Perinneneulontaa

Virolaiset perinnelapaseni ovat yhä kesken, mutta matkatoverini laittoi minulle kuvan vapuksi valmistuneista omista lapsistaan, niin tokihan minunkin piti ryhdistäytyä kylmänä vappuna ottamaan nuo neuleet uudelleen esiin.

Nyt on Kihnun vits neulottu kokonaan oikein. Höyrytinkin hieman tuota lapasen suuta, jotta kuvion kauneus tulisi kunnolla esiin. Vits tehdään niin, että ensin neulotaan sileää kahdella värillä, yksi silmä tummalla ja yksi vaalealla, tämän jälkeen neulotaan kierreraita, niin että tumman silmän päälle neulotaan vaalea nurjalla tehty kierre ja vaalean silmän päälle tummalla langalla. Kierreraita tehdään ihan samalla tavalla kuin Mary Olki on opettanut. Tästä kierreraidasta taas laitoin vapun aattona  vuoden takaisen kuvasarjani juuri perustettuun Suomalaisia perinteitä blogiin. Oitishan minä tuonne ilmoittauduin kirjoittajaksi. Tule sinäkin.

Edelliseen artikkeliin Pia laittoi kommentissaan minulle vinkiksi, että Museot online sivustolta löytyy paljon perinneneuleita. No niin onkin, heti sukka hakusanalla löysin Kihnun vitsin itä-karjalaisesta sukansuusta. Niin että ei tuo vitsin vääntö olekaan pelkästään kihnulaista, kyllä nämä neulekuviot ovat yhteisiä meille Itämeren ugrilaisille kansoille ja laajemmaltikin. Noita museokuvia kannattaa muutenkin tutkia, sieltä  löytyy myös muita Mary Oljen neuleisiinsa ottamia kuvioita ja varmaan käyttämättömiäkin.

Virossa olen käynyt opettelemassa sekä sukan että lapasen neulontaa. Kummallakin matkalla on sanottu, ettei kuvion tule mennä tasan. Tasan menemättömyys kohta jätetään sukassa säären sisäpintaan, siihen missä kerroskin vaihtuu ja lapasessa peukaloa vastakkaiselle sivulle. Tärkeää kumminkin on, että kuvio on kämmenen selkäpuolella keskellä ja tietysti sukissa keskellä pohjetta. Tämä on ollut minulle hieman vaikea paikka, mutta nyt toteutin sen tuossa hannunvaakuna/kannuksenpyöräkuviossa, eikä se  näy mitenkään, kun lapanen on kädessä. Siispä en jatkossa enää tuijotakaan silmukkamäärään, vaan etsin mieleiseni kuvion. Tuohon hannunvaakuna/kannuksenpyöräkuvioon olen todella tyytyväinen, niin tutut kuviot suomalaisessa perinteessä, vaikka  neuleohje on myös virolaisesta kirjasta. Kuvien symbolien merkityksistähän kirjoitin tuossa aikaisemmin.

Nyt jäi yhden kuvan vajaus. Tulen siihen luultavasti  liittämään kuvan poikani kihnulaispaidasta, sillä siinä olevan värikkään raidan tekniikka on aina askarruttanut mieltäni, mutta nyt taitaa aueta. Katsotaan olenko oikeassa.

9 thoughts on “Perinneneulontaa”

  1. Eilen illalla näin kuvasarjan tältä kurssilta ja toivoin, että löytyisi aikakauppa tai rikas rinssi:))jotta voisi keskittyä näihin kivoihin tekemisiin. Olin viime syksynä tuolla sukkakurssilla ja vielä en ole saanut päähäni tuota kuvioiden ’keskenjättämistä’. En mielestäni ole erityisen pedantti, mutta kait sitä kun on iän kaiken opetettu, että kuvion tai mallin pitää mennä tasan, on opetuksen orja.

    Puikot vaan suihkimaan vanhoja malleja!

  2. Hui olipa minulla jäänyt moni postauksesi väliin, mutta nyt olen ne kaikki katsastanut ja paljon ihanuuksia sieltä taas löytyikin. Niinhän täältä aina! 🙂 Uutta minullekin muuten, ettei kuvion tarvii mennä tasan lapasissa ja sukissa. Sehän helpottaa laskuja, kun/jos ”osaa” tehdä niin. Kiitos kivoista linkkivinkeistä! 🙂

  3. Kauniit lapaset.
    Tuokin tasan menemättömyyskin pitää varmaan vaan opetella. Olisi vaikeaa minullekin.

  4. Aivan upea lopputulos. Jossain vaiheessa pitää tehdä uusi yritys sen kanssa, että kuvio ei mene tasan.

  5. Kauniita, arvokkaita, työläitä…
    Ihan kaikille tarvitseville ei raaski neuloa – hukkavaaran takia.

    Enpä ole Theodorin kuvioita selannut muualla kuin edellisissä työpaikoissa; toiveena olisi saada oma kappale tuota mallikirjaa. Mary Oljen opukset minulla jo on.
    Ristipistot, kirjonnat ja monet muut kansanomaiset ovat tosiaan herkullisia muunneltavia moneen käyttöön; joskus olen hyödyntänyt punapoimintaa kuultokudoksen työpiirrokseksi.

    P.S. Ollaan käsityökahvilan naisten kanssa tulossa Mikkelin seudulle; käydään vihdoin myös Pirtin Kehräämöllä, kun silloin viimeksi lupailin tuoda porukkaa tutustumaan. Tavataanko?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *