Isenäisyyspäivänä vanhainkodille tekemään rekipeittoa

Koska blogiini aina päivityspäivinä tulee mukavasti kävijöitä, niin laitan tämän pienen juttuni jo aamupäivästä ennen Ukkolan myyjäisvuoroni alkamista, sillä haluan mainostaa Kansallispukufoorumin joulukalenteria. Sinne on tänä vuonna varmaan aika moni taho järjestänyt materiaalia ja nyt kun on päästy neljänteen luukkuun, niin alkaa jännitys kohota. Bragen salaperäinen arkku ja Kymenlaakson Taidon Pistos-projekti kovasti kiehtovat mieltäni. Huomaa, että tuolla foorumilla on toisessa saman alueen keskustelussa joulukalenterin kommentit. Minä jo ensimmäisenä päivänä sotkin järjestystä, mutta onneksi Soja on korjannut asian.

Tässä sitten on kuva pikäaikaisprojektistani, kansansatuaiheisesta rekipeitosta.  Minulla oli tarkoitus ottaa tämä  esiin vasta tammikuussa, mutta Suonsaaren vanhainkodilta pyydettiin itsenäisyyspäivänä  käsityönäytöksiä ala-aulaan.  Naapurin toiveita tulee kuunnella, joten aloitan kirjonnan huomenna. Toivottavasti ei iske kirjonnan himo, sillä muuten jouluvalmisteluista ei tule mitään.

Aloitan kissasta ja juustosta, joihin äsken valitsin värit. Toisessa kuvassa on tuohikorissa pieni valkea verkkomaisesti kirjailtu liina. Se on isäni isovanhempien kodista. Heidän kotinsa sukutaustastani on ainut, joka oli luovutetun alueen ulkopuolella ja näin he saivat pitää pienetkin tavaransa. Mitenkähän tuo pitsi on tehty? Perinnetöissä on paljon sellaista, mistä en ymmärrä mitään. Liinalla koristettuun tuohikoppaan laitamme itsenäisyyspäivänä kettukaramelleja, joita tarjoamme käsityönäytöksessämme kävijöille. Tule piipahtamaan!

20 thoughts on “Isenäisyyspäivänä vanhainkodille tekemään rekipeittoa”

  1. Pitkälle tuo rekipeittosi on jo edistynyt. Siitä on tulossa aivan ihana. Voisit jossain vaiheessa esitellä kirjotut kuviot ihan yksitellen.

    1. Kiitos vinkistä, kuvien esittely ei ole tullut mieleen, mutta kilpailua siitä mitä kansansatuja siinä on, olen aikonut tehdä, kunhan valmistuu ja silloin vielä pidän blogia. Tänään vanhainkodilla yksi mummo tunnisti sadut, tosin joissakin jouduin pikkuisen aloittamaan ja hän kertoi sitten sadun loppuun.

  2. Ihana sinä perinteiden vaalija!
    Satupeitto on todella kiehtova 🙂
    Tuo pikku liina näyttäisi olevan revinnäistyö eli nyhdännäis- (”nyhännäis”)koristeltu. Siis purettu ensin lankoja varovasti pois mallin mukaan ja sitten ommeltu erilaisin tihein pistoin valmiiksi työksi.

    1. Kiitos. Ai nyhännäistyö. Kyllä siitä on pois otettu niin loimi- kuin kudelankojakin.

  3. Minäkin tykkään kirjonnasta. En ole ihan rekipeittovaiheessa vielä…
    Kaunis, hieno työ sinulla meneillään!

    1. Kiitos. Tuon aloittamiseen meni melkein kymmenen vuotta ja nyt olen kolmen vuoden aikana sitä kirjonut, joten muhittele, muhittele, kyllä se sinullakin joskus alkaa elää.

  4. Nämä kirjotut peitot ovat alkaneet kiehtoa nyt, kun olen lukenut muutamasta työn alla olevasta. Jotenkin ne eivät valmiina kuvina ole kiehtoneet samalla tavalla, mutta kun lukee ja näkee peiton tarinan muodostumisesta, olen alkanut katsella kuvia valmiistakin ihan toisella silmällä! Saatan joutua tekemään moisen joskus 😉

    Liinan kuva on sen verran pieni, että vaikea sanoa varmasti mitään, mutta voisiko se olla verkkopitsiä?

    1. Sinua pidän niin syvästi karjalaiseen käsityöhön perehtyneenä ja kuvien symbolisuuden tuntijana, että rekipeittosi ois todella mielenkiintoista nähdä.

  5. Kumpa voisinkin tulla! Kaunis, kaunis peitto on tekeillä. Olet todella monipuolisesti taitava.

    1. Kiitos. Kyllähän minä villan kanssa toimeen tulen, mutta tilkut eivät pysy käsissäni suorassa…

  6. Tästä tulee ihana, kerta kaikkiaan mainio. Minusta on loistavaa, että olet irrottautunut vakiintuneista kuvioista ja niiden toistamisesta, vaikkakin silläkin tavalla joka peitosta tulee erilainen. Mistä saitkaan tämän kansansatuidean? Äitini sai juuri valmiiksi perinnepeiton, johon tämän sinunkin peittosi sommittelu saattaa perustua. Täytyy laittaa muutama kuva tuonne omalle puolelleni, vaikka kyseessä ei olekaan oma työ.

    1. Kyllähän siellä mukana on vakiintuneita kuvia, mutta halusin eläimet sellaisina, että lapsenlapseni voivat ne tunnistaa, kun kerron heille nuo sadut saatuani peiton seinälle. niissäkin olen hakenut ympyrän suorakaiteen ja neliön muotoja. Pistot ovat myös perinteisiä. Satuaihe lähti varmaan liikkeelle liivistä, jonka vuosia sitten ostin Mikkelin torilta, siihen oli aplikoitu selkään kettu, kuusia ja kalanruotoja. Olenhan itsekin kettu, sillä äitini nimi on synomyymi tuolle veijarille.

  7. Kiitos, Leena, mutta nyt kyllä suitsutat päälleni kunniaa, jota en ansaitse! Olen erittäin kiinnostunut kuvioiden symboliikasta, mutten juurikaan perehtynyt niihin, se on sillä ”pitäis”-listalla 😉

  8. Hei! Et kirjottaisi ohjetta tuon kirjovirkatun tähtipohjapussukan pohjaan.
    Olen yrittänyt tuon vihkosen mukaan mutta se on niin epäselvä ohje minulle että en ole onnistunut. Osaisin lukea piirrosta paremmin.

    1. Kiva kun joku muukin tekee noita pussukoita. Voinhan minä yrittää tuota pohjan ohjetta piirtää, mutta en lupaa ennen joulua. Se täytyy tehdä käsin, sillä minulla ei ole ohjelmaa mallien tekemiseen ja exel ei oikein pyöreään sovellu. Laitan sen sinulle vaikka sähköpostilla tulemaan tammikuun puolella. Tuossa pohjassa tehdään lisäyksiä yli pyöreän tarpeen. Todennäköisesti sen takia pussukka pysyy hyvin ryhdissään.

  9. Niin ihana tuo rekipeitto. Olen jo kauan haaveillut sellaisen tekemisestä. Pari kirjaakin olen hankkinut asian tiimoilta. Sinulla on tuo kyllä niin kiva että täytyy .. täytyyyy. Kyllä se joskus!

    1. Kiitos Erja. Vuosien projekti, mutta hauska sitä on tehdä sitten kun avautui miten kuvat teen, eli piirsin eläimen vapaalla kädellä hakien niihin perusmuotoja.

  10. Pitkästä aikaa tulin kurkistamaan. Ja olikin tuo kaunis peitto esille, mä tykkään siitä.
    Ja neulegraffiti tempauksenne oli hyvä.
    Hyvää joulunaikaa Sinulle1

  11. Oi oletpa ehtinyt jo paljon pistellä peittoasi! Ja odotusten mukaan näyttää oikein kauniilta jo tässä vaiheessa. Ihailen sinun taitoasi ja innostustasi perinnekäsitöihin. Minä niistä niin tykkään ja haluaisin tehdäkin, mutta en saa aikuiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *