Tänään on kesän viimeinen päivä, tuossa illansuussa aurinkokin lämmitti aika kivasti kun kaupassa kävin. Tämän postauksen laitan huomena alkavaa sukkasatoa varten. Olen mukana nimellä Leena Heinäladossa. Viime vuonna taisin käyttää nimeä Kaijaleena, nimi vaihtui minulta epähuomiossa, toivottavasti se ei paljoa häiritse.

Sain juuri valmiiksi jo edellisessä artikkelissa keskeneräisenä esiintyneet tossut, nuo isommat kuvassa. Nämä varmaan mahtuvat eskarilaiselle ja pienemmät saa pikkusisko. En vieläkään ole täysin sinu tuon tossun pohjan kanssa, joten kinnasneula suihkii vielä serkuillekin tossut. Ne pääsevätkin Sukkasatoon! Kunhan olen tarpeeksi lisäillyt ja kaventanut oikeissa paikoissa, ja tossut tai vartta jatkaen sukat ovat tasapainoiset, niin kerron varmasti miten sen tein, tossun rakennekaavionhan on tuossa edellisessä postauksessa.

Meinaan minä neuloakin sukkasatoon kansallispukuraitaisia sukkia. Katsohan tämän ”perinnepestyistä” sukista kertovan artikkelin keskusteluja, niin tiedät mistä on kyse.

Ensimmäiseksi teen Lemin kansallispuvun raidoituksen sukanvarteen. Löysin kätköistäni värjäämiäni Nalle-lankoja ja niistä se lähtee. Olen joskus kauan sitten kirpparilta ostanut kaksi Sireliuksen toimittamaa kansallispukumallistoa. Niistä ei löydy vuosilukua, mutta teksti on tosi vanhahtavaa ja kuvat haaleita, mutta sopivat juuri minun luonnonväreillä värjätyille langoille. Tarkoituksenani on värjäillä lisää nallukkalankaa.

Katsotaan nyt riittääkö intoni tehdä vielä tälläisia perinteeseen pohjautuvalla kuvioinnilla kirjailtuja sukkia, mitä näin kesällä Vinjandin kulttuuriakatemian oppilastöinä. Kirjoitin kesäisen Viron matkani jälkeen kantaaottavan artikkelin perinteeseen pohjautuvien mallien uuskäytöstä ja nyt meinaan ottaa sanoistani vaarin täällä Sukkasadossa.

Lähde mukaan ravistelemaan omat kansalliset mallimme ulos museoista!

Heinälato