Joulukuun alkupäivinä olin koukussa unelman ohkaiseen mohairsilkki-neuleeseen. En tehnyt sitä jouluksi valmiiksi, sillä henkilö jolle sitä lahjaksi ajattelin olikin lähtenyt maasta. Välipäivinä neule sitten valmistui. Nyt yhteys tuohon neuleen saajaan on saatu ja se lähtee postin mukana kauas Afrikkaan, joten ansaitsi tulla kuvatuksi lumisella pihallani.

Pusero tai paremminkin tunika on neulottu yhtenä kappaleena. Mallin suunnittelija on Anna Virosta ja ohjeen löytää Modasta 6/2010, mutta myös Annan blogista. Tuohon neuleeseen meni mohairsilkki lankaa 50 grammaa, ja sitä neulo kuin unessa, niin ihanaa tuo lanka, sekä malli oli.

Ylhäältä alaspäin neulesuunta puseroissa alkoi kiinnostaa. Pia on neulonut sellaisen kasvivärjätyillä langoilla ja Anna tekee kaikki neuleensa noin. Selasin Annan blogia ja sitten uskaltauduin aloittamaan paksua villatakkia. Tällä kertaa leikin uhkarohkeaa, kun esittelen keskeneräistä työtäni, sillä tämä voi ihan hyvin epäonnistua. Jos niin käy, niin pistän koko neuleen pesukoneeseen ja huovutan sen töppösten materiaaliksi. Lankana on Raijan aitan Raijan kudontapiirini näyttelyssä kehräämää möykkyvillaa. Hän kehräsi villan Ukkolaan ja minä lunastin sen sieltä ja tilasin Raijalta vähän lisää, jotta saisin tuon haluamani villatakin. Katsoin Raijan aitan nettikauppaan, lankaa ei ollut myynnissä, mutta kyllä sitä sieltä saa.

Työ on ensimmäisessä kuvassa kainaloissa asti. Tein ensin etukappaleet, ja niistä nostin silmät takakappaleeseen. Toisessa kuvassa koko työ on yhdellä pyöröpuikolla ja jatkuu alas päin.  Koko neule toteutetaan yksi oikein, yksi nurin joustinneuleella, mikä on tuohon lankaan Raijan Aitassa hyväksi havaittu tapa neuloa. Minun on nyt odoteltava lisää tuota möykkylankaa, jotta voi jatkaa hihoihin, joihin meinaan nostaa silmät hiha-aukoista, sillä yhtään saumaa en tee tuohon takkiin. Hiha-aukkoon on tarkoitus virkata kerros, josta silmät nousee. Katsotaan nyt miten käy. Kyllä minä työn esittelen vaikka susi syntyisi.

Nyt vielä  tieto siitä, että olen taas päättänyt lähteä käsityömatkalle Viroon, Tarttoon neulomaan lapasia. Osaanhan minä lapasia tehdä ja kirjoneuleisiakin,  mutta kun tänään sain tietää, että siellä on opettajana Viljandin amattikorkeakoulun perinnekäsitöiden opettaja Kirsti Jõeste, niin minua ei enää pidättele mikään. Ilmoitukset noista  matkoista tulevat Suuren Käsityölehden helmikuun numeroon ja ne toteutuvat huhtikuussa.