Olin menossa keskiaikamarkkinoille Hämeenlinnaan ja halusin virittäytyä tunnelmaan ja pengoin kinnasneulani esiin. Mieleeni oli jäänyt Hibernaatiopesäkseessä näkemäni pyöreä aloitus kolmella langalla.  Yritin kovasti, mutta ei siitä mitään tullut, joten epätoivoissani kysyin tietääkö Väkerrysblogin pitäjä  mistä saisin oppia moiseen aloitukseen. Pikapuolin sieltä tulikin vastaus ja uudet videot pyöreästä aloituksesta. Suuret kiitokset.

Ennen junamatkaa tein sinisen pussukan, se oli tarkoitettu kännykälle ja laitoin pesukoneeseen huovuttumaa. Pesu oli aika mieto, mutta kainuun harmaksen villalle liikaa. Mutta ei hätiä, pussukka sai uuden elämän täysvillaisena neulatyynynä, sillä sinne sisään työnsin kaikki ne epätoivoiset aloitukset, mitkä olin tehnyt yrittäessäni itse pyöreää aloitusta ja taisi sinne joutua joku senkin jälkeen tehty , kun minulla oli jo ohjeet. Toisen pussukan sitten sain valmiiksi myös ennen lähtöä.Tein sen Pirtin kampalangasta ja pistot jäivät vähän harottavaksi, joten reputin tuon pussin tuliaisena, mutta nyt olen myöhemmin sen käsin huovuttanut ja siitä tuli oikein oiva kännykkäpussi minulle.

Matka savonradalta pääradalle joskus vaatii neljä eri junaa. Aloin jo ensimmäisessä junassa tehdä uutta tuliaispussukkaa, jonka ilta yöstä viimeistelin. Hienoa että Heli kesäblogissaan esitteli tuon junassa tehdyn pussukan, sillä siitä minulla itselläni ei ole valokuvaa. Kolmannessa junassa vastapäätäni istui minua iäkkäämpi rouva Kainuusta. Kinnasneulan tekeminen junassa kirvoitti hänen kielensä. Hän kertoi mitä kaikkea hän on neulalla tehnyt ja kuinka lanka kinnasneula töihin kehrätään päin vastaiseen suuntaan kuin lanka tavallisesti kehrättään eli ensin S-kierre ja sitten kertaaminen Z-kierteellä. Meniköhän oikein? Näin tehty lanka kestää paremmin kinnasneulalla tehdessä tulevan rasituksen, kun pitkää säiettä vedetään neuloksen läpi. Keskustelimme myös eri malleista, eikä hän ollenkaan hyväksynyt sellaista sukantekotapaa mitä itse suunnittelin, kun olin lukenut nämä ohjeet.

Kun siellä Etelä-Suomessa vietin viikonloppua, niin aloinkin tehdä sukkaa, jota sitten neulasin kotimatkalla junassa. Herätti neulaaminen nytkin kiinnostusta, mutta sellaista kinnasneula-asiantuntijaa kuin menomatkalla en nyt tavannut.

Sukasta tuli huono. Kovasti mietin että näytänkö ollenkaan. Tein vaan enkä noudattanut ohjeita, jotka minun olisi pitänyt muistaa tulostaa mukaan. Katsotaan leikkaanko tuon kantapään pois ja yritän uutta, vai meneekö koko sukka seuraavan neulatyynyyn tai pallon täytteeksi. Sitten muistin, että minulla on skannattuna ja täällä blogissakin esiteltynä sukan rakennekaavio, jota en ole tehnyt. Tarkoittikohan tuo matkaseuralaiseni tätä.

Esikoululainen on pyytänyt minua tekemään villatossut. Nytpä sitten tekemään neulattuja tossuja. Tein pyöreän aloituksen ja työn päätin tehdä sakkolaksi , siksi että minun syntyni syvät ovat Kannakselta, Suvannon rannalloita Sakkolasta.  Nyt kävi vähän hassusti, tossuista tuli liian pienet, pyöreä aloituskin painui tossujen pohjaan eikä  lisännyt tarpeeksi pituutta. Pikkusisko tulee saamaan  myös tossut.

Uudet ovat tietysti tekeillä, nyt  vaan tasakärkisellä aloituksella  ja tietysti sakkolaksi neulaten. Pituutta on  tarpeeksi, mutta aloitus näyttää nytkin pyrkivän pohjaan. Kavennuksia ja lisäksiä pitää kovasti harjoitella, joten Sukkasatoonkin rittää vielä tällaiset tossut ja onhan noita päiväkotilaisia. Yhdessä kuvista ovat neulani esitteillä.  Kaksi ensimmäistä neulaa ovat alkujaan olleet ihan samanlaiset. Toisen olen saanut jo muutama vuosi sitten Ukkolasta ja toisen nyt martoilta sukkakilpailun palkintona. Nuo neulat ovat kankeita ja raapivat peukaloa. Mieheni viilasi toisen reunat ja kärjen pyöreiksi  ja nyt sillä neulaa melkein yhtä hyvin kuin tädiltäni perityllä kolmannella neulalla, jolle jo aikaisemmin olen  kirjoittanut ylistyslaulun. Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilta ostin sitten luisen tai tarkemmin hirven sarvesta tehdyn  neulan tekijältään. Todella lutunen kädessä, mutta tuohon Sakkolaksi neulaamiseen ja viimeisen silmän venäjäksi vääntämiseen siitä ei ole. Viimeinen kuva sitten on hatusta, joka vielä on hieman kesken, kun en ole osannut päättää kuinka leveän lierin siihen neulaan. Kuvan laitoin osoittaakseni koukussa olon syvyyden. Minulla ei ollut mökillä noita värjäämiäni lankoja ja neulaamaan piti päästä. Löysin tuota höttölankaa, joka joskus käveli vastaani Hakamiemen hallissa  alelippu päällään. Villaa, silkkiä, kamelinkarvaa, mutta hyvin kesti neulaamisesn.

Viimeiseksi olen laittanut kuvat sakkolaksi neulaamisesta sukujuurieni takia ja esiäitieni ketjuun liittymisen kunniaksi.   Olen neulannut niin, että minulla on  kolme peukalolenkkiä. Ensimmäisessä kuvassa olen ottanut neulalle edellisen kerroksen uuden silmukan ja aikaisemmin neulatun , sekä vanhimman peukalolenkin.  Toisessa kuvassa neulalle on tullut lisää ensimmäinen ja toinen takalenkki. Tuo toinen takalenkki on tässä vain nostettu esiin sillä se käännetään venäjäksi eli kierretään takakautta, mikä on tapahtunut kolmannessa kuvassa. Viimeisessä kuvassa neula työnnetään kakkien peukalolla olevien lankojen alta uuteen koitokseen.

Löysin sakkolaksi neulaamisen myös , kuten niin monen muunkin tässä kirjoituksessa esittelemäni asian Sanna-Marin  kotisivuilta, mistä taas löytyy linkit hänen tekemiinsä videoihin. Sanna-Mari näyttää  parhaillaan siirtävän neulakinnasasioitaan uusille sivuille osoitteeseen www.neulakintaat.fi.  Sielläkin voi jo pistäytyä.