Sinipellavainen jätti minulle haasteen. Ilolla vastaan hänen kysymyksiin, mutta en jatka. Minulla on vähän ristiriitaisia ajatuksia näistä kulkevaisista.
- Paras vuodenaika? Kesä se on, vaikka kaikissa vuodenajoissa on enemmän hyvää kuin huonoa.
- Mitä mieleesi tulee sanoista kaisla, hamppu ja pellava? No kutominen tietysti, kaislasta myös punominen ja kesäinen järvi, hampusta köysi ja pellavasta kehrääminen. Ihania juttuja kaikki kolme.
- Paras blogi? Seuraan monia blogeja, enkä niitä pane mihinkään järjestykseen.
- Tarpeellisin käsityösi? Enhän minä nyt tarpeetonta tee, ei tollasta voi nimetä.
- Parasta elämässäsi tällä hetkellä? Vapaa-aika
- Onko sinulla keskeneräisiä käsitöitä? On. Vanhimmat kymmenien vuosien takaisia. Mutta eilen aloin käsityökahvilassa jatkaa 1,5 vuotta seisokissa olleita vikkeli-sukkia.
- Mikä on seuraava käsityö, jonka aiot tehdä? Taidan alkaa ommella itselleni arkisia vaatteita, kun olemassa olevat alkavat hajota.
- Sinipellavainen -blogin paras postaus? Pidän kirjontaohjeistasi, niitä monissa artikkeleissasi.
- Oletko kutonut kangaspuilla? Jos olet, mitä teit? Tuosta alapuolelta näet, pitkiä pellavia …
- Nimeä kaksi parasta väriä. Ruskea, oranssi
- Oletko koskaan käynyt LAURAN KAUPASSA? Olen käynyt kehoituksestasi. Ajoimme Vääksyn kautta Hämeenlinnasta 5-tielle. siinä se sitten oli yhtäkkiä tien vieressä, vaadin miestä pysähtymään. Harmi ettei silloin ollut riittävästi aikaa, mutta menen sinne toiste ihan varta vasten tai sitten varaan aikaa matkallamme Hämeenlinnan suuntaan. Todella huisin mielenkiintoinen paikka.
Kiitos Sinipellavainen, näihin oli mukava vastata.
Sojalta sain palkinnon:
Tämä palkinto oli annettu niin kauniiden sanojen myötä, että en kehtaa niitä itse toistaa. Käy katsomassa jos sinua kiinnostaa. Kiitos Soja. Olen pahoillani, teen ihan samalla tavalla kuin Sinipellavaisen haasteenkin kanssa, en jatka tätä jatkettavaksi tarkoitettua kunnianosoitusta.
Viron käsityölehti tänään yllätti. Siinähän on aina omien perinteiden sovelluksia tämän päivän vaatetukseen, mutta nyt oltiin lähdetty naapureihin.
Voi miten mukavaa! Kyllä virolaisnaiset, niin pienet kuin suuretkin voivat feresissä kirmailla ja en usko että norjalaisillakaan on mitään vastaan panemista kansallispukukirjontansa siirtymisestä noin upeaan puseroon.
Sitten omiin kudonnaisiini. Otin tänään Ukkolassa pellavaloimen puista ja siinä oli lähes 10 metriä kutomaani. Voi kun näitä pitkiä kudonnaisia on vaikea kuvata.
Kolme eri asiaa vielä yhtenä pötkönä.
Olen joskus kehrännyt Raija aitalta saamista häkilöinti tähteistä ”taidelankaa” . Siitähän näyttää olevan oma juttukin. Nyt kudoin tuon langan niin, että siinä on aina neljä heittoa palttinaa ohuella pellavalla ja yksi pomsia omalla langallani. Kokonaiskuva on hieman räsymattomainen. Tein kaksi liinaa ulkopöydälle. Nyt saan katettua neljälle iloisen piha-aterian, kun vedän liinat pöydän yli.
En ollut koskaan kutonut koko pomsia ja kun se oli puissa niin pitihän sitä kokeilla.
Käytin siihen violetin ja keltaisen vyyhdin joskus saamiani ylimäärälankoja. Mutta ohuesta pellavasta pomsin kutominen ei ollutkaan helppoa. Tuli kovasti naimaraitoja, vaikka ne eivät kuvassa niin selvästi näykkään. Meinaan säilyttää molemmat värit yhdessä kaitaliinana ja tulen kirjomaan kumpaankin päähän toisella värillä jotain.
Loppuloimeen kudoin pellavanarua, nytkin on sidoksena pomsi. Narulla kutominen oli joutuisaa paukuttelemista, eikä naimaraitoja syntynyt. Tästä yli parimetrisestä pätkästä voisi tehdä vaikka laudeliinoja.
Lopuksi vielä utuinen kuva toukokuussa fantasialoimeemme kutomastani nelimetrisestä kudonnaisesta. Sidos on kanava. Verhoksihan tuo kävisi, mutta en tiedä vielä minne.
Oletpa ahkeroinut kangaspuiden äärellä. Eilen selailin tuota samaista virolaista käsityölehteä neuletapaamisessa ja ajattelin, että ehkä pitää ostaa ihan oma kappale.
Hyvältä näyttää! Pellavasta tulee aina kivan näköistä.
Hei Leena! Tapasimme Sammakkoniemessä ja nuotiopaikalla saimme jutun juurta käsitöistä. Mainitsit tästä blogistasi ja heti kotiin tultuamme googlasin sen esiin. Ehdin kahlata käsitöitäsi parin vuoden verran taaksepäin ja täytyy sanoa, että olet todella monitaitoinen, todellinen käsityöihminen =) Ihanaa kesää teille ja olisipa mukavaa jos joskus vielä jossakin satamassa tavattaisiin!
Kiitos Marja. Kiitos käynnistä ja kauniista sanoistasi. Kyllä sinunkin huovutetut verhot ovat mieleeni jääneet. Ei sitä koskaan tiedä, millä laiturilla kohdataan, kun samoilla vesillä liikutaan.