Nyt ovat ykskyntöset patsastarhani valmiit:

Harmejahan tuossa matkanvarrella on ollut. Nalle-langan paksuuden vaihtelut kaikkein suurin. Kun huomasin vaalean ruskeiden lankojeni paksuuseron, jatkoin vain neulomista, toisen jo pitkällä olevan sukan purkaminen ei huvittanut. Aikani neulottuani alkoi todella harmittaa ja sitten aloin tutkia lankoja tarkemmin. Ensimmäiseksi alkamani sukan  vaalean ruskea vajaa nallekeräni oli 5 – säikeistä ja kaikki muut nallet, mitä minulla on ovat 4-säikeisiä, niin kuin uusi ostamani vaalean ruskeakin.  Sitten aloin tutkia jo seiskaveikka-lankojani, sillä arvelin nallukka pusiini menneen väärän langan. Mutta seiskaveikatkin ovat 4- säikeisiä, niiden säikeet vaan ovat paksumpia kuin nallen. Tässä vaiheessa kirjoitin Novitaan, josta heti seuraavana päivänä sain ystävällisen vastauksen ja valittelut heidän virheestään. Langan kertauskone oli tehnyt virheen ja tarkastuksesta huolimatta markkinoille oli päässyt väärän paksuista nallea. Minulle luvattiin korvaukseksi lankaa ja se tulikin tänään postista Novitan viime kesän mallinumeron kera. Joten kiitos ja kumarrus sinne päin.

Toinen harmi on sitten tuon pintaneuleen virhe, jonka huomasin toisten neulomien sukkien kuvista. No se ei haittaa, pökerömmäthän niistä olisi tulleet, jos ohjeen olisin heti oikein lukenut.  Tässä yhteisneuleprojektissa on parasta ollut se, kun opin, että etupistokirjonnalla tehtäviä kuvia voi ihan hyvin neuloa.  Katsotaan nyt mitä tulenkaan saamaan aikaseksi. Sukassa on myös mielenkiintoinen kantapää ja kärkikavennus, ne oli kiva oppia. Myös päälle kirjonta viehätti, sitä tulen  myös joskus käyttämään. Siispä kaunis kiitos Ravelryn  Suomalaisiin pereinteisiin ja ennen kaikkea mallin suunnittelijalle.

Kun perinnesukka alkoi kiinnostaa, niin haetutin kirjaston varastosta itselleni Mary Oljen sukkakirjan. Saamani painos on vuodelta 1948. Sieltäpä löytyi kauniita sukkia. Noiden edellisten kirjontojen vielä ollessa kesken aloin neuloa Äyräpään sukkia.  Mitä ajatonta tyylikkyyttä!  Äyräpääläinen nainen on ehkä 200 vuotta sitten tehnyt nuo sukat, jotka  ovat museossa ja Mary ne sieltä neuloi malliksi tuohon kirjaansa. Menin oitis lankakauppaan ostamaan hyvää sukkalankaa ja aloin neulomisen.

Tunaroin tässäkin, purin neuleeni tuolta sivukuviosta saakka kun tuli liian löysää. Purkulanka näyttää tuovan neuleeseen pientä epätasaisuutta, mutta kyllä se käytössä häviää. Vaihdoin kakkosen puikkoihin ja nyt olen eilen ja tänään neulonut ensimmäisen sukkani siroon nilkkaan. Silmukka määräni eivät täsmää Maryn paksun langan kanssa, omani on  ohuempaa (100gr/420 m), joten olen joutunut lukemaan tuon kirjan yleisohjeita. Ne ovat hyviä ja näin olen oppinut pohjekavennuksen salat ja tuon siron nilkankin oikeat mittasuhteet. Omin päin tein nuo levennykset polven alle, katsotaan nyt pysyvätkö sukat jalassa.

Ajatelkaa sukkiini tulee takasauma! Ihanaa paluuta 50-luvulle. Toisessa kuvassa on sitten kaksinkertaisella nurjalla tehty kuvio. Tuo silmukka  oli  sukkien tyylikkyyden lisäksi niin mielenkiintoinen , että heti halusin alkaa tehdä niitä. Kaksinkertainen nurja on kierreraidan sukulainen, mutta kevyempi tehdä, kun eriväriset langat eivät kierry keskenään – lanka tuodaan eteen, silmukka vaihdetaan toiselle puikolle, lanka kierretään silmukan ympäri takaisin taakse, silmukka siirretään  vasemmalle puikolle ja neulotaan nurin – hidasta mutta helppoa.

Googletin muuten tuolla kaksinkertaisella nurjalla ja löysinpä blogiystäväni Kristiinan neulomina samat sukat ja sitten tämän mielenkiintoisen artikkelin. Vikkeli sukat – nyt ne saivat nimenkin.