen itse ajatellut syyn olevan pesuaineen emäksisyydessä. Mene ja tiedä, kunpa saisin joskus selityksen asiaan ja keinon millä estää värjätyn materiaalin värin muutuminen jälkeenpäin. Nyt olen menossa värjäripäiville, täytyykin siellä kysellä tietävämmiltä.
Kauniita värejä! Tuo lankojen värjäys on minulta vielä kokeilematta. On tosin paljon muutakin, mutta tuota varmasti joskus haluan kokeilla.
Oh, minkä innostuksen taas herätit! Minullakin odottaa edelleen pinkka käytöstä poistettuja lakanoita, reaktiivivärejä löytyy – aikaa pitäisi napata tarpeeksi jostain…
Työrupeaman jälkeen ei enää tahdo vääntö riittää. Jospa viileämmässä säässä innostun
Kiitos tarkoista, kauniista ja valaisevista selostuksistasi!
Ihania neuleita, varsinkin tuo vihreä toukkapaita on tosi söötti
Kauniita värjäyksiä. Pesuaineen emäksisyys ehkä on vaikuttanut siihen, että vaatteista on lähtenyt väri pesussa. Toinen syy voi olla se, että puuvillaan värit tarttuvat niin heikosti, että jää vain haalea lopputulos. Villa on siitä kiitollinen värjättävä, että siihen värit tarttuvat alunapuretuksella helposti.
Tuo homma näyttää ja kuulostaa tosi kivalta
Kauniita tunikoita ja ihanat noitaliemet!
Tervetuloa vaan Keskiaikamarkkinoille! Kirjoittelen varmaan blogiin lisää liittyen ohjelmaan ja markkinoiden valmisteluihin, mutta esim. kasvivärjäystä ja saippuankeittoa pistäisi olla käsityöläisalueella, ja viime vuonna ainakin oli pellavan käsittelyä, loukkuamistako se on?
Minä olen päättänyt kokeilla kasvivärjäystä ihan omin päin, olisi kiva mennä johonkin kurssille, mutta ei ole tullut sopivaa vastaan, värjäripäivät on tänä vuonna liian kaukana. Mökillä keräsin omenapuun kuorta ja puistosta löysin kaadetun vaahteran kuorta, männynkäpyjäkin mietin. Mihinkäs aikaan veriseitikkejä alkaa olemaan metsässä? Tänään en ainakaan nähnyt mitään sieniä.
Hei Heli
Värjäripäiville minä taas lähden, koska ne ovat lähellä. Veriseitikit nousevat maasta vasta syksyllä ja kasvavat vanhassa kuusikossa, verihelttaseitit taas samaan aikaan nuoressa männikössä. Jos niitä ilmaantuu, niin laitan sinulle asiasta tiedon. Nyt on kuivaa, mutta syksyllä saattaa asiat olla toisin. Kyllä sinä pystyt yksin kokeilemaan värjäystä, kirjat ovat hyviä. Sundströmmin ja Lundmark/ Marklundin(Färgsvampar, svampfärgning) kirjat sieniin ja Tetrin kirja on taas muuten hyvä. Jos ei tuota ruotsalaista ole kirjastossa, niin pyydä tilaamaan
Ihania lankoja olet saanut värjättyä.
Toukkapaidat ovat ihkuja
Voi kun kivoja juttuja taas blogissasi. Värjäys kiinnostaa, mutta aloittaminen jännittää.
Kauniin värisiä lankoja, ja toukkapuserot on ihanat!
Arvelen, että seitikkivärien kiinnittyminen puuvillaan on se mainitsemasi mysteeri. Villan ja puuvillan kuidut ovat niin kovin eri erilaiset ottamaan väriä vastaan. Puuvilla selluloosakuituna on erittäin haasteellinen luonnonmateriaaleilla värjäämiseen.
Pesukoneessa peseminen heti värjäyksen jälkeen taitaa olla liian ”raju” käsittely ja siksi värit liukenevat heti pois myös villakuidusta.
Seitikkien suku, Cortinarius käsitää valtavan määrän sieniä. Vain pieni osa seitikeistä, alasuku Dermocybe sisältää väriaineita.
Harmillisesti kesä on ollut niin tavattoman kiireistä aikaa, etten ole ennättänyt väriliemien ja lankojen kanssa touhuamaan. Muutama ammoniakki liemi on edelleen tekeytymässä ja joitakin uusia värjäysmateriaaleja odottamassa sopivaa ajankohtaa.
Hyvää kesän jatkoa!
Voi missä värien ja värjäyksen ihmemaassa sinä olet!