Juhlapäivä ja viimeiset kansalaisopiston kursseilla tehdyt työt

Tänään blogini täyttää kolme  vuotta. Sitä juhlistamaan noin kuukausi sitten avasin arpajaiset.Tänään onnentuojana toimi poikani, joka nosti ruukusta Katjan lipukkeen. Hänellä lähtee Raijan aitan taidevillaa ja siihen kaveriksi Pirtin kehräämön ohutta kampalankaa. Onneksi olkoon, toivottavasti Katja neuloo niistä jotain ihanaa vaikka ensi talvena itseään lämmittämään.

Katjuskan blogista sain tunnustuksen jo joitakin aikoja sitten ja päätin silloin, että vastaan tänään sen yhteydessä tulleisiin blogikirjoittamista koskeviin kysymyksiin. Kiitos Kati, värjäyskaverini, tavataanko Iitissä?

Sitten kysymyksiin:

1. Milloin aloitit blogisi?
Päivälleen kolme vuotta sitten.
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Yritän pysyä vain käsityöasioissa, ennen kaikkea omissa tekemisissäni, mutta otan kantaa muuhunkin käsityösaralla näkemääni.
3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Tähän pitäisi kysyä vastausta muilta. Minua erityisesti kiinnostaa kansanomainen käsityö ja sen soveltaminen tähän päivään, ja näissä puitteissa olenkin saanut hyvää palautetta.
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Olin ylläpitänyt kudontapiirini kotisivuja muutaman vuoden ennen blogini aloittamista, silloin oli noussut halu esitellä omia töitäni enemmän kuin mitä yhteisön sivuilla oli mahdollista. Sitten kun jouduimme vaihtamaan palvelinta ja blogiin siirtyminen mahdollistui, niin tartuin oitis tilaisuuteen.
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Haluaisin oppia hyväksi valokuvaajaksi sekä kuvien käsittelijäksi. Kuvat ovat tärkeitä näissä jutuissa.

Nyt laitan tämän tunnustuksen  eteenpäin parille nuorelle ystävälle, joiden blogeissa vierailen ja en nyt löytänyt heiltä kyseistä tunnustusta:

Melinda

Sisko

Kolmantena asiana tähän artikkeliin laitan kuvat niistä Mikkelin kansalaisopiston kursseilla tekemistäni töistä, joita en ole vielä esitellyt.

Peikkolan nuoresta emännästä on nyt kuva vaatteet päällä ja kukka hiuksissa. Se on otettu kansalaisopiston luokassa ja sieltä emäntä lähti vitriiniin. Nyt noita peikkoja on ikävä. Muistan kun olin vuosia sitten Holma-Kinnusen nukkekurssilla Valkeassa ratsussa, niin Eevaliisa kertoi, että kun tekee nukkea, niin sen tekee omaksi kuvakseen, tai se on tavallaan kuin oma lapsi. Joten ei ihme, että minusta oli haikeaa jättää nuo peikot ihan yksikseen lasin taakse, siellähän tulee kylmäkin. Toisessa kuvassa on ryhmässämme valmistuneita peikkoja yhteiskuvassa.

Viimeisellä kurssikerralla valmistimme kevätkukan. Huovutin omani valmiiksi vasta kotona ja nyt se koristaa keittiön pöytää. Mosaiikkikurssilla, mikä oli päiväkurssina ennen peikkoja, minulta jäi viimeinen työ aivan keskeneräiseksi, mutta nyt sekin on valmis  ja odottaa kesää, saadakseen istutuksia sisäänsä.

Keskiaikapukukurssillakin, missä itse tein etupäässä karjalaisia vaatteita, jäi myös viimeinen työni kotiin tehtäväksi. Tein toisen salmilaisen nutun (röijyn, suhain, rakkaalla lapsella on monta nimeä) Nyt on koko sopiva ja olen käyttänyt nuttuani jo monta kertaa pellavaisten pitkien housujen kanssa. Eilen tapahtui pieni ihme, olin Helsingissä nuttu päällä hienossa kokouksessa ja nutun kaavojen tekijä (tai tästä) olikin siellä. Hän tuli juttelemaan kanssani ja oli todella iloinen nutun käytöstä ja antoi hyväksyntänsä vielä valitsemalleni koolle.  Tulipa hyvä mieli. Kuvat on otettu tänä aamuna ja nutussa on eilisen junamatkan rypyt. Ihan käyttökelpoinen vielä , puolipellava on parempi materiaali kuin aikaisemman nutun pellava. Molempiin olen ostanut kankaan Viipurin hallista. Tulen tekemään vielä kolmannen nutun hienosta kankaasta ja sellaisesta mikä ei rypisty,  ja sitä sitten  käytän  juhlissa feresin kanssa.

13 thoughts on “Juhlapäivä ja viimeiset kansalaisopiston kursseilla tehdyt työt”

  1. Peikot ON ihania. Jokainen on kyllä oma persoonansa ja kuten kirjoitit, niin ilmeisesti kuvastaa tekijäänsä;)
    Olipas hieno ja hauska sattuma tuo kaavantekijä/nuttusi.

  2. No on komia peikko ja peikot poikineen. Kukka kans ja mosaiikki ruukku. Olet paljon näperellyt kursseilla kaikenlaista mukavaa. Nuttu on tosi mukavan oloinen:)

  3. Hauska kangas nutussa, tykkään 🙂 Silloin kun Taina teki noita ohjeita ja kaavoja, niin myö oltiin yhdessä opettamassa opettajia niiden teossa ja ne kokemukset olivat sitten Tainalle apuna ohjeiden ja kaavojen teossa. Jaoimme opetukset niin, että pääasiassa Taina vastasi kaavapuolesta ja mie ompelusta. Se oli tosi ihana kurssi! Mutta siis niitä nuttuja on todellakin tosi hauska bongailla! Ihmiset ovat tosi kekseliäitä kankaiden suhteen. Ja erittäin upeat ovat myös yhden kansantanssiryhmän korpiselkäläisen nutun mukaan hihattomana tekemät esiintymisliivit! (Pahoittelen, en jostain syystä ikinä muista, mikä porukka se on, mutta Jyväskylästä taisivat olla…).

    1. Kiva kuulla tuosta yhteisestä koitoksestanne. Olin todella iloinen Tainan yhteydenotosta. Olin minä nimenhuudossa kuullut hänen olevan kanssa paikalla, mutta silti oli ihana yllätys että tuli tauolla juttelemaan. Korpiselkäläinen on minulla vielä tekemättä, jos en pääse tekemään sitä kansalisopistolla, niin ostan siihenkin omat kaavat Tainalta. Voin hyvin kuvitella miten nuttu heilahtaa tanssin pyörteissä.

  4. Voi tuota sun vauhtia, valmista tulee vaikka millä saralla.
    Miten minä jotenkin karsastan tuota röijyä. Meilläkin kansalaisopiston opettaja, (pieni ihminen9 esitteli omaansa ja hänelle se kyllä kävi. Itsestäni tuntuu, että tulen mahottaman isoksi, kun on jotain rypytettyä päällä. Tiedän kyllä että ennenvanhaan se oli kunnia-asia, mitä leveämpi emäntä.

    1. Oonhan minä samaa miettinyt ja sama käy varmaan niiden mielissä, jotka minut tuossa nutussa näkevät, mutta on se vaan niin ihana, ettei haittaa.

  5. Hienoja olet taas tehnyt! Erityisesti tuo huovutettu kukka on kaunis, ihastelin vastaavanlaisia jo Kenkäveron näyttelyssä. Voi kun oppisin itsekin tekemään noita. Ja voi kun olisin Mikkelin käsityöapajilla, täällä päin kun kaikki kurssit ovat aina täynnä. Järjestäkääpä kuulkaa taas uusi Ukkolan akkojen matka, niin pääsisin oppimaan siulta lisää perinnekäsitöistä, sait miut ihan koukkuun niihin, kun viimeksi kerroit kirjailujen symboliikasta ja kaikesta muustakin!

    1. Me lähdetään Ukkolasta Viipuriin kyllä ostamaan pellavaa, mutta ei tuollasen pyrähdyksen aikana ennätä perinnemalleista paljoakaan jutella. Täs ois sulle hyvä matka, sieltä saa todistuksenkin ja etköhän sinä pysty siten lukemaan hyväksi joissakin käsityöhön liittyvissä valittavissa opinnoissa (mulgimaan kirjonta, siellä ne merkitykset on):Kankaanpään opiston käsityömatka
      Olen muuten puhumassa Kenkäveroa yli yhden Viljandin kulttuuriakatemian opettajan sormikasnäyttelyn järjestämiseen Suomessa, matkatoverini tekee samaa työtä Joensuu taitokorttelin kanssa. Katsotaan saammeko mitään aikaiseksi. yritimme ensin Jyväskylän käsityömuseota, mutta eivät vastanneet, niin tulkitsimme että eivät ole kiinnostuneet. Käsityömatkailu Virossa on avannut silmäni kansanomaisen käsityön tuomiseen tähän päivään ja se missä haluaisin edetä on meidän oman perinteemme esille saaminen.

  6. Kristiina ja Eija
    Peikkoja oli tosi virkistävää tehdä ja neulahuovutuksen mahdollisuudet samalla aukenivat. kiitos teille.

  7. Kiitti Leena vinkeistä! Vinkkaan sulle takasin koskien vastaustasi kysymykseen 5. En tiedä, onko sulle jo tuttu, mutta googlella on ilmainen kuvaohjelma nimeltä Picasa. Siellä voi ainakin tehdä helpot perusmuokkaukset kuville (suoristaa, rajata, lisätä valoisuutta jne.) Se löytyy myös suomenkielisenä versiona!

  8. Onpa nätti kangas jakussa! Ihan turhaa vaatimattomuutta, että olisi vähemmän kaunis kuin minun. Ei ole! Tuossa jakussahan on paljon enemmän ilmettä, tuossa kuvioidussa kankaassa! Minulla ei oikein ole uskallusta ei värien eikä kuvioiden kanssa, mutta ehkä siinäkin harjaantuu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *