Sain pienen huomautuksen pojaltani, kun en ole esitellyt häneltä saamaani hellaa, se kun on nyt käyttökunnossa. Hella on näköjään jo toukokuussa 2010 pääsyt tälle sijoituspaikkalle, viime kesän aikana se sai pikkuhiljaa katosrakennuksen ympärilleen, mutta vasta tänä kesänä se saatiin käyttökuntoon. Hellaan piti tehdä pieniä muuraustöitä, kun se oli siirroissa rikkoutunut, mutta ”muurareita” oli vaikea saada työpaikalleen. Muutama päivä ennen, kun poikani tuli lasten kanssa puolukkaan, olin jo todennut hellan erittäin toimivaksi värjäyspuuhissa, lämpöä pystyy hyvin säätelemään ja puun kulutus on todella pientä entisiin värjäyspaikkoihini verratuna.
Kolme 10 litran kattilaa mahtuu hyvin yhtä aikaa hellalle. Työstentelykorkeus isojen kattiloiden kanssa on vähän korkea, mutta kyllä sen kanssa toimeen tulee.
Hella ei muuten ole ainut uusi kalusto värjäystoutuissani, sillä minulla on myös uusi pata suojakuorineen. Siinä pystyy hyvin purettamaan kaksi kiloa lankaa yhdellä kertaa, ja puun kulutus on tässäkin vähäinen. Tuo pata nimittäin sanoi työsopimuksensa irti saunassa, joten raahasin sen entiselle värjäyspaikalleni. Olen siihen yhtä tyytyväinen kuin hellaan.
Kävin pojan perheen kanssa puolukassa ja siellähän odottivat minua verihelttaseitikit. Noita oli lasten läsnäollessa hyvä värjätä, kun myrkkyjä ei tarvita. Minunhan piti tietysti esitellä, kuinka hyvä oli värjätä heiltä saamallani hellalla.
Laitan langat aina seitikkien kanssa yhtäaikaa pataan, sillä sienet irtoavat hyvin huuhdellessa. Pyrin pitämään helttojen padassa lämmön noin 70 asteessa, jotta langoista tulisi helakamman värisiä. Tällä kertaa lämpö nousi kyllä yli 80 asteen. Helttapadassa oli yli 200 grammaan lankaa, mutta jalkojen padaassa vain 100 grammaa.
Punasen langan suhteen ei olisi pitänyt olla niin ahne, ja vyyhdit taitavat päästä viikonloppuna toiseen helttapataan. Oikean puoleinen lanka on valkea vyyhti helttapadasta ja seuraava samasta padasta , mutta harmaa vyyhti. Sitten on jalkojen värejä, ensin valkea vyyhti ja keltaisen langan vieressä harmaa vyyhti. Jaloista tullut väri on hyvä, pataan en työntänyt liikaa lankaa. Verihelttaseitikkien jälkivärit jäivät odottamaan hellan päälle, jos ne eivät ole homeessa ensi viikonloppuna, niin ne käytetään uudelleen. Nuo keltaiset langat vasemmalla puolella ovat värjätty isoilla matoisilla herkkutateilla. Aivan vasemmalla on harmaa pohjalanka, toisena ensimmäisen värjäyksen valkea lanka, kolmantena jälkivärilanka ja neljäntenä on seitikkien kanssa samana päivänä värjätty valkea vyyhti, missä oli edellisten jälkiväriä terästetty käyttämättömällä tattiliemellä. Väristä tuli melkein sama kuin ensimmäisessä värjäyksessä pari päivää aikaisemmin. Osa keltaisista on odottamassa morsinkopataa.
Nyt vielä kuvia maanantain metsäretken sienistä. Veriseitikkejä en tällä kertaa nähnyt, vaikka yritin kulkea niiden vanhojen kasvupaikkojen kautta, mutta puolukkametsässä minua odottivat taas verihelttaseitikit ja nuo oranssit seitikit. Tuossa jalkapadassa oli mukana muutama keltainen seitikki, mutta niitä ei maanantain puolukkapaikalla ollut. Seitikkien värikirjo on mahtava! Seitikkien vieressä on kuva punakäävästä. Siitä olen saanut koevärjäyksessä voimakkaan keltaista väriä, ja tuota sientä minulla on kuivumassa paljon. Jännityksellä odotan niillä värjäämistä. Muoviastiassa on minun mielestä mustaorakasta, oranssiorakasta ja ryytiorakasta. Voi olla, että tunnistamiseni ei osunut oikeaan ja korjaukset ovat tervetulleita. Viimeiseesä kuvassa on ryytiorakkaan kiinteää ja pyörähtävää kasvutapaa, Jossakin kirjassa sen sanottiin kasvavan noidankehinä. Lundmarkin kirjan mukaan näistä kaikista pitäisi tulla nostetulla ph:lla vihertäviä sävyjä. Olen suunnitellut panna ne kaikki samaan väripataan. Vai onko muita ehdotuksia?
Viikonloppuna alan sitten värjäillä näillä, samoin kuin kasvimaallani kasvavalla morsingolla ja kovasti hehkuttamallani okrakäävällä. Saan pari ystävääni mukaan ja meille tulee jännät paikat.
No tulee varmasti jännät paikat,vaikka kokenut värjäri oletkin.Ihania värejä!Olisinpa lähempänä,niin tulisin uteliaisuuttani katsomaan touhujanne,vaikka en noista puuhista mitään ymmärräkään.
Olist kyllä tervetullut.
Voi että tuo värjäyspaikkasi on ihana. Mahtavia lankoja olet värjännyt.
Tosi hienot värjäyspaikat! Tuo touhu kyllä kiinnostaa niin, ehkä siihen jonain päivänä täytyy itsekin alkaa perehtyä! Lopputuloksena ainakin nuo sinun lankasi ovat niin sointuvan kauniita.
Vau mitkä puitteet ja ihanan väriset langat! Kyllä kelpaa värjätä! Mitäs meinasit näistä langoista tehdä?
Sitä en vielä tiedä, minä vaan nautiskelen väreillä. Kangaspuissani muuten on loimi, joka on kokonaan kasvivärjätyistä langoista. Niin saan ainakin johonkin menemään noita lankoja, mutta eihän niitä huopiakaan tolkuttomasti tarvitse.
Hieno värjäyspaikka ja hella! Meille mökille jostain raahattiin samantyyppinen, mutta se ei koskaan suostunut vetämään kunnolla.
Minkälaisia määriä olet seitikkejä käyttänyt värjäyksiin? Ilmeisesti kuivatut antaa paremmin väriä? Minulla on kourallinen seitikkejä kuivumassa työpöydän alla, mutta täytyisi varmaan etsiskellä lisää 🙂
Tuokin savuttaa aluksi aika lailla, jos hella on seisonut käyttämättömänä useamman päivän. Silloin ei auta muu kuin panna piippuun tuli tai sietää savua jonkin aukaa, se nimittäin loppuu jonkun ajan kuluttua, kun tuli palaa kunnolla. Jos edellisenä päivänä on pitänyt tulta, niin mitään piippulämmittämisiä ei tarvita, vaan heti alkaa kiltyisti vetää.
Upeat puitteet sinun värjäämössäsi on! Ja upeita ovat tuotoksetkin. Minullehan tuo värjääminen on aivan ”hebreaa”, mutta ihailla valmiita lankoja osaan. 🙂 Samoin on neulakinnastekniikankin kanssa. Eilen illalla sitä melkein kolme tuntia yritin opetella – tuloksetta. Monta kertaa olit muuten aatoksissani.
Krista Vajannon video minulla pyöri ja pyöri ja taisin ääneenkin toistaa mitä hän sanoo, ja siitä se lähti. Kyllä siinä ainakin kolme tuntia vierähti. Suomeksi kannattaa aloittaa. Nykyisin teen venäjäksi.
Mahtava värjäyspaikka. Mukavaa, kun voi värjätä useamman kattilallisen kerralla. Itselläni on kaksi keittolevyä, joten siinä saa pari 10 litran kattilaa porisemaan samaan aikaan. Milenkiinnolla odotan orakasvärjäyksiäsi. Itsekin lueskelen taas Lundmarkin värjäyskirjaa, ja mietin, ehtisikö tänä syksynä sienimetsään värjäyssieniä keräämään.
Aivan ihanat värjäyspuitteet sinulla siellä, oletkin tosiaan kovasti asiasta innostunut. Tiedän, se kyllä vie mennessään:)
Tädilläni on ollut samanlainen hella (muistan sen joskus 10 vuotiaasta) kun silloin usein kyläiltiin. Värit langoissa kans hienoja. Eiku mukavia värjäyshetkiä sinne!
No voi hyvä tavaton. Tämähän on ihan ammattilaisvarustus. Tosi hienolta näyttää. Ja nuo sienet, nuo sienet…
Upeita värejä oletkin saanut aikaan! Ja tuo värjäyspaikka on kyllä todella hyvin varusteltu. Upea sienisaalis!
Mahtavat värjäykset ja värjäyspaikka on kadehdittava!
MInulla on veriseitikkejä ja verihelttaseitikkejä kaapin päällä kuivumassa ja odottamassa lisää löytyviä. Itselläni ei ole mitään käsitystä sienien ja lankojen määräsuhteesta, mutta koitellaan ja harjoitellaan… Kirjoitit sinipuun heikosta värinkestosta ja olin siitä lukenutkin. Niinpä laitoin kevätvärjäyksestä koelangat ”valohoitoon” etelänpuoleiselle ikkunalle. Siinä kesän olleet ja tänään katselin, että hivenen haalistunut oli sinipuulla värjätty, mutta paljon vähemmän kuin oletin. Sanoovat, että etikkahuuhtelu värjäyksen jälkeen parantaisi värinkestoa ja niinpä olen etikkaliemessä langat huuhdellut ennen pesua. Kaikenkaikkiaan värjääminen on niin koukuttanut minut, että itse prosessi on ehkä tärkeämpi kuin lopputulos.
Hauskoja värjäyshetkiä SInulle!