Olen viime päivinä ollut oikein ahkera ja käynyt kudontatuvalla kutomassa oikein urakalla vanhoja loimia, jotta puut vapautuisivat uusille kudonnaisille. Tätä taalainsidoksessa olevaa joululiina olen ennenkin täällä esitellyt. Nyt olen kutonut sitä kesän kaisloilla ja vieläkin meinaan kutoa samanmoisia, jos lointa seuraavilta kutojilta vielä jää.
Tällä kertaa en kääntänyt kaisloja vaan pätkin reunoista. Se olikin helppo tehdä tilkkutyövälinein. Edellisellä kerralla käänsin kaislan ja vähän nyt kirveli kun en tehnyt niin, sillä minusta kaisla kuuluu tehdä niin, kun kerran kääntyy. Syy kääntämättömyyteen on se että se meni aika rumasti, koska tuo sidos ei sitoudu reunassa tasaisesti ja omapäinen kaisla käytti tilannetta hyväkseen ja kääntyili vinksin vonksin. Ylärivin kuvissa kudelanka on punaista ja alakuvisa beessiä, siitä pieni ero liinoissa. Liinat ovat kauniita. Oikein joulusia, sillä tuosta kaislasta tulee olki mieleen. Väri muuten vieläkin vaalenee olkimaisemmaksi, kunhan aikaa vähän kuluu.
Eilen aloitin ripsisidoksessa olevan videonauhaloimen kutomisen, jota nyt saa edustaa pusukka, johon kankaan kudoin talvella. Tuota sampoolla, saippualla ja rasvoilla täytettyä pusukkaan on niin kiva käyttää. Tulee oikein kuninkaallinen olo, kun siihen vaikkapa uimahallissa tarttuu, pitsi kun niin kauniisti kimaltaa. Loimen kutominen on hauskaa ja teen useampaan pussukkaan kankaan, jotta muutkin saavat nauttia pienestä ylellisyydestä.
Uuttakin sitten hain Suosaarelta. Tuossa vaivaistalosta, kunnalliskodin kautta vanhainkodiksi muuttuneessa pihapiirissä on tietysti navetta. Siellä asuu nykyisin upeita hevosia. Navetan takana kasvaa mahtavia nokkosia, toista metriä pitkiä ja ainakin sentin tyvestään.
Nämä nokkoset lähtevät muuten huomenna junalla Etelä-Suomeen, sillä lähden Hyvinkään Opiston Nokkosesta kaunista kuitua – kurssille. En voinut vastustaa tuota kurssia. Lapsenlapset eivät pane pahakseen sitä, että höpsö mummo tulee kerran viikossa koko syyskuun ajan vierailulle ja koska heidän vanhempansa ovat pyytäneet minulta lastenhoitoapua, niin kai ne vierailut heidänkin kanssaan sujuu. Tänään kudontatuvalla kehuskelin käyväni nokkospaidan tekoon viiden vuoden tähtäimellä. Saahan noita unelmia olla.
Oo, nokkoskurssi vaikuttaa mielenkiintoiselta ja linkistä löytyikin hyvä kuvalinkki nokkosen käsittelystä, ilahdutti myös huomata, että ohjaaja on ohjaustoiminnnan artenomi, minäkin varmasti joskus tulen ohjaamaan jotain tuollaista 🙂
Oletpa ehtinyt ahkeroida kangaspuiden ääressä. Kauniita nuo kaislasta tehdyt liinat.
Nokkoskurssi vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pari vuotta sitten värjäripäivillä oli nokkosesta kuiduksi kurssi, mutta osallistuin samaan aikaan jäkälävärjäyskurssille, joten vain sivusilmällä yritin selvittää miten tuo onnistuisi. Kotona kokeilin itsekseni ja yritin saada aikaan nokkoskuitua. Täällä minun onneton yritykseni: http://minimimmi.blogspot.com/2008/08/nokkosesta-kuiduksi.html
Toivottavasti kurssilla onnistutte paremmin. Kerrohan myöhemmin miten onnistuitte, tämä kyllä kiinnostaa.
No niin, taas yksi huippukiinnostava juttu! Kerrothan sitten kaiken, tämä on vähintään yhtä kutkuttavaa kuin värjäys.
Tuo nokkoskurssi tuntuukin mielenkiintoiselta:)
On nuo kaislaliinasi kauniita.
Taidan olla kaavoihin kangistunut,kun en ole älynnyt kokeilla taalainsidosta eri materiaaleilla! Upeaa tulee kaislalla! Seuraavaan taalainsidosloimeen minä kans!