Vastauksia, vastauksia…

Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja vastaan saamiini kyselyihin.

Haaraisen tien Heli heitti jo joitakin viikkoja sitten haasteen, joka sisälsi joukon lapsuutta käsitteleviä kysymyksiä. Nuorena henkilönä hän halusi kysellä tällaiselta mummoikäiseltä, jotta saamissaan vastauksissa olisi iän tuomia eroja. Yritän huomioida juuri tämän seikan aikakin kuvalla. Kiitos Heli.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen, mikä sinusta tulee isona?     Kaupan täti

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi? No Kieku ja Kaiku tietenkin,  Kotiliedestä!

3. Lempileikkejäsi? Rosvo ja poliisi. Tähän annan selityksen. Asuin isossa kahden perheen talossa. Itselläni on kaksi veljeä ja naapurissa oli 5 poikaa. Mikäs muu se olisi ollut sen mäen lasten mielileikki.

4. Parhaat synttärisi ja miksi? Pienenä en muista lainkaan synttäreitäni. Olin jo nuori neito, kun olin kutsunut koko luokan synttäreilleni, ne juhlat ovat hyvin säilyneet mielessäni.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?   Hiihdin paljon ja laskin mäkeä, mainitsinkin jo, että asuimme mäellä.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?   Ei maalla asuvalla tytöllä ollut musiikki-idoleita. Sellaisista ensi kertaa kertoi Helsingin serkkuni ja olin silloin jo pitkällä toisella kymmenellä.

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?   Anja nukke, tätini oli tehnyt minulle ison vauvanuken ja neulonut sille marjapuuron väriset vaatteet. Lapsen lapseni leikkivät sillä nyt, tosin sillä ei enää ole alkuperäistä päätä.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?   Isona tyttönä olisin halunnut käydä lavatansseista, mutta monesta syystä en rohjennut. Aikuisena olen kyllä niissä käynyt,  joten tähän kysymykseen minulla ei oikeastaan ole vastausta.

Loppuun sitten vielä tarkoin harkittu kuva minusta neljäkymmentäluvun lopulta.

Tämä kuva on omassa jälkipolvessani herättynä suurta riemastusta:  ”siinä meidän äiti luonnonsuojelijana”.  Mutta -48 tuli  lääketieteen nobelkin herralle, joka keksi Täystuhon hyönteismyrkkykäytön, miksen sitten minäkin voinut tuon purkin kanssa hätystellä pihan ilkeitä muurahaisia.  Kaikki asiathan on katsottava yhteyksissään.

Pari päivää on siitä, kun Liisa blogistaan Kädellisen päiväkirja ilmoitti haluavansa haastatella minua seitsemällä asialla itsestäni ja tänään tulla tupsahti Tintiltä pyyntö kertoa 7 faktaa itsestäni. No niin Liisa ja Tintti saamanne pitää nämä tiedot:

1. Minulla on tavarat aina sekaisin, enkä pidä siivoamisesta.

2. Olen pitkäjännitteinen.

3. Nyt eläkkeellä toteutan itseäni ja teen käsitöitä kaiken aikaa, eikä aika tahdo millään riittää kaikkeen siihen, mitä haluaisin tehdä.

4. Olen nettiriipuvainen, tarkasta sähköpostini useita kertoja päivässä.

5. Olen koko ikäni pitänyt luistelusta ja nyt retkiluistelu on huippua. Saimaan selkää riittää ja tiedän, että sen takana odottaa nuotio, kahvi ja käristyvät  makkarat. Kunhan paluumatkalla vain ei olisi vastatuulta.

6. Seitsemän lasten lastani asuu kaukana, joten käyn paikallisessa ryhmiksessä kylämummina.

7. En ymmärrä miten sitä on kangistunut, kangaspuiden alle on vaikea mennä ja sieltä ei millään tahdo päästä pois.

Tässä  kuva rekipeittoni tämän iltaisesta vaiheesta. Tiedän Liisan odottavan siitä tietoja ja Tintti  sanoo blogissani olevan perinnejuttuja modernisti. Kiitos teille molemmille.

Laitanpa vielä tähän loppuun meemikuvat. Ketkähän noita oikein rustaavat? Siitä voit lukijani ottaa yhden tai useampia ja vastata pyydettyihin kysymyksiin. Minä en jaksa ryhtyä niitä nyt jakelemaan.

Heliltä:

Liisalta:

Tintiltä:

4 thoughts on “Vastauksia, vastauksia…”

  1. Olipa mukava lueskella meemejäsi 🙂
    Samalla kelasin edellisiä tekemisiäsi ja ihastelin, nautiskelin näkemästäni.
    Minulla on ollut ongelmia netin kanssa; jäänyt monia blogeja lukematta 🙁

  2. Kiitos, kun kerroit itsestäsi. Olet varmaan aikalailla samanikäinen kuin äitini 🙂

    On jotenkin lohdullista ajatella, etten ole ainoa, jolla on tavarat sekaisin…

    Hauskaa alkavaa viikkoa!

  3. Olipas kiva lukea varsinkin nuo lapsuusmeemin vastauksesi. Siinä lukiessa palautui mieleeni, että minunkin Marketta-nukella oli marjapuuron punainen nuttu, tai meillä sanottiin lappapuuron punainen. Sitä en ollut muistanutkaan. Täystuhon hyvyyden muistan minäkin! ;DD

    En ole täällä tullut poikenneeksi pitkään aikaan ja siksi selasin kaikki näkemättömät postaukset. Olet jo noin pitkällä tuon rekipeiton teossa. Odotan innolla sen valmistumista, joten älä vain lopeta bloggaamista ennen sitä. Upeat töppösetkin olet tehnyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *