Nyt sitä sain, viärinpäin kiärettyä lankoo . Etkö ymmärrä? Sanotaan sitten, että sain Zx -kierrettyä villalankaa. Joko selvis? Langasta olin puhunut talvella aina käydessäni Pirtin kehräämöllä ja aika kiivaastikin Ravelryn suomalaisia perinteitä ryhmän keskusteluissa. Neulakintaan tekemiseen suositeltiin aikoinaan tälläista lankaa, ainakin junassa tapaamani itseäni vanhempi mummo Kainuusta ja Toini-Inkeri Kaukonen.
Siinä sitä on hieman toista kiloa. Aamupäivän aurinko vaan häiritsee kuvassa. Varasin vielä Mikkelin Karjalaisten käsityöpiirille kaksi kiloa ja minun olettamukseni mukaan Pirtin vintiltä löytyy vielä 7 kiloa. Lanka on 200 tex x 3, tämä myötäpäivään kerrattu lanka on aika tavallista kierteeltään, pestyä ja pehmoista suomenlampaan villaa.
Hetihän minun piti kokeilla. Tähän asti parasta neulakinnaslankaa on minusta ollut Virtain villan samanpaksuinen lanka, joka vielä kaiken lisäksi oli pesemätöntä. Niistä tehdyt lapaset pestynä tulivat ihanan pehmeiksi. Tämä lanka oli tuota lankaa löyhäkierteisempää ja pestyä ja neulaaminen ei siksi ollut yhtä joutuisaa, mutta ihan hyvin se sujui. Parasta oli se, että pitkä säie ei kiertynyt minkäänlaisiksi sotkuiksi, vaan se oli aina selvänä ja haalaaminenkin onnistui hyvin. Nämä aloittamani lapaset olen luvannut viedä Pirtille näytille, jätän ne sinne kiitokseksi langan kehräämisestä.
Mieheni halusi pienelle veneretkelle kun suurempi peruutui. Hän esitti matkaa Kuopioon ja minä Joensuuhun, mutta sitten Ravelryn perinnekeskusteluista näin millaisia näyttelyitä Kuopiossa on, niin oitis suostui hänen toiveeseensa. Kuopion museossa on Vaatteet varoja myöten -Pohjois- savolaisia kansanpukuja 1800 luvulta -näyttely.
Ensimmäiseksi laitoin kuvan neulakintaista. Minun uudella langallani ei nyt voi tuollaista kirjokuviointia tehdä, mutta odottakaas kun pääsen lankojani värjäämään. Toisessa kuvassa on mies vyöttänyt itsensä pitkällä huivilla. Tuo saisikin tulla muotiin, niin tällainen himokäsityöntekijä tietäisi mitä tekisi sukunsa miehille joululahjaksi. Tuo punainen kirjava huivi vyötetyn takin oikealla puolella on muuten virkattu. Ei taida tämän päivän tytöt pukeutua kolmeen alushameeseen yhtä aikaa, tietävätköhän he edes sitä, mikä on alushame. Viimeisen kuvan laitoin siksi, että olen kutoja ja tuota essukangasta suuresti ihailen. Kaikki asut olivat lasikaapeissa ja se häiritsi kuvaamista.
Tässä vielä kuvia museon näyttelystä. Sukan mallejahan pitää aina tuoda tuliaisina ja minua alkoivat taskut suuresti kiinnostaa. Mitäs jos alkaisikin käyttää tuollaista irtotaskua.
Korttelimuseossa on Vaate varren kaunistavi – tanssi mielen virkistävi – näyttely.
Kansallispukuja jaksaa katsoa aina. Sakkola-Rautu puku ja Sortavalan puku olivat myös siellä (eivät kuvissa), niitä olen mielinyt tehdä. Sain myös museossa keskustelevaa opastusta, se oli hienoa.
Loppuun vielä iso kuva taskusta, sillä kiinnostus niihin vain nousi, mutta tällä kertaa toisesta syystä. Tämän ison kuvan laitan tähän, koska haluan kirjoa tuon kukan jonnekin, aika sen näyttää minne. Mistäköhän puvusta tasku on?
Melkein meinasi unohtua, posti toi tänään uuden kirjan.
Jospa tämä mummo nyt tuon avulla oppisi kehräämään villaa, pellava onnistuu, mutta villaan tulee aina möykkyjä. Huomenna menen Karjalaisille kesäjuhlille, niiden Juuret seminaariin ja katsomaan näyttelyitä, siellä saattaa olla tekemiäni lapasiakin ja sitten ensiviikolla todella kesänviettoon lastenlasten kanssa.
Nuo taskut on tosi kivoja, pitäisi varmaan kokeilla. Kivat on myöskin nuo kirjavat kintaat, kuin kukalliset. Kiitos, että jaat kuvin tämän näyttelyn.
Vihdoin täällä lukemassa postauksia. Lapsi saateltu lepoon.
Tuo tasku on Vehkalahden puvusta – löytyi kirjasta Kansallispukuja Suomesta.
Kyllä villan kehruu onnistuu pellavan jälkeen; kuitujen hyvä laatu ja tasainen karstaus ovat tärkeitä tekijöitä.
Sinä aina jaksat minua rohkaista tuossa kehruu asiassa. Nyt en ennätä siihen paneutua, mutta eikös se olekkin pimeän ajan töitä.
Tarkennanpa, että tuo viimeinen lähikuvassa oleva tasku on tarkistamattoman Vehkalahden kansallispuvun. Lienee ihan jonkun suunnittelema, tietääkseni tuollaista esikuvaa ei ole, ainakaan kansallispukujen esikuvien ajalta. Kirjonta on tuoreempaa. Tarkistetun Vehkalahden tasku näyttää tältä: http://soja.kuvat.fi/kuvat/foorumi2/Vuorelma+Vehkalahti%2Ctasku.jpg/_smaller.jpg?hash=29779
Tämä vaan ihan nippelitietona. Miekin käytän sekä kansallispukujen taskuja, että ihan vaan niiden idealla tehtyjä taskuja ”pikkulaukkuina”, ovat käteviä kun pysyvät mukana ja sinne mahtuu sopivasti puhelin, pankkikortti ja auton avain 🙂 Olen pitänyt näitä ”Pirunkarkoitin plakkarissa” -irtotasku kansanpuvun hengessä kurssejakin. Ja miun Puodissa on joitain taskuja myynnissä: http://www.kansallispuku.com/fi/ws/2/irtotaskut+kansanpuvun+hengess%C3%A4.html
Kiva kun olet laittanut nippelitietoa. Tuo tarkistettu tasku on myös hyvän näköinen. Vähän ihmettelinkin tuon tarkistamattoman taskun kukkaa, se kun ei näyttänyt sellaiselta perinteiseltä villakirjonta kuvalta. Se silti taitaa päätyä nyt neulaamiini lapasiin, jotka vien Pirttille malliksi ja kiitokseksi langasta. Mistä tuo ”Pirunkarkoitin plakkarissa” sanonta tulee?
Onnea moninkertaiselle käsityökilpailuvoittajalle! Kuvasta löysin kirjovirkatut lapasesi ja oliko sinulla se huovutettu lapanen, jossa oli kirjottu kukko?
Olin todella hämmentynyt menestyksestäni, enkä enää oikein kehdannut pyöriä tuon pöydän ympärillä, kun minut oli tunnistettu, sillä olin ääneen sanonut ystävälleni, että kaikki tekemäni kolme työtä ovat tuolla pöydällä, joten minulta jäivät tunnistamatta sinun ja Sarin lapaset. Näin sitten myöhemmin teidän sijoitukset tulosluettelosta ja tunnistin lapasenne pöydältä otetusta kuvasta. Kun tuosta kilpailusta ei ole enempää tietoa missään, niin ei varmaan ole enempää kuviakaan. Kun kotiudun täältä mökiltä ja haen tekeleeni piirin yhdyshenkilöltä, niin laitan niistä kuvia, mutta siihen voi mennä jokunen viikko. Kukkilintu on minun tekemäni ja sen voittoa hämmästelin, koska mallihan on suoraan Karjalan kirjonta kirjasta.
Hei, iltana, jolloin minä kävin tuossa kuopion museon näyttelyssä keväällä, oli sen yhteydessä myös kansanpuku- kansalllispuku luento, josta puolet ehdin seurata ennen kuin oli ehdittävä valokuvauskursille. Minäkin ihastuin tuon miestentakin kirjovirkattuun vyöhön. Tosin tekisin sellaisen itselleni, jos olisi sellainen takki johon se kävisi… Hyvää kesän jatkoa!
Ihan sama minuakin on alkanut kiehtoa, eli tehdä itselleni tuollainen kirjovirkattu vyö, ehkä vähän kapeampana.
Kinnaslankaa 🙂 Törmäsin Turun keskiaikaisilla markkinoilla rouviin jotka taitoivat kinnasneulan teon, olivat Luostarinmäen käsityöläismuseolta, ja heidän kanssaan puhuttiin vähäsen siitäkin kuinka mikä tahansa lanka ei kintaisiin kelpaakaan. Jutuille päädyin kun näkivät neulatun kamerapussini ja roikkui minulla vyöllä sinunkin neulaamasi kolmivärinen pussukka 🙂 Kevään lankaostokset ja värjäilyt jäivät, kun kehräämöltä oli valkoinen lanka lopussa, mutta nyt pääsenkin lankaostoksille Tartoon! Menemme sinne tutustumaan sikäläisiin Hansapäiviin ja keskiaikatapahtumaan.
Kehrääjän käsikirja tarttui minkunkin käteeni kirjakaupassa ihan sattumalta ja se oli pakko ostaa mukaan kun ei kädestä millään irronnut! 😉
Mukavaa kesää! ja tervetuloa Hämeen keskiaikamarkkinoille, lähetän vapaalipun tänäkin vuonna jos tahdot tulla käymään.
Kiva kuulla sinusta Heli! Sinä sitten jämähdit tuohon historian elävöittämiseen, se on hieno juttu. Hyvää Tarton matkaa. Tavallinen Raasikun vironvilla (kolmisäikeinen)on oikein hyvää värjäyksessä, mutta neulakintaassa se avautuu ja on minun peukalolleni aivan liian ohutta. Voi kun et törmännyt Turussa karjalaisten käspaikkakerhoon, heillä oli tuota Pirtin Z-kierteistä lankaa. Minä mietin tuota Hämeenlinnaa, se on kai olla viikko senjälkeen kun olen Värjäripäivillä Helsingissa. Riippuu ihan poikani perheen rytmistä, sillä he taitavat olla edellisen viikon luonamme mökillä täällä Savossa. Otan ilolla vastaan lipputarjouksesi, jos pääsen tulemaan.
Onpa tasainen kintaan alku. Ja tuo tasku on todella kaunis.
Kävinpä sitten viime viikolla minäkin Pirtin Kehräämöllä ja blogistasi saamani vinkin avulla osasin kysellä tuota kinnaslankaa. Esillä se ei ollut, mutta ripeästi se vintiltä noudettiin. Nyt pääsen kokeilemaan. Kiitos vinkistä!
Onnittelut kilpailumenestyksestä 🙂 ! Voi miten hauskaa, että olet ottanut kuvia tuosta näyttelystä! Tammikuussa huomasin itsekin saman kilpailun, ja ajattelin, että olisipa kiva nähdä kuvia töistä. Netistä löysin vähän aikaa sitten yhden kuvan, jossa oli mm. keltaiset neulasormikkaat 🙂
Nuo Kuopion näyttelyn täplikkäät kintaat ovat mielenkiintoiset. Täytyy jonain päivänä kokeilla, miten kuvio syntyy. Muistatko, oliko noista kintaista mainittu vuotta tai muita tietoja?
Kiitos. Kinnasneulalla voittoon yltäneet kintaat eivät ole kuvassa, koitan niitä nyt tähän linkkeinä. Voittajalapaset
, lapaset näkyvät vain osittain. Vähän epätarkka kuva pussukasta, joka saattaa olla muiden kinnasneulatöiden voittaja.
Kuopion museolle on Tilda Niskanen Säyneisistä vuonna 1962 lahjoittanut nuo kotona kehrätystä langasta neulatut kirjavat kintaat. Näen tänän yhdestä valokuvastani ja siihen ei ole pantu kintaiden ikää – ei varmaan tiedetä.
Tulin lisäämään, että voittaja taitaakin olla tuo punainen liivi, mikä näkyy paremmin tuolla Käspaikkakerhon kuvassa
Niin ja kokemukset tuosta Z-langasta kiinnostavat 🙂
Laitan tästä myöhemmin oman jutun, kun saan kokemuksia myös muilta.