Nyt on kirjontavimma iskenyt oikein pahasti. Se alkoi, kun aloin etsiä karjalaisia villakirjontamalleja kinnasneulatöihini. Villakirjonta on tuttua, kun kerran rekipeittoa väsään, mutta se on länsisuomalaista. Kävin Lainan päivänä kirjaston varastossa ja kolusin kaikki käsityöhyllyt, etsiäkseni vanhoja kirjoja kirjonnasta. Niistä yhdestä löysinkin maininnan, että Karjalassa tehtiin villakirjontaa sarkanuttujen reunuksiin. Noita reunuksiin tehtyjä malleja löytyi sitten Leena Holstin Kansallispukukirjasta ja Theodor Schvindtin kerääminä Suomalaisista ompelukoristeista.
Lapaseni saivat Schvindtin keräämän mielenkiintoisen raidan . Vähän toisenlaisella raidalla varustetut tossut lähtivät jo eteenpäin, joten laitan tähän toiseksi kuvaksi ketjusilmukoin tehdyillä lumihiutaleilla koristellut kinnasneulatossut, jotka ovat täällä jo aikaisemminkin olleet esillä ilman koristelua. Nuo lumihiutaleet ovat niistä tätini malleista, joista kirjoitin keskiaikapuvun yhteydessä. Kinnasneulatöistä ja langoista kirjoitan pian uudelleen, sillä olen luvannut ohjata kinnasneulakurssia Mikkelin Karjalaisissa ja siihen pitää valmistautua.
Jossakin lainaamassani varastokirjassa törmäsin Tyyni Vahterin julkaisemaan kirjaan Obinugrilaisten kansojen koristekuosit. Olin tiennyt tuon kirjan olemassaolon, mutta en ollut sitä aikaisemmin etsinyt käsiini. Nyt katsoin Mikkelin kirjaston sivuilta, että siellähän se on, käsikirjaston varastossa. Kun menin kysymään, että saisinko nähdä kirjaa, niin yllätyksekseni se lainattiin minulle. Tässä valokuvia tuosta merkittävästä kansatieteellisestä kirjasta.
Laitoin kuvan kansisivusta, että muutkin samalla tavalla menneisiin ugrilaisiin malleihin hurahtaneet voivat kirjaa etsiä. Toinen kuva on intarsiamalleista. Noihin olen tutustunut ja käyttänytkin huovutuksessa ja kankaanpainannassa, sillä minulla on vuosikausia ollut Maija-Leena Seppälän kirja Ornamentteja ommellen. Seuraavat kaksi kuvaa esittelevät obinugrilaisia lapasia ja sukkien suita. Hämmästyttävää yhdenmukaisuutta karjalaisten kirjoneulemallien kanssa. Kirjaa on mielenkiintoista lukea, sillä se esimerkiksi kertoo kirjontamallien kulkeutumisesta tuonne Luoteis-Siperian metsiin, ostjakkien ja voguleitten asuinaluille.Viimeiset kaksi kuvaa esittelevät naisten paitoja, pitkää ja lyhyttä. Kyllä noiden tekemisessä mestari täytyy olla ja kirjassa kerrotaankin että ei niitä joka nainen osannut tehdä. Kansanrunoudessa puhutaan sormenpäillään ompelevasta tytöstä ja toisessa paikassa mainitaan, että taivaan jumalan sallimasta vanhemmat saavat neulaa piteleviä tyttäriä. Tämän kohdan lainasinkin vähän aika sitten Ravelryn keskusteluun. Ei siellä siihen kukaan tarttunut, mutta nyt jatkan asiaa itse. Jos minun omahyväisyyteni ärsyttää, niin älä lue.
Olen viettänyt tämän Etelä-Suomen hiihtolomaviikon huhtikuussa viisivuotiaaksi tulevan pojantyttären kanssa. Meillä on ollut oikein rattoisaa, kun on yhteinen harrastus. Minä olen kirjonut rekipeittoa ja tyttönen teki keijukaisten kotia ja talvivaatteita keijuille. Sitten muistin, että minullahan on puolipellavaista vohvelikangasta. Ajattelin itse vain pientä pyyhettä, mutta tyttö halusi ison saunapyyhkeen, ja niin aloitimme pujottelukirjonnan perinteisillä raidoilla. Tyttö teki pitkän raidan suoraa ja parikymmentä senttiä koukeroakin. Jälki ei yhtään vetänyt, vaan oli aivan tasaista. Tämän jälkeen lapsi väsyi, enkä houkutellut tekemään enempää, jottei kirjonta tulisi vastenmieliseksi. Minä jatkoin raitoja ja tyttö teki paperinukkea ja sille vaatteita.
Seuraavana päivänä pyysin tyttöä tekemään kuvia, jotka ompelisin kankaalle. Hän piirsikin minulle prinsessan ja sydämen, ja ihan oikean prinsessan syntymäpäivänä minä kirjoin ne tuolle vohvelille.
Vapaakirjontaa minun tulee vielä paljon harjoitella , sillä prinsessan suun suloisuus ja silmien säihke jäi vielä saavuttamatta. Täytyy tutustua paremmin Merja Hollin Vohvelikirjota kirjaan ja puolipellavaahan minulla riittää, sillä ostin sitä Raijan Aitasta monta metriä. Piirongista sain vihjeen etsiä sieltä pellavavohvelia.
Pyyhkeestä tuli komea. Olimme molemmat iloisia siitä, että puuvillalankavarastoni on niin suuri, että melkein kaikkia värejä löytyi. Raidat ovat edellä mainitusta kirjasta lapsen valitsemia, samoin kuin niiden värit. Mielenkiintoinen yksityiskohta on erilaiset pitsit pyyhkeen päissä. Ne löytyivät laatikostani, olin joskus ostanut pitsiä Viipurin pellavakaupasta. Prinsessa päädyn pitsi oli ehdoton, eikä sitä ollut kuin yhteen päähän. Aika kankea olen, kun ensin panin vastaan, sillä miksi pyyhkeen molemmissa päissä tulisi olla samanlaiset pitsit.
Nyt takaisin obinugrilaisiin, siihen kansanrunouden neulaa pitelevään tyttöön . Minä saan olla onnellinen, sillä taivaan jumalan sallimasta minulla on neulaa pitelevä lapsenlapsi, eikä hän ole edes ainut, jolla neula pysyy sormissa.
Nyt lopuksi esittelen rekipeittoni pääroolin esittäjän ja toisenkin tärkeän eläimen.
Kettu Repolaiseen olen tyytyväinen, tämän kaiken keskuksena olevan veijarin ompelemista pelkäsin eniten. Kyllä tuo Metsolan talon kissakin nyt menettelee. Sen muuten ompelin kahteen kertaan, ensin laakapistoin, mutta kissasta tuli liian raskas, ja nyt viikolla toisen kerran pykäpistoin. Enää on karhu tekemättä ja kesäinen kukkaniitty. Sitten alkaa reunuksien pitkä täyttö vuodenaikojen väreissä, mutta enköhän siitäkin selviä.
Kirjoituksessasi oli tällä kertaa monta ihanaa juttua. Nuo kirjonnat ovat mukava lisä kinnasneulatöihin. Erityisesti lapasiin ne tuovat mukavan lisäpiristyksen. Yhteinen pyyheprojekti lapsenlapsen kanssa on ollut varmasti mukavaa ajanvietettä kummallekin.
Rekipeittokin on saanut lisää mukavia kuvioita.
Minäkin tykkäisin kirjoa lapasia ja muita asusteita, mutta olen sit loppujen lopuksi niin laiska, että jäävät tekemättä!
Kaunis kettu rekipeitossa! Kissa on niin mairean näköinen. ;oD
Ja Prinsessa on kyllä taitava, ja hänen piirtämänsä kuvat hienoja malleja pyyhkeeseen. Niitä voisi kirjoa vaikka villapuseroon!
Minäkin olen täällä päässyt pitkästä aikaa mukaan kirjonnan taikaan. Tosin hiukan erilaiseen kuin sinä, innostuin nimittäin aloittamaan ristipistotyön ja voi kun se tuntuu mukavalta.
Mielenkiintoinen oli taas keromuksesi vanhojen kirjojen maailmaan, mutta erityisen mukava oli tuo pyyhkeen teko lapsenlapsesi kanssa. On tytär saanut arvokkaan lahjan, kun nyt jo saa noin kaunista aikaan ja kun hönellä on lisäksi mummi, joka ilmiselvästi osaa johdatella tyttöä käsitöiden ihanaan maailmaan.
Malttamattomana odottelen rekipeittosi valmistumista. Yksittäiset kuvat siitä lupaavat niin paljon.
Mukavia töitä olet taas tehnyt! Minäkin odotan koko rekipeiton näkemistä niinkuin Matleena. Omakin innostus taas kallistumassa perinteen puolelle enemmän.
Mitä lankoja käytät kirjontaan? Millainen on hyvä? vaiko vain samoja mitä muutenkin. Mitä lankoja muuten ylipäätään käytät? Kintaisiin jne. etsiskelen mukavaa lankaa värjäykseen, sellaista jota mielellään myisi eteenkinpäin joskus.
Heippa Heli
Tässä rekipeitossa minulla on kaksisäikeistä karstalankaa. Puolet langoista on Pirtin kehräämöltä ja puolet virolaiselta lammastilalta, varmaan Raasikussa kehrättyä. Molemmat langat ovat samanpaksuisia. Pirtti käyttää tex numerointia 140tex x 100 ja Virossa yhdensäikeen paksuutta koneessa 8/2. Pirtiltä minulle on sanottu että kone heilläkin tekee tuota 8. Värjäyslankani ovat etupäässä Pirtiltä, mutta viime vuosina olen värjännyt myös Raasikun kolmisäikeisiä lankoja. Vironvilla on karkeampaa kuin etupäässä suomenlampaanvillasta oleva Pirtin lanka. Tänään olen ensimmäistä kertaa kokeillut kintaaseen Virtain villan lankaa 222tex x 3. Se tuntuu suorastaan suurenmoiselta. Mikkeliläisenä minun on raskain mielin kerrottava, että Virtain villan langat ovat edullisempia. Pirtiltäkin saa edullisempaa lankaa tarjouksista ja kakkoslaatuisena, mutta silloin pitää tulla paikan päälle ostamaan.
Voi miten ihanaa, että teillä oli tällainen yhteinen projekti! Miten muuten odotankaan näkeväni tuon rekipeiton valmiina, repolainen ja kissimissi ovat mitä suloisimmat! Olet aikamoinen käsityövelho!
Ihanaa! Lapset hauskasti ravistelevat meidän luutumisiamme, jos vaan annamme ravistella!
Kettu on upean ilmeikäs ja pidän tuosta, miten olet saanut kissan näyttämään pörheäkarvaiselta pistojen kautta!
Alkuyön tunteina päädyin vihdoin lukemaan rästiin jääneitä blogeja. Nämä sinun monipuoliset ja sykäyttävät juttusi on tutkittava myöhemmin uudestaan – nyt ei enää jaksa keskittyä… Ihanata, että olet tuommoinen mummo!
Kerrassaan upeat kuviot sinun rekipeitossasi!
Ystäväni peri äidiltään vanhan rekipeiton, joka on tehty vuosisadan alkuvuosikymmeninä äitinsä ollessa Vuorelman käsityökoulussa. Tuon rekipeiton kukkakirjailut ovat myös todella kauniita, mutta vielä upeamman yksityiskohdan peitolle antavat erikoinen kehys. Se on todella erikoisella tekniikalla, villalangoilla tehty punos. Samoilla langoilla on myös tehty jokaiseen kulmaan suuret tupsut(ei pyöreät).
Ystäväni 79 v. on kertonut minulle, kuinka rekipeitto laitettiin rekeen, kun lähdettiin esim. joulukirkkoon. Rekipeitto kertoi talon emännän käsityötaidoista!
Kiitos teille kaikkille hyvät ystävät kauneista kommenteistanne niin pienen lapsenlapseni kuin itsenikin taholta. Tälläisten varassa on mukava hyristellä.
Taas sinä yllätät noilla kaikilla kauneilla kirjonnoilla. Minäkin joskus haaveilin rekipeiton kirjomisesta mutta saahan sitä haaveilla. On mukavaa kun saa lapset innostumaan käsitöistä, ettei kaikki aika mene tietokoneella pelatessa.
Huikeita kirjontoja! Rekipeitosta on tulossa valtavan kaunis ja nuo vohvelikirjonnat ovat suloisia.
Jään odottelemaan lisää.
Hyvin eläväiset kettu- ja kiissahahmot olet onnistunut langalla loihtimaan. Peitosta tulee varmasti kaunis.
Ja kun lapsenlapsesi on taitavan mummon opissa, syntyy kaunista jälkeä.
kiitos vastauksesta lankapohdintoihini! löysin pienen uuden(?) kehräämön http://www.kehraamochristina.fi/ jonka lankoja ajattelin kokeilla, kainuunharmas varsinkin viehättää. Pirtille olisi kiva päästä käymään, matka vain on turhan pitkä 🙁 Kotimaista taidan suosia, edullinen Novita houkuttelee, mutta ei se oikein istu ajatukseen kasvivärjätyistä perinnelangoista.
Etsin netistä ketjupistokirjontamalleja ja törmäsin mainioihin sivuihisi. Kuvauksesi innostavat minuakin palaamaan käsitöiden pariin usean välivuoden jälkeen. Olen asunut Englannissa jo 20 vuotta, mutta nyt alkavat suomalaiset juureni taas nousta pinnalle kansanomaisten käsitöiden kautta. Aion kokeilla villakirjontaa pesukoneessa huovutettuun vanhaan villapitaan, josta sitten teen sohvatyynyn.
Kiva kun löysitt sivuilleni. Tuntuu hyvältä kun täällä on ollut sinulle innostuksen aiheita. Tyynystä minäkin aloitin villakirjonnan ja niin se vain vei mennessään.
Mainio idea tuo piirrosten kirjominen! Todella kauniita töitä sinulla muutenkin. Ja mahtavan kirjan olet löytänyt, pitääpä pistää nimi ylös 🙂