Pikkuhiljaa valmista

Huomaan siirtyneeni harvakseltaan päivittelemään tätä blogia, mutta se merkitsee sitä, että kerralla esittelen useampia töitä.  Viime kerralla näytin etupäässä keskeneräisyyksiä, mutta nyt ne ovat valmistuneet. Aloitankin keskiaikapuvusta. Tuon Herjolfsnes no:38 ohjeet ostin täältä. Kaavojen piirtämisessä minulla oli vaikeuksia sen takia, että kotikaupungistani ei saanut 5 x 5 kaavapaperia. Se toki ei ollut kaavakuvien vika, ja kaavoista lopulta tuli suurenmoiset. Artesaaniopintojen lopputyö, ja niin toimivat kaavat ohjeineen! Suurkiitos ja ihailu sinne Turkuun päin. Pesin valmistuneen mekkoni ja silitin. Nyt salamavalokuvat paljastavat kaikki silityksessä tulleet kiillot, olisi pitänyt jaksaa silittää nurjalta. Kankaan olen ostanut Viipurin hallista ja se ei maksanut paljoa. Siksi tein siitä kansalaisopistoryhmälleni koepuvun  ja nyt jo yksi kurssitoverini halusi sen ostaa. Ei ole myytävänä, tehköön itse omansa. En ole keskiaikaharrastaja ja tarkoitukseni on pitää tätä pukua kesäisenä saunamekkona.

Kirjailin puvun ketjuvirkkauksella, koukkusella ompelu, niin kuin sitä kauan sitten kutsuttiin. Puvun malli on viikinkien  ja kirjailu Venäjän kautta Karjalaan tullutta. En todellakaan tiedä, käyttivätkö viikingit ketjuvirkkauskirjontaa, mutta riittävän vanhaa se on keskiaikapukuun.  Kansakoulussa jo opetettiin, että elämme sekä idän että lännen vaikutuspiirissä ja eikös ne olleet juuri viikingit, jotka etenivät  syvälle Venäjälle.  Eivät ne ehkä löytämiään kauniita kirjontoja Grönlantiin asti vieneet. No ajatusleikit sikseen, minulla on oikeus kirjoa saunamekkoni haluamallani tavalla.

Pullokiilat jätin paikalleen, ne ovat oikeastaan jännä yksityiskohta, mutta jos tulevaisuudessa teen tällä mallilla villakankaisen juhlamekon, niin vedän ne jo leikkausvaiheessa viivottimella pois. Pullokiilojen olemassaolo on kyllä ihan ymmärrettävää, sillä onhan helman alla oltava tilaa kaikenlaiselle tarpeelliselle. Tuon tarpeellisen tavaran hakureitit vain kirjoin, sillä en halunnut saunamekkooni ammottavia aukkoja, mutta kun ne on merkattu, niin niiden olemassaolosta on kiva jutella mekkoani ihailevan kanssa. Mekon kapeiden hihojen toimivuudesta jo kirjoitin edellisellä kerralla. Nyt kun silitin mekkoani, niin tulin siihen tulokseen, että olkakiilan lisäksi sauman paikka ja langansuunta ovat merkittäviä asioita hihojen istumisessa. Loistavaa kaavoitusta 1000 vuotta sitten!

Keskiaikapukuun  kuuluu ilman muuta päähine. Minulla on paljon noita ketjuvirkkauskirjonnan malleja, joita olen saanut iäkkäältä tädiltäni. Hän on 40 – 50 lukujen taitteessa käynyt Helsingin käsityöopettajaseminaaria ja säilyttänyt omia ja opiskelutovereidensa piirtämiä malleja, jotka pohjautuvat Aunuksesta asemasodan aikana kerättyihin kirjontamalleihin. Niiden pohjalta sommittelin tuon mekon kirjonnan ja löysin sorokan mallin, jonka kirjoin päähinettä varten.

Millainen tästä päähineestä lopulta tulee, en vielä tiedä. Sorokkaa en tee, enkä varmaan ihan huiviakaan. Asiaa täytyy vielä pohtia kansalaisopiston opettajani kanssa. Noita kirjontamalleja olen muuten jakanut tätini luvalla blogini alkuvaiheiden aikana ja ne löytyvät yläpalkista Omia ohjeita kohdan alta.

Valmistunut on myös kiikkutuolin mattoni. Ensimmäisessä kuvassa oikeapuoli ja toisessa sitten kääntöpuoli, jonka voi vetää päällepäin aina kuun haluaa pientä vaihtelua. Mummoni kiikkutuolissa on nyt vielä parempi istua ja neuloa kuin ennen  Oikeastaan minä voisin tuon evakkokodin yksinkertaisen huonekalun hioa, petsata ja lakata. Se kyllä ansaitsee sen.

Kiinni huopuneiden lapasten tilalle neuloin jo uudet, Hannun vaakunalla koristetut. Niissä käytin Pirtin kaksisäikeistä karstalankaa. Sen verran kyllä edellisessä kirjoituksessani esittelemäni hahtuvalapasten raadot harmittavat, että aloin neuloa uusia hahtuvasta, puikkojen koko 5 ja hahtuva yksisäikeisenä.  Seuraavaksi ne pääsevät pesukoneeseen muovia sisällään.  Noissa muuten on Pelson vankilan villaa. Taatusti puhdasta Suomen lammasta, sillä Pelsossahan on tuon rodun geenipankki. Pirtillä sekin on kehrätty, mutta siinä on paljon enemmän lanoliinia, kuin Pirtiltä ostetuissa langoissa. Johtuu siitä, että ne villat, jotka asiakas ottaa lankoina itselleen, pestään Pirtillä pienissä erissä, eikä lähetetä rekalla jonnekin Keski-Eurooppaan pestäväksi.

 

16 thoughts on “Pikkuhiljaa valmista”

  1. Kyllä tuolla mekolla kelpaa saunareissut tehdä, ehkä jotain muutakin. Ketjuvirkkaukset näyttävät tosi kivoilta, onko ne sitten ajan mukaiset, kuka tietää. Hauska sattuma muuten, että minun mummollani oli aikanaan keinutuolissa peite, joka muistuttaa paljon tekemääsi. Se oli kylläkin poppanaa. Lapasten kuviointi on hieno. Harmi, että olen uudenvuodenlupauksen vanki, enkä voi aloittaa mitään uutta, ennenkuin keskeneräiset on tehty..

    1. !400-luvulla ketjuvirkkausta on jo käytetty Venäjällä, mistä se on lähtösin, niin sitä tietoa en ole vielä saanut. Minä en tee tuollaisia lupauksia, sillä kokemus on opettanut etten kykene niitä pitämään-

  2. Mielettömän kaunis mekko. Kai Sinä nyt kuitenkin käytät sitä muuallakin kuin saunareissuilla? Kyllä tuolla kelpaa vaikka kesäpäivänä kaupungille pyörähtelemään 🙂

  3. Oih ja voih! Kauniita käsitöitä taas:) Ihan tässä tulee kateuden vihreyttä poskille kun saunamekkoasi katselen. Olis se vaan hieno tuollaisessa saunapolulla astella. Mulla on vaan Tallinnasta ostettu pellavapusero saunavaatteena,noh on se parempi kuin tiukka t-paita tms. Nyt kun tuo on kirjailtu niin ei enää ne korut passaa siihen, käyttötarkoitus muuttaa vaatteen ihan kokonaan toiseksi.
    Vaakunalapaset on huikeat. Ihan piti suurennoksena katsoa miten olet kirjailun tehnyt. Kyllä mä varmastikin osaisin mutta en malttaisin noin hienosti tehdä.

    1. Joo, minä todella voin mielesäni nähdä, miltä tuo mekko näyttäisi Kaunissaaren saunapolulla. Siellä vielä on niitäkin, joka näkevät liehuvat helmat. Minun saunapolku on paljon lyhyempi ja vain perheenjsenet näkevät koko komeuden, joten olenkin ajatellut uusia mekkoni naapurikyläyhdistyksen juhannuskokolla. Sielläkään ei moni näe sitä, kun istutaan veneissä, mutta nostaahan mekko omaa mieltä.

  4. Kaunis saunamekko ja upea ketjuvirkkaus. Se sopii tuohon mekkoon hienosti. Keinutuolista kannattaa pitää huolta ja kunnostaa se, jos aika ja into riittävät. Se näyttää hyvin yksinkertaisen selkeältä.

    1. Olet oikeassa tuolin suhteen. Kiitos virkkauksen kehuista, minusta tuo mekko oli lopultakin paikka, missä voisin hyödyntää noita virkkausmallejani vaatteeseen. Ja nyt kun ton tein, niin villit suunnitelmat jatkuvat ja kesätopit pellavasta ovat mielessäni.

  5. Oih! Miten kauniita töitä. Tuo puku on aivan huikea ja lapaset niin kauniit. Niistä olen kyllä kateellinen, sillä olen halunnut tehdä juuri tuollaiset jo pitkän aikaa, mutta tuo kirjonta on mennyt aina pieleen.

  6. Oli viikingeillä ketjuvirkkausta eli ei – jos pääsisit aikakoneella esittelemään mekkoasia heille, he käyttäisivät sitä innosta vinkuen! 🙂

  7. Kaunista, kaunista kädenjälkeä! Olet malttanut ketjuvirkata pienin, sievin pistoin.
    Minä pidän noista persoonallisista kiiloista helmuksessa 🙂

  8. Kaunis puku ja kauniit ketjuvirkkaukset! Tuo yllä kelpaa kyllä mennä mihin tahansa, ei pelkästään saunavaatteena käyttää.
    Kaunis on myös keinutuolin matto. Tuolikin kannattaa entisöidä. Entisöinti tosin on hidasta ja kärsivällisyyttä kysyvää hommaa, mutta uskon, että niitä sinulta löytyy.

  9. Mahdottoman kaunis saunamekko sinulla. Luulen kyllä, että keskiaikaharrastajat kadehtisivat. Ketjupistot ovat minulle mieluisimpiä pistoja, jotenkin niin jouhevia tehdä. Olen kyllä vielä samaa mieltä kuin muutkin, tuolla puvulla menisin mieluusti vaikka syntymäpäiväjuhliin.

  10. En osaa sanoa mitään, vaan ihmettelen kaikkea erikoista mitä olet taas saanut aikaiseksi.
    Täällä ovat kansalaisopiston kurssilaiset tehneet toinen toistaan hienompia arkkuvaatteita. En mennyt mukaan tänätalvena mutta kenties syksyllä, jos moinen kurssi tulee.

Vastaa käyttäjälle Pia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *