Terveisiä Jaaniojalta ja sieninäyttelyssä värjättyjä lankoja

Viime viikolla olin Virossa käsityömatkalle. Menin jo toistamiseen Jaaniojalle Jaanikan oppiin. Olipa taas mukava matka. Minut oli luvattu saattaa takin tekemisen alkuun, kun toiset, eka kertaa Jaaniojalla olevat tekivät laukkua. Nyt ovat kaikki kuvani otettu puhelimella, sillä olin unohtanut kamerani kotiin. Olen pahoillani kuvien heikohkosta tasosta.

Takissa en päässyt pitkälle. Jaanikan neuvoja tarvitsin, sillä en mitenkään olisi itse osannut käyttää eri villavaatteiden osia niin jouhevasti, että niistä muotoutuu takki. Takki tulee kahdesta villatakista ja kahdesta liivistä, pitkästä pitsisestä ja lyhyestä harmaasta. Seuraavaksi on vuorossa koristelu tilkuin ja siihen tarvitaan lisää villaa. Minulla on sellainen tunne, että saan tuosta vielä syntymään korean takin. En aloita vielä, sillä aikaisemman pitkäaikaisprojektini rekipeitton pitää ensin riippua valmiina seinällä.

Matkatoverini eivät kieltäneet laukkujensa kuvien esiintymistä blogissani, joten tässä teille huima kooste seesteisistä laukuista sekä luovasta hulluudesta.  Jaaniojan käsityötalo on täynnä tuota luovaa hulluutta, joten sinne vaan. Ainakin Käspaikan ystävät  järjestävät sinne matkan ensi kesänä.

Tuolla penkillä viimeisenä on viimeisenä päivänä tekaisemani irtotasku takkiin käyttämäni villatakin taskusta ja toisessa kuvassa on  seesteinen huonetoverini laukku, johon hän oli todella tyytyväinen.

Kaikki laukut olisivat ansainneet tulla esiin, mutta näistä kamerakuvat olivat selkeimmät.

Heti kotiuduttuani menin värjäämään lankoja julkisesti Luontokeskus Oskariin. Siellä oli kamera mukana, mutta niin kiire, etten taaskaan ottanut kuvia. Tänään kuvasin sitten siellä värjäämäni omat lankani. Tässä facebook-linkistä löytyy kuva, missä  sieniruokaa tekemässä ollut martta hakee lankojaan pois.

Kaksi ihan samannäköistä kuvaa. Ensimmäisessä on vaalean ruskea nalle-vyyhti jaettuna kahteen osaan. Punainen on verihelttaseitikkien helttojen ensimmäisesta värjäyksestä,  ja keltainen on värjätty nummitattien jälkiliemellä. Toisessa kuvassa on harmaata neulakinnaslankaa. Molemmat verihelttaseitikkien jälkiliemestä, lakeista ja jaloista erikseen.

Viimeiseksi laitan kuvan sudesta ja karhusta. Nämä suurpedot lönkyttelivät Oskarin narulla vierekkäin. Sen kuvan ottamattomuus harmittaa eniten. Tuo vihertävä lanka on susi, elämäni ensimmäinen sudenkääpävärjäys. Sientä oli vain vähän ja kun mökillä myöhemmin värjäsin sen jälkiliemellä, tuli vain vaaleaa ruskean harmaata lankaa. Minulla ei ollut karhunkäävän ensimmäisessä liemessä lankaa, mutta tuo sieni on niin väripitoinen, että jälkiliemikin tuotti kauniin värin, vaikka meillä oli vain yksi keskikokoinen (n. 15 cm) sieni. Sudenkääpälanka on Pirtin kaksi säikeistä hahtuvalankaa ja karhunkääpä saman kehräämön kampalankaa.

5 vastausta artikkeliin ”Terveisiä Jaaniojalta ja sieninäyttelyssä värjättyjä lankoja”

  1. Otsikon nähdessäni ajattelin, että olit täällä meilläpäin Jaanissa 🙂 Olen kerran nähnyt tuollaisen takin ja se oli vallan hurmaava. Hieno projekti. Laukut ovat hauskan värikkäitä. Langoista tuo oranssinsävyinen on ihanan piristävä. Hienoja projekteja sinulla käynnissä.

  2. Kiitos vinkistä Jaaniojalle. Käspaikan ystävänä voisin suunnitella matkaa ensi kesäksi – jos vaan kielen puolesta pärjään. Onkohan ohjelmaa/hintaa jo tiedossa?

    1. Kyllä sinä pärjäät, sillä minusta Airin matkassa matkatoimisto järjestää tuon matkan ja Airi Lautakari tulkkaa opetuksen ja Jaanikakin ymmärtää aika hyvin Suomea. Käspaikan ystävät tilaavat matkan ja kokoavat porukan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *