Sienivärejä ja vähän morsinkoakin

Viime lauantaina värjäilin ystävieni kanssa etupäässä sienillä villalankoja. Paikan päällä otetut kuvat ovat ystäväni ottamia ja lankakeräkuvat minun.

Taas tapahtui se ihmeellinen asia, että Novitan Nalle otti kaikkein parhaiten värejä vastaan. Ne langat vain matkustivat Keski-Suomeen, joten virtuaalinen vilkutus sinne ja iloista villapaidan neulontaa!  Suurin osa langoista siirtyi  Etelä-Savon itäisimpään kaupunkiin ja sinne päin lähtee vielä kaksi kaksi pientä kerää. Minun lankani ovat  kerillä ja  kaikki vironvillaa.

Meidän on kesän mittaan ollut tarkoitus värjätä morsingolla, mutta emme saaneet aikaisemmin sovittua yhteistä aikaa, ja morsinko kasvimaallani oli mennyt jo vähän yli, joten emme päässeet ihan niin hyviin tuloksiin kuin minä viime vuonna. Nyt olen suunnitellut ensi kesäksi hankkia paremman kasvimaan  ja laittaa sinne runsaasti morsinkoa, niin että näkisin todella kuinka sinistä itse kasvatetusta morsingosta voi saada, kun lehtiä on paljon.

Tässä morsingolla värjätyt narulla. Oikealta puolelta alkaa padassa kastelujärjestys. Tummin sininen on harmaata Nallea.  Minun kerällä olevat lankani ovat kasteltu neljännellä (tattikeltainen) ja kuudennella (harmaa) kerralla ja niiden  välissä narulla on vaalean harmaa lanka. Siihen väri sitten loppuikin, sillä seuraavana tuleva valkea lanka on vain aavistuksen sininen ja viimeisenä kasteltu, keltaiseksi tateilla värjätty  harmaa lanka ei muuttunut lainkaan.  Olen tyytyväinen noihin lankoihini. Vihreän väri on hieman outo, mutta kyllä se paikansa löytää ja sininen pikkukerä on hillittyn värinen.

Oli ihana värjätä isolla hellalla, kun sille mahtui neljäkin kattilaa  yhtäaikaa. Toisessa kuvassa  ovat samettijalkavärjäykseni, niitä ei tehty enempää.  Vasemmalta alkaen harmaa -, vaalean harmaa –  ja valkoinen peruslanka. Minä se en vaan onnistu saamaan samettijalla sellaista vihreää, mitä Lundmark kirjassaan lupaa ja mitä löytyy täältä(kuvassa alin lanka). Harmissani kaadoin liemen menemään. Näin  on käynyt ennenkin, nyt sentään on aavistus vihreää, mutta aikaisemmin on ollut ruskeaa ja jopa violettiin kääntyvää tummaa väriä.

Okrakääpää värjäsin ensimmäistä kertaa. Sen tekeminen suorastaan jännitti, sillä onhan tämä Suomen luonnossa eniten väriä sisältävä sieni.

Padassa väri  muuttui heti ammoniakin lisäämisen jälkeen tumman violetiksi. Kuvassa killivät isoimmat sienenpalat päällä, sillä emme siivilöineet lientä. Kääpä  mureni veden sisässä raastinraudalla helposti,  näin Sundströn kirjassaan neuvoo tekemään. Kuivattua kääpää oli 39 gr, vettä 7 litraa ja langoissa oli aluna/viinikivi puretus. Ammoniakkia lorautettiin runsas 0,5 dl. Ensimmäiseen värjäykseen uskalsimme laittaa vain 100 grammaa lankaa,   50 gr ystäväni harmaata lankaa, ja saman verran minulta valkeaa vironvillaa. Ph siinä oli 10. Nämä langat ovat narulla .

Toiseen liemeen laitettiin jo 150 gr lankaa, ph oli 8. Iso kerä oikealta on tästä liemestä ja sen liemen  pikku kerä harmaata lankaa matkusti jo itäiseen kaupunkiin. Kolmanteen liemeen nostettiin ph 10 ja puretus taas sama ja lankaa 200 gr, oikealta kolmas, neljäs ja viides kerä. Tuli muuten voimakkaampi väri kuin toiseen liemeen. Oliskohan syy ollut ph:n nostossa vai siinä että langat olivat liemessä yön yli? Noin muuten on käynyt Lundmarkillakin, se näkyy,  kun kirjan kuvia tarkasti katsoo. Tummin pieni kerä on ystäväni harmaata lankaa. Aamulla oli padassa vielä kirkkaan violetti liemi, joten laitoin vasemman puoleisen vaalean harmaan langan värjäytymään, mutta en lisännyt ammoniakkia, koska pidin lientä sisähellalla. Olisi pitänyt jaksaa keriä valkeaa lankaa, niin olisin saanut tietää paremmin neljännen liemen värin. Tämä okrakäävällä värjääminen sujui niin hyvin, että jatkan tuon arvokkaan sienen etsintää kääntelemällä koivurisuja maassa ja tarkastamalla kohtaamani kuolleet ja ihan jo pehmentyneet pystyssä olevat lehtipuiden rungot.

Veriseitikki sitten, se antoin tavattoman hehkuvat värit aluna/viinikivi puretuksella. Tuo kuvassa oikean puoleisin lanka on toisesta liemestä ja sen vasemmalla puolella oleva kolmannesta tai neljännestä liemestä. Iso keltainen kerä taas on verihelttaseitikkien jalkojen ykkösväriä ja vasemmaisin pieni kerä on edellisen liemen kakkosvärissä yönsä viettänyt lanka, joka myös on menossa idän kaupunkiin.

Minulla ei suikaan olleet vahvimmat värit, mutta aika moista väri-ilottelua tämä on. Noitapiirissä ovat kaikki sieni, sekä morsinkolankani ja keskelle joutui samettikukan kukinnoilla  kakkosliemessä värjättu 50 gramman kerä kaksisäikeistä vironvillaa. Teimme tuon keltaisen väriliemen, koska ystäväni halusi peruskeltaista, minähän olin värjännyt sitä  jo edellisellä viikolla herkkutateilla.

11 thoughts on “Sienivärejä ja vähän morsinkoakin”

  1. Mä olen samettijalalla värjäillytkin vain vihreitä, raudalla olen purettanut (alunan ja viinikiven lisäksi) Hienoja värejä olet taas saanut!

  2. Tosi hienoja värejä saitte. Minäkin löysin just pari okrakääpää, pitää mennä loppuviikosta etsimään lisää, kun nyt näyttää olevan niille hyvä vuosi. Veriseitikkiä täällä ei paljoa ole, mutta verihelttoja senkin edestä, kerrankin sataa tarpeeksi:) Voisko vesi vaikuttaa samettijalkavihreään alunapuretuksella? Olen saanut sitä vihreää alunallakin, mutta sieniä on pitänyt olla tosi paljon (tuoreita 2-3kg/100g), kun taas samalla määrällä sieniä saa vihreää rautapuretuksella 400-500 grammalle.

  3. Olettepa ahkeroineet. Okrakäävästä tuli oikein kivoja violetteja sävyjä.

    Minä olen värjännyt samettijalalla vain Nallea, ja siihen tarttui selkeästi vihreä sävy. Kaivoin Lundmarkin kirjan ja värisävy oli siitä Bad II ja Bad III:n väliltä. Värjäsin tuoreilla sienillä ja puretus alunalla ja viinikivellä. Lundmarkin kirjassa oli käytetty kuivattua sientä, voisikohan se vaikutta.

    Toisaalta Lundmarkin kirjassa oli samettijalalla aikaansaatuja ruskeita sävyjä.

  4. Olen värjännyt samettijalalla nykyisin vain Leena Riihelän reseptillä eli kuivattua sientä 30g /100g lankaa, ei ollenkaan esipuretusta ja tarvittaessa jälkipuretus raudalla (1-2%). Olen saanut ruskeita ja jopa violetteja jos olen esipurettanut langat sekä myös jos on liikaa sientä lankoihin nähden. Nyt tulee aina kaunista vaaleampaa tai tummempaa vihreätä 😀

    1. Nyt alkaa tuntua siltä, että tarttis löytää uudelleen samettijalkaa, vaikka ensin ajattelin ettei koskaan enää moista sientä. Minulla on selvästi ollut liikaa sieniä ja niin on ollut aikaisemminkin, kun itsekkin olen saanut violettia, kun värjäsin pakastetuilla sienillä. Alunalla puretetut langatkin padassa olivat. Rauta oli myös porakaivosta, eikä jälkipuretuksesta.
      Kiitos Päivi, sinun ja Riihelän Leena kommentit sattuvat yhteen ja menenkin lukemaan Leena blogia ja Lundmarkin otan uudelleen esiin.

  5. Oletpa nautiskellut! Sinulla on mahtavat, toimivat ja luontevat puitteet värjäilyihin – kadehdin. Onko tuo ph -arvon mittailu tarkkaa ja tärkeää? En ole kai koskaan vähäsen kokemukseni aikana sitä tarkistanut.

    1. Kyllä se on tärkeää silloin, kun liemen tulee olla emäksistä, jotta väriä lähtisi. Helppoahan se on, minulla on rulla, jolta palanen paperia ja liemeen kastelu ja väritaulukosta voi heti lukea arvon. Kyllä happamuuskin vaikuttaa väreihin ja viinihaposta sitä vähän tulee, mutta sitä en ole tullut koskaan mitanneeksi. Tarkistan myös kyyppiliemen, jotta tiedän miten sen hävitän.

Vastaa käyttäjälle Kardemumma Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *