Luonnonvärien valonpitävyys ”testi”

Ehkä joku muistaa, että virkkasin syksyllä mallikokeiluna parittomia lapasia ja vein ne neulegraffiteiksi Mikkelin torille. Eilen hain kaksi jäljelle jäänyttä lapasta pois, eihän ne kesään sovi. Lapasia oli alunperin torilla neljä, yksi oli poistettu ulkopuolisen taholta Sokoksen edestä ja yhden retkottavan poistin itse taksitolpalta kevättalvella.

Tämä juttu taitaa kiinnostaa vain sellaisia luonnonväreihin hurahtaneita kuin minä. Jos et kuulu tähän porukkaan, niin jätä katsomatta.

Tässä poistetut lapaset ovat pihanurmikollani. Ne olivat pysyneet ryhdikkäinä seipäissään, vielä vetosolmulla kiinnitettyinä, että ne olisi ollut ohikulkijankin helppo vetäistä irti. Siinä ne nyt likaisina makaavat. Oikeanpuoleisessa (tai alemmassa) kuvassa täytteet on poistettu ja lapaset on käännetty nurin päin. Värit ovat nurjalla selvästi kirkkaammat, aurinko ei ole sieltä päässyt polttamaan.

Tämä kuva on otettu tänään samalla nurmikolla. Lapaset on nyt pesty ja ne ovat kuivia. Päivä on yhtä pilvinen kuin eilen, ja se varmaan pitää värit yhtäläisinä.. Ensimmäisessä kuvassa ne ovat taas oikein päin ja toisessa nurin.

Sitten lähdin etsimään käyttämiäni lankoja. Yllä oleva lapanen on neulottu Nallella. Nalleenhan tarttuu väri voimakkaammin kuin karstalankaan. Tässä lapasessa (linkissä alin lapanen) myös uutuuttaan näkyivät kuviot selvästi. Minulla olivat voimakkaat värierot, mutta langan laadullakin on varmasti merkitystä. Oikeanpuolimmaisin lankanyssäkkä on värjäämätöntä vaalean harmaata Nallea, sillä olen aloittanut ja lopettanut lapasen. Sinisten keskellä oleva lanka on värjätty seitikeillä, sitä  on toisessa –  ja peukalon yläpuoleisessa raidassa. Väri on pahasti muuttunut auringon vaikutuksesta, samoin kuin tuossa punaisemmassa, toisena vasemmalta olevassa seitikkilangassa. Keltainen lankanäyte ei ole Nallea, vaan karstalankaa, molemmat ovat kumminkin värjätty keltaisen samettikukan kukinnoilla. Siinäkin on tapahtunut voimakasta haalistumista. Ensimmäinen lankakerä on kuusenkäpyjen jälkiliemestä saanut värinsä, se on pitänyt pintansa, samoin kuin indigo värjäykset. Lapasessahan on kolmea eri sinistä ja sitten vihreä väri on saatu samettikukan ja indigon yhteisvaikutuksesta.

Tämän toisen lapasen olen virkannut kolmisäikeisestä virolaisesta karstavillasta. Tässä olin pettynyt jo alun alkaen kuvion näkyvyyteen (linkissä toinen lapanen alhaalta päin). Se joutuu lankojen värierojen vähäisyydestä, mutta varmaan myös langan karkeasta pörröisestä laadusta. Tämän kuvion heikon näkyvyyden takia, en käynyt virkkaamaan tästä langasta enempää lapasia. Sama juttu muuten kuin nallessakin, nurjalla puolella lapasta värit ovat säilyneet aika hyvin ja niiden mukaan etsin lankakerät varastostani. No tuo morsingolla harmaaseen lankaan värjätty sininen lankakeräni on hävinnyt Ukkolassa, kun itsenäisyyspäivän myyjäisissä neuloin lapasia. Tuo valmistunut lapanen saa nyt olla värinäytteenä (sekin jäi parittomaksi). Sama juttu kuin Nalle-langassa,  seitikki ei värinä kestä, eikä tuo vasemmanpuoleinen vihertävä orakaslankakaan sisällä säilyvää väriä. Okrakäävästä saatu väriä, lila lanka, on vain hieman haalistunut, mutta morsinko pitää pintansa.

Olenhan minä tiennyt, että seitikeistä saatavat värit eivät ole parhaimpia värinpitävyyden kannalta ja omien kokemusteni pohjalta värisävyt saattavat myös muuttua etenkin pesujen yhteydessä, mutta tällainen konkreettinen näkeminen tietenkin vähän harmittaa. Ne kun ovat niin mukavia sieniä ja helpoilla kikoilla saa erilaisia värivivahteita. Mutta indigo pitää pintansa tulee väri sitten ostetusta luonnonindigojauheesta tai omalla kasvimaalla kasvatetusta morsingosta. Hyvä!  Samettikukkalanka menetti paljon väriään.  Minulla on taimena sitä nytkin kasvamassa, kannattaakohan tuolla enää värjäillä. No vihreässä se kumminkin piti pintansa indigon avulla. Okrakääpä haalistu hieman, sen värihän kirjojen mukaan pitää hyvin pintansa ja käpy toimi hyvin, mutta tuo vihertävä orakaslanka on huono juttu. Minä olen sitä nyt pannut aika paljon uuteen villatakkiini, katsotaan nyt miten takin käy. Villatakista kirjoitan huomenna.

Linkeissä oleva syksyinen lapaskuva saattaa olla väreiltään hieman voimistettu. Eilisen ja tämän päivän kuvissa en käynyt tietokoneella kikkailemaan.

10 thoughts on “Luonnonvärien valonpitävyys ”testi””

  1. Mielenkiintoinen väritesti. Varsin paljon nuo värit haalenivat, kun olivat koko ajan valossa. Yllättävää, että tuo samettikukka haalistui noin paljon. Värireseda (jolla en ole värjännyt), mutta jolla Leena Riihelä värjäilee, taitaa olla paljon valonkestävämpi keltainen. Yllättävän paljon nämä seitikkilangatkin haalistuivat.

    Villatakistasi en olisi huolissani. Neulomissani kirjoneuleissa, joita käytän pääasiassa talvella, värit ovat säilyneet ihan hyvin, sipulinkuorivärjätyt ja sinipuuvärjätyt, joiden värinkesto lienee varsin huono.

    1. Niin se villatakki, kyllä minä aion sitä kesälläkin käyttää, mutta eihän se aurinkoisella ilmalla päällä roiku. Mutta onhan sekin tavallaa väritesti, katsotaan nyt. Väriresendaa en ole minäkään käyttänyt. Mietin asiaa siemeniä tilatessani, mutta päädyin tuttuun samettikukkaan. Tuleehan se uusikin kevät ja täytyykin nyt alkaa miettiä noita tanniinipitoisia värejä, joita Riihelän Leena sinulle tuossa suosittelee.

  2. Hienoa, että laitoit nämä kuvat esille. Aika rankka testi, harvoin vaate joutuu ihan noin kovaan valoon, mutta erot kyllä näkyvät tosi hyvin. Seitikkivärien haalistumiseen olen vähän yllättynyt, vaikka itsekin olen huomannut, että seitikkien jälkivärit eivät kestä kovin hyvin. Ensimmäiset ja hyvin voimakkaassa liemessä saadut värit on mulla kyllä kestäneet. Yleensä en otakaan kuin enintään yhden jälkivärin niistä, ja usein laitan senkin sitten pohjaväriksi johonkin toiseen. Mulla on myös semmoinen kokemus, että korkeassa pHssa saadut violetimmat seitikkivärit muuttuu ihan huoneenvalossakin ajan kanssa, eli niitä ei kannata tehdä, vaikka värit onkin hyviä.
    Okrakääpävärin kesto oli mukava yllätys, ja orakasvihreän taas ei. Mikä puretus siinä oli ja mikä orakas se oli?
    Samettikukkakeltaiset kyllä haalistuu nopeasti, sen mäkin olen todennut.

    1. Siitä orakkaasta en nyt ole takuu varma, mutta aika suurella todennäköisyydellä se on ruosteorakasta, jonka hupsautin jälkikäteen rautaiseen porakaivon veteemme purettumaan, jossa tulikin vihreämmäksi. Minulla oli toinenkin orakasliemi, missä oli ryytiorakasta, mustaorakasta ja pikkuisen oranssiorakaskin ja sitten vielä samettijalkakin vois olla asiaa sekoittamassa. On minun ryhdistäydyttävä tekemään paremmat muistilaput lankoihin.

  3. Lisäys vielä Pian kommenttiin väriresedasta: se on kyllä parempi kuin samettikukka, mutta ei sekään niin hyvä kuin indigot, krapit yms. Nyt tuntuu, että sellaiset keltaiset missä on tanniineja mukana, voisivat olla kestävämpiä, mutta pitäisi kokeilla vielä kaikenlaista. Ja sitten on paatsamankuori ja raparperinjuuri, jotka ei haalistu, vaan alkaa tummeta! ajan kanssa.

    1. Joo, paatsama ja raparperi täytyy ottaa tämän kesän ohjelmaan. Eiks tuo raparperin juuri olekin vuoden värikasvi.

  4. Hieno juttu että olet viitsinyt tehdä väritestejä, niistä saa yllättävän hyvää oppia, kiitos.

    No onneksi villatakkisi ei tule olemaan ulkona valossa koko talvea:) varmaan värit siinä pysyvät ja älä vie aurinkoon kuivumaan.

    1. Ei ollut tämä testi suunniteltu, hupsahti vaan silmille ja pitihän se hyödyntää. Kyllä tuota takkiani pitää varoa, mutta en täysin pimennossa pidä.

  5. Todella mielenkiintoista! Tuo testi on kyllä oikeasti tosi rankka ja totuus on, että myös teollisesti värjätyt langat haalistuvat, olisikin mielenkiintoista nähdä vastaava testi, jossa verrattaisiin teollisesti ja kasveilla värjättyjen lankojen haalistumista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *