Nyt olen voittanut seto pitsit. Hankala toisen värisen langan kuljetus pitsissä sujuu joustavasti. Tunne on vähän sama, kuin silloin kun voitin pajun. Kiva että hattua tehdessäni keksin nämä pannat. Nyt voin virkata suurimman osannan Ulve Kangron kirjan Värviline setu pits malleista hyötykäyttöön. Lankana on kuten pipossa Pirtin kehräämön raanulanka itseni värjäämänä.
Hattu tukilla olevassa mallissa on se vaikea langan kuljetus. Jonkin verran sitä on myös tuossa, sini, puna valkoisessa pannassa, mutta koivulla värjätyistä langoista virkatussa mallissa ei tarvitse vaihtolangasta huolehtia, se kulkee sisällä ja pätkiä ei synny.
Tämä helpohko panta sai jo oman pään ja käveli aamulla ystäväni matkassa pois. Toivottavasti lämmittää viejän päätä mukavasti, sillä siinä on aika kiinteää pannan keskellä suojaamassa korvia.
Kivannäköisiä pantoja. Tekniikka on minulle tuntematon, mutta vaikuttaa ihan kiintoisalta.