Kirjovirkkausta

Ravelryssä virkattiin perinnelapasia. Koin niissä onnistuvani ja kirjovirkkaus jäi päälle. Kokeilen erilaisilla kuvioilla ja eri langoilla, jotta löytäisin ihan oman näköiset ja minusta kivat lapaset, joita voisi vaikka virkkailla Ukkolan myyjäisiin.  Haluan tehdä lapasia värjäämilläni langoilla. Paras materiaali on löytynyt, se on kaksisäikeinen karstalanka, ja kuvioitakin alkaa muodostua.

Tässä virkkausbuumissani tein myös kaksi pussukkaa ihan ohjeiden mukaan, värit vain vaihtuivat omikseni.

Eiks olekin hauskoja! Lahjoitan ne kansanperinteitä vaalivan yhdistyksen myyjäispöydälle. Toivottavasti niistä saadaan niiden arvon mukainen hinta.

Pussukoiden ohjeet löydät yllä olevasta vihkosesta, joten räväytä kuvan linkki auki.

Tämän jälkeen minulla on esiteltävänä vain keskeneräisiä töitä.

Kämmekkäät olisivat olleet valmiit jo pari viikkoa sitten, mutta kun tummin lankakerä on vierähtänyt jonnekin. Ei taida auttaa muu kuin siivoaminen.

Tuossa kolmen aikaa alkoi jo niin hämärtää, että piti rynnätä ulos, jotta ennättäisin kuvat työni päivänvalossa. Minusta  vain se saa kasvi- ja sienivärjätyt langat loistamaan. Peukalon virkkaus jäi silloin kesken, mutta näihin lapasiin tulen olemaan oikein tyytyväinen. Ikiaikaiset kuviot, hannunvaakuna ja kannuksenpyörä, niitähän  kesällä kuvasin ikiaikaisella vuorella, siirtyivät nyt virkattaviksi. Kuvio on kymmenellä jaollinen ja noissa lapsissa on 60 silmää, koukku on 1,75.  Lapaset  ovat hieman leveät ja  yritänkin siirtää kuvion myös paksumpaan lankaan (50 silmää), katsotaan miten käy. Tosin  kaksisäikeinen karstalanka kuuluu näihin perinnetöihin, ei siitä pääse mihinkään. Värit tuossa lapasessa ovat niitä, joiden noustessa padasta aina huokaisee että voi ei, taasko vain harmaata ja ruskeaa. Mutta ei ne ole huonoja, kun ne laittaa oikeaan paikkaan.

Nyt sitten vilautan vielä jotain:

Nimittäin kasan virkkaamiani parittomia lapasia, niitä kuvio- ja lankakokeiluja. En minä niille pareja virkkaa, eivät ole sen arvoisia, mutta käytän ne muuhun. Neljäkasin kasityöilloissa (Mikkeli) suunnitellaan pientä kansalaistottelemattomuutta. Täytän nuo lapaset vanulla ja vien ne jonnekkin tervehtimään ohikulkijoita. Tule sinäkin mukaan. Ensi maanantaina 7.11.  (klo 17) vielä ideoidaan, mutta sitten ryhdytäänkin suoraan toimintaan. Tässä linkki Mian ilmoitukseen (sivusto ei nyt aukea, laitan linkin kuntoon myöhemmin).

Viimeisessä kuvassa lapanen täytettynä jo tervehtii sinua. Sytytin  pyhäinpäivän kunniaksi pihalle Ukkolassa tekemäni roihukynnttilät. Siellä olen myös hakannut  reijät peltipurkkeihin ja valanut raparperisementtialustat – ollaan me aikaansaavia.

Tulin vielä lisäämään linkin kirjovirkkauspatalappuihin, jotka näin eilen.  Tuon  teen varmasti, siitä saa kivan pikku lahjan.

25 thoughts on “Kirjovirkkausta”

  1. Enemmän nuo ovat kuin hauskoja. Kauniita, arvokkaita ja varmasti sopivia perinnepöytään.
    Olen aikanani kirjovirkannut itseni melkein uuvuksiin; nyt saattaisi taas maistua – kiitos iloisista työkuvista, jotka houkuttavat kuvioiden kehittelyyn!

    1. Kiitos Pirle. Ne ovat ruotsinkielisen Pohjanmaan pussukoita. Voi olla että teen vielä kolmannen, sellaisen tupsullisen katseen vangitsijan sille myyntipöydälle.

  2. Voi että, voi ETTÄ! Huvittavin kohta oli tuo missä tuhahdat että kokeilusi eivät ole sen ”arvoisia” että niille tekisi parin :-))) Aivan ihania. En ole ikinä edes harkinnut kirjovirkkausta mutta nyt harkitsen, ja sen sai tämä postaus aikaan.

    Sitten hymisin sille kohdalle että tosi himokäsityöntekijä siis siivoaa vasta kun ei kriittisen tärkeä kerä muuten löydy… arvatenkaan ei myös voi siivota kun vielä on päivänvaloa töitten kuvaamiseen. Niin se täällä(kin) kyllä toimii. Toinen ISO hymiö!

    1. Kiitos ihanista hymyistä. Se sotkusuus on kyllä minulla iso ongelma, rajoittaa sosiaalista kansakäymistäkin, sillä äiti opetti, että pitää olla siistiä jos tulee vaikka vieraita.

  3. Kauniita pussukoita ja tumppuja. Harvoin värjätyt langat jäävät käyttämättä värin vuoksi, vaikka alussa tosiaan harmittelee padasta nousevaa sävyä. Yleensä niitä ”huonoja” värejä on hyvä käyttää neuleissa tai kudonnaisissa tuomaan niiden loistokkaiden värien sävyt vieläkin paremmin esille.

    1. Tuo pitäisi aina muistaa, eikä päästää pettymystä vallalle värjätessä.

  4. Aivan ihania virkkauksia! Värit ovat todella kauniit. Hauska idea tuo lapasten levittely ihmisten iloksi.

  5. Enpä voi muuta kuin huokailla taas ihastuneena, kun katselen näitä sinun virkkuuksiasi! 🙂 Taitavia töitä niin ihanan värisistä langoista. Ja sitä kyllä ihmettelen, ettei noille parittomille lapasille muka kannata tehdä pareja.

    1. Niin mutta kun niissä kaikissa on minusta jotain epäonnistunutta, niin eihän sitä viiti toistaa. Päällimmäinen on vai vähän pieni, ja sen taidan tehdä valmiiksi ja parinkin, niin lapasraukka saa sisälleen ihan pienet oikeat kädet, joita lämmittää.

  6. Sinulla on hyvä värisilmä, töissäsi on aina kauniit ja yhteensopivat värit. Sinuna kyllä virkkaisin noille parittomille lapasille kaverit. Pussukat ovat mitä sopivimpia kansanperinneyhdistyksen myyjäispöytään.

  7. Ihania pussukoita, just noita mä haluaisin tehdä! Ja lapset ynnä kämmekkäätm nameja! Sähän voisin niitä väri ja kuviokokeiluja virkata vaikka eläimiksi?
    Puuvillalangalla kun virkkasin niin huomasin just sen, että kyllä se täytyy olla karstalankaa, ett kirjovirkkauksesta tulee nättejä ja kunnollisia. Vaikka vähän tein niin kyllä sen nopsaan huomaa, että on väärä materiaali.

  8. Tiedätkö, noissa parittomissa lapasissa on niin herkulliset kuviotarinat, että ne kyllä täydentävät toisiaan! Käyvätkö ne molempiin käsiin vai ovatko kaikki toisen käden lapasia? Jos niistä saa ”eriparin”, niin myytkö kuvan kaksi alimmaista miulle? Joskin kaavailemasi käyttökohde olis oikein hauska myös.
    Neulominen ei toistaiseksi ole ollut oikein miun juttu, mutta näistä vähän innostun! Ehkä vielä joskus paneudunkin!

    1. Hui mitä tarjouksia! Tämä parittomien lapasten kasa näyttää kiehtovan yhtä sun toista. Kyllä nuo lapaset käyvät molempiin käsiin, tosin toisen langan vaihtumiskohta ei silloin jää peukalon vastapuolella olevaan kämmenen syrjään. Kuvioiden uskon keskustelevan sen mielessä joka tuntee ne. Molemmissahan on ässän väärät, tosin eri kohdissa, molemmissa taitaa olla myös pääskysenkirjoja, kasviaiheet ovat joko Teodor Schvindtin kokoelmista tai Oljen ristipistomalleista, mutta nyt en löydä kumpaakaan teosta, joten todella ryhdyn siivoamaan. Myydä niitä käyttöösi en voi, koska alimmaisen lanka on Novitan Nallea ja toisena olevan karkeaa paksua vironvillaa, ei tuntuis käsissä kivalta. Ne menevät kaupungille ilahduttamaan ja vihastuttamaan.

      1. Anteeksi, ristipistokirja on Haaviston – kannatti aloittaa siivous. En kumminkaan tähän lopeta, sillä lankakerä on vielä hukassa.

  9. Aivan ihania kirjovirkkauksia. Onhan se kiva että nuo parittomat tuovat iloa ihmisille, mutta ovat ne niin kauniita, että ansaitsisivat parinkin ja käteen käyttöön.

  10. Noo, ehkä joudun jossain kohtaa opettelemaan tämän ja virkkaamaan itselleni tuolta pohjalta lapaset, joissa tarina jatkuu 🙂 Sehän olis varmaan motivoivampaakin kuin virkata kahta samanlaista 😀

  11. aivan ihania töitä! kerran olen kokeillut kirjovirkkausta, tein pienen käsilaukun joka edelleen käytössä, siksakkia vaan oli. Noin monimutkaista en koskaan tohtinut yrittää.

  12. Upeita kirjovirkkattuja lapasia. Tuon taidon minäkin tahtoisin oppia. Tuo tempaus kaupungilla oli hieno:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *