Viime lauantaina värjäilin ystävieni kanssa etupäässä sienillä villalankoja. Paikan päällä otetut kuvat ovat ystäväni ottamia ja lankakeräkuvat minun.

Taas tapahtui se ihmeellinen asia, että Novitan Nalle otti kaikkein parhaiten värejä vastaan. Ne langat vain matkustivat Keski-Suomeen, joten virtuaalinen vilkutus sinne ja iloista villapaidan neulontaa!  Suurin osa langoista siirtyi  Etelä-Savon itäisimpään kaupunkiin ja sinne päin lähtee vielä kaksi kaksi pientä kerää. Minun lankani ovat  kerillä ja  kaikki vironvillaa.

Meidän on kesän mittaan ollut tarkoitus värjätä morsingolla, mutta emme saaneet aikaisemmin sovittua yhteistä aikaa, ja morsinko kasvimaallani oli mennyt jo vähän yli, joten emme päässeet ihan niin hyviin tuloksiin kuin minä viime vuonna. Nyt olen suunnitellut ensi kesäksi hankkia paremman kasvimaan  ja laittaa sinne runsaasti morsinkoa, niin että näkisin todella kuinka sinistä itse kasvatetusta morsingosta voi saada, kun lehtiä on paljon.

Oli ihana värjätä isolla hellalla, kun sille mahtui neljäkin kattilaa  yhtäaikaa. Toisessa kuvassa  ovat samettijalkavärjäykseni, niitä ei tehty enempää.  Vasemmalta alkaen harmaa -, vaalean harmaa –  ja valkoinen peruslanka. Minä se en vaan onnistu saamaan samettijalla sellaista vihreää, mitä Lundmark kirjassaan lupaa ja mitä löytyy täältä(kuvassa alin lanka). Harmissani kaadoin liemen menemään. Näin  on käynyt ennenkin, nyt sentään on aavistus vihreää, mutta aikaisemmin on ollut ruskeaa ja jopa violettiin kääntyvää tummaa väriä.

Okrakääpää värjäsin ensimmäistä kertaa. Sen tekeminen suorastaan jännitti, sillä onhan tämä Suomen luonnossa eniten väriä sisältävä sieni.

Padassa väri  muuttui heti ammoniakin lisäämisen jälkeen tumman violetiksi. Kuvassa killivät isoimmat sienenpalat päällä, sillä emme siivilöineet lientä. Kääpä  mureni veden sisässä raastinraudalla helposti,  näin Sundströn kirjassaan neuvoo tekemään. Kuivattua kääpää oli 39 gr, vettä 7 litraa ja langoissa oli aluna/viinikivi puretus. Ammoniakkia lorautettiin runsas 0,5 dl. Ensimmäiseen värjäykseen uskalsimme laittaa vain 100 grammaa lankaa,   50 gr ystäväni harmaata lankaa, ja saman verran minulta valkeaa vironvillaa. Ph siinä oli 10. Nämä langat ovat narulla .

Toiseen liemeen laitettiin jo 150 gr lankaa, ph oli 8. Iso kerä oikealta on tästä liemestä ja sen liemen  pikku kerä harmaata lankaa matkusti jo itäiseen kaupunkiin. Kolmanteen liemeen nostettiin ph 10 ja puretus taas sama ja lankaa 200 gr, oikealta kolmas, neljäs ja viides kerä. Tuli muuten voimakkaampi väri kuin toiseen liemeen. Oliskohan syy ollut ph:n nostossa vai siinä että langat olivat liemessä yön yli? Noin muuten on käynyt Lundmarkillakin, se näkyy,  kun kirjan kuvia tarkasti katsoo. Tummin pieni kerä on ystäväni harmaata lankaa. Aamulla oli padassa vielä kirkkaan violetti liemi, joten laitoin vasemman puoleisen vaalean harmaan langan värjäytymään, mutta en lisännyt ammoniakkia, koska pidin lientä sisähellalla. Olisi pitänyt jaksaa keriä valkeaa lankaa, niin olisin saanut tietää paremmin neljännen liemen värin. Tämä okrakäävällä värjääminen sujui niin hyvin, että jatkan tuon arvokkaan sienen etsintää kääntelemällä koivurisuja maassa ja tarkastamalla kohtaamani kuolleet ja ihan jo pehmentyneet pystyssä olevat lehtipuiden rungot.

Veriseitikki sitten, se antoin tavattoman hehkuvat värit aluna/viinikivi puretuksella. Tuo kuvassa oikean puoleisin lanka on toisesta liemestä ja sen vasemmalla puolella oleva kolmannesta tai neljännestä liemestä. Iso keltainen kerä taas on verihelttaseitikkien jalkojen ykkösväriä ja vasemmaisin pieni kerä on edellisen liemen kakkosvärissä yönsä viettänyt lanka, joka myös on menossa idän kaupunkiin.

Minulla ei suikaan olleet vahvimmat värit, mutta aika moista väri-ilottelua tämä on. Noitapiirissä ovat kaikki sieni, sekä morsinkolankani ja keskelle joutui samettikukan kukinnoilla  kakkosliemessä värjättu 50 gramman kerä kaksisäikeistä vironvillaa. Teimme tuon keltaisen väriliemen, koska ystäväni halusi peruskeltaista, minähän olin värjännyt sitä  jo edellisellä viikolla herkkutateilla.