Peukalossa sen salaisuus

Kun Suuressa Käsityölehdessä julkaistiin joskus vuosikymmenen alussa neulakintaiden ohje, niin äiti antoi minulle sisarensa jäämistöstä löytyneen kinnasneulan ja yritin kovasti tehdä vauvalle kintaita, semmoiset helpot, joissa ei edes ole peukaloa. Ei siitä mitään tullut. Pujottelin lankoja pääsin kääntymäänkin kämmenpuolelle, mutta jälki oli ihan kamalaa, veti kasaan ja koko homma jäi mahdottomana. Eihän tyttärenikään ollut oppinut tuota tekniikkaa opiskeluidensa yhteydessä olleella erityistekniikoiden kurssilla, niin miten sitten minä. Mutta ei tuossa ohjeessa puhuttu mitään että lanka kieputetaan peukalon ympärille tai sitten en ollut noista ohjeista sitä ymmärtänt. Peukalo on se mikä takaa tasaisen tuloksen.

Kun Ihanan Virityksen Liisa oli saanut kintaansa valmiiksi ja kun flunssa pakotti minut pysymään alallaan, niin päätin ottaa härkää sarvista kiinni. Avasin Krista Vajannon videot: peukalo! Video pyöri ja pyöri ja Krista siinä rauhallisesti kertoi, miten alku tehdään ja onnistuihan se lopulta. Siinä vaiheessa kun piti aloittaa toinen kerros, tuli uskon puute, kiitos Liisalla myötäelämisestä. Illalla oli Ukkolan kuukausikokous. Helinä oli pari vuotta sitten opettanut Akoille kinnasneuleen tekoa, en itse voinut silloin olla mukana, mutta Eila teki silloin oppimansa pohjalta kintaat. Nyt Helinä antoi pari vinkkiä, joista tärkein oli että letitä langat yhteen. Usko palasi siihen, että kyllä tästä jotain tulee, ja toinen kerroskin alkoi onnistua ja nyt ovat kintaat valmiit!!!

kintaat1.jpg

Vähän ovat eri kokoa, virheitä näkyy olevan, mutta ne ovat kintaat, niin pehmeät ja paksut, eikä mitään kuroutumia. Ensimmäisen peukalon olen neulonut nurin päin, tuommoinen pikku juttu ei haittaa mitään. Olen tehnyt kintaat alhaalta päin Liisan tapaan, mutta onnistuminen antaa uskoa ja yritän myös ylhäältä päin alkavia. Hattis on kirjoittanut siitä miten pääsee toiselle kerrokselle, kun lähtee ylhäältä, ja Helinä sanoi, että tee kääntyessäsi lisäksiä, niin kyllä se siitä lähtee. Krista Varjannon gradusta luin, että kumpaakin etenemistapaa on käytetty.

sidos.jpg


Kyllä tuo neulos on kaunista, langat menevät toistensa lomaan  niin ihanan järjestelmällisesti. Olen neulonut suomeksi. Mutta kunhan tässä taidot karttuvat niin videoiden avulla opettelen vielä tekemään tuota kudelmaa venäjäksi ja pyöräyttäen.

Vajannon koko gradun lukeminen kannatti, sieltä sai kintaiden lisäksi paljon tietoa muinaisesta vaatetuksesta, mutta myös villalangan kehräyksen suunnista ja kasvivärjäytsestä.

asusetti.jpg

Kun sitten tulen sinua talvipäivänä kadulla vastaan setupitsillä koristetussa pipossani, kangaspuilla kudotussa huivissani ja meneisyydestä peräisin olevissa kintaissani, niin muista pysäyttää, olemmehan vanhat tutut.

Huivin olen kutonut Ukkolassa kansalaisopiston aikaan. Se vain on odottanut kaapissa aikaansa. En muista, mutta huivia tutkimalla olen sitä mieltä, että kuteena ja loimena on kaksisäikeitä luonnon valkeaa karstalankaa, kudottu 40 pirrassa, niin että loimessa on kahdeksan langan jälkeen yhtä pitkä  2 cm väli tyhjää.  Kude on palttinaa ja aina kahdeksan kudetta ja 2 cm kutomatta. Olen värjännyt tuon huivin valmiina krapilla ja pessyt siihen kevyen huovutuksen pesukoneella.

8 thoughts on “Peukalossa sen salaisuus”

  1. Kinnasneuleen opettelu on minulla tänä vuonna suunnitelmissa. Katsotaan miten käy, neula on jo hankittu. Tavoite on serkkuni kanssa Hiitolan pitäjäseuran kesämatkalla esitellä kinnasneulatekniikkaa. Kumpikaan meistä ei siis vielä osaa käyttää kinnasneulaa

  2. Enpä ole kinnasneulaan koskenut, joskus tekisi mieli koittaa. Vaan onpa hieno tuo asukokonaisuus 🙂

  3. Hei Pia, hauska juttu tuo Hiitolan matkalla esitellä muille kinnasneulontaa. Kyllä se sinultakin lähtee, nuo Vajannon videot ovat tavattoman hyviä.
    Kiitos Eija, olen ihan samaa mieltä, vaikka en ole vielä päässyt koittamaan noiden kintaiden kanssa.

  4. Mahtava suoritus!!! Minähän neuloin kintaitani pikku hiljaa varmaan kuukauden. Olet sinä kyllä aikamoinen tekijä! Ja olipa mukavaa, että pääsit jyvälle asiasta, minua jäi oikein kiusaamaan kun en voinut olla enempää avuksi täältä satojen kilometrien päästä.

  5. Kiitos Liisa
    Nopeastihan nuo valmistuivat, kun pääsin alkuun, sillä himoitsin tuota tekemistä, hyvä että syömään ennätin. Olin niin iloinen, kun pitkäaikaisesta haaveesta tuli lopulta totta. Äitini ei osannut tehdä neulakintaita, mutta hän arvosti niitä valtavasti. Muistan kun hän oli joltain saanut lahjaksi valkoiset kintaat ja kun ne lopulta menivät rikki, niin äiti parsi niitä useaan otteeseen. Ehkä nuo lapsuuden muistot vaikuttivat siihen, että minulla on kauan kytenyt halu osata tehdä tuota ja nyt se on totta.

  6. Upea saavutus ja setti. Hienoa, että niin moni on nykyisin kiinnostunut vanhoista tekniikoista. Sitäpaitsi tuo pinta näyttää todella hyvältä.

    Tuo tekniikka on myös minun tulevaisuudenhaaveissa. Strömsössä esiteltiin taannoin yksi tekniikka, mutta voi näytti kyllä siltä, että jos aloittaisin nyt, niin vuoden päästä voisi olla valmista 😉 Hiljaa hyvä tulee. Ehkä voisi tuollaista neulan hankintaa pikkuhiljaa harkitsemaan.

  7. Kiitos noista videovinkeistä! Ehkäpä minäkin taas jossain välissä tuota tekniikkaa mielessäni uudistan.

Vastaa käyttäjälle Matleena Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *