Eilen lähettelin sähköpostia ystävilleni ja levittelin Maskun Hemmingin koulun sukkavaalien sivuston osoitetta. Nyt otan mallia Lankapirtin Matleenasta ja mainostan tuota sivustoa.

Kaikissa peruskouluissa ei enää välttämättä neulota sukkia, mutta kuitenkin on opettajia,  jotka ”vanhanaikaisesti” ovat sitä mieltä, että sukat ovat sellainen perusneule, joka tulee koulussa opetella.  Maskun koululaisista jokainen seitsemäsluokkalainen tekstiilityön oppilas sai valmiiksi sukat, osalle meni siihen kyllä joululomaakin. Perustellusta syystä sai osassa sukkaa käyttää myös konetta, eikä kenenkään neuletyö muuttunut patalapuksi. Ja sellaistakin tapahtui, että ensimmäinen sukka ei ollut oikein kelvollinen,  mutta kun sukan teko alkoi jo toisen aikana onnistua, niin joululomalla tulikin  neulottua kolmet sukat, joissa nyt kelpaa koulussa keikistellä.

Käsityöblogien kaikkein eniten esitelty työ on sukkapari. Hei kaikki sukanneulojat, äänestetään näissä vaaleissa, sillä nuo lapset tarvitsevat kannustusta ja samallahan turvaamme meidän kaikkien rakkaan harrastuksen tulevaisuuden.

Vaalipuhe loppuu nyt tähän ja kaikki äänestämään! Äänestyasikaa on koko helmikuu.

http://hemminki.masku.fi/oppiaineet/tekstiilityo//galleria12/

Toinen näyttely on sitten Mikkelin Kenkäveron Galleriassa. Olin kutsuttuna tuon näyttelyn avajaisiin, sillä keskiaikapukuni on siellä esillä, mutta kuvaamassa sen kävin vasta tänään. Mikkelin kansalaisopiston 90 -vuotisnäyttelyn harrastajien työt eivät lainkaan häpeä saman myymälän etuosassa oleville ammattilaisten myyntinäyttelytöille.

Ensimmäiseksi tietenkin esittelen keskiaikapukukurssini aikaansaannokset ja tuolla ylimpänä roikkuvan oman luumunvärisen pukuni. Jouduin pesemään puvun tähän näyttelyyn, sillä viihdyin siinä oikein hyvin joulun ajan. Ensiksi se oli päälläni kaikissa pikkujouluissa ja sitten ihan tavallisena jouluasunani. Meidän on mahdollista tehdä tuolla kurssilla myös paljon nuorempia perinnevaatteita ja minulla on tällä kertaa menossa salmilainen röijy. Enköhän saa sitä valmiiksi jo viikon sisällä ja kuvaa voi siten odottaa ensi lauantaina.

Rekipeittoja tänään tutkin tarkasti ja otin yksityiskohdista kuvia, sillä kuumeisesti mietin millaisen reunuksen tekisin omaan kansansatupeittooni.

Taidan kallistua jotenkin tällaisen pienistä neliöistä muodostuvaan geometrisen muodostelman kannalle, mikä on tässä selvästi sukupuuta esittävässä peitossa. Viimeisessä kuvassa on sitten taas oman peittoni tämän hetkinen tilanne. Hieman olen päässyt eteenpäin edellisestä kuvasta. Nyt peitto on seissyt runsaan viikon, en ole pystynyt jatkamaan sitä kiireellisempien töitten takia.

Olin hieman aralla mielellä, enkä oikein rohjennut kuvata toisten töitä ilman lupaa, mutta peikoista otin kumminkin kuvan, sillä hiihtoloman jälkeen minulla alkaa kansalaisopistossa peikkokurssi. Kivikurssin lasin alla olevia töitä kuvasin, sillä kudontapiirinihän on harrastanut tuota mukavan likaista hommaa ja meillä on mahdollisuus käydä Otavan kivipajalla jatkamassa tuota harrastusta  ja käyttää koneita siellä olevina avoimina työskentelypäivinä.

Paljon on Kenkäverossa nähtävää, huikaisevia töitä:  nyplätty – sekä huovutettu puku ,  nyplättyjä koruja,  keramiikkaa, ikoneja, tauluja…  Nuo kaikki on parasta itse käydä kokemassa. Näyttely on avoinna 20.2.2011 saakka.