Edellisessä artikkelissani jo kerroin, että kerään luovutetun alueen pitäjistä talteen otettuja kinnasmalleja ja Mikkelin karjalaisissa alamme neuloa ja virkata niistä lapsia. Malleja on aika vaikea löytää, pitäisi varmaan lähteä kiertämään museoita. Käymisen arvoisia olisivat ainakin Pohjois-Karjalan museo Joensuussa, siellä ovat Laatokan-Karjalan kokoelmat, käsityömuseo Jyväskylässä Virkki-säätiön kokoelmineen ja tietysti kansallismuseo. Nyt olen vasta selannut Suomen museot onlineä ja sieltä saanut ensimmäiset kintaat valmiiksi. Ne ovat Sortavalasta talteen otetut virkatut leveäsuiset kintaat. Ne tein appiukkoani muistellen.
Tämä oli mielenkiintoinen kokemus. Heti tajusin, että on kyse kiinteästä ketjusilmukasta, olen nimittäin virkannut tuolla tavalla myssyn, mutta se, että kintaat aloitettiin ylhäältä, selvisi vasta ensimmäisen raidan kohdalla. Raitojen tekeminen oli yksinkertaista, ensin uusi kerros kiinnitettiin edellisen kerroksen etureunaan, näinhän tehtiin tuossa pohjassakin, mutta seuraava kerros ruskealla langalla sitten kiinnitettiin takareunaan. Lisääminen ensin hieman hämmenti, kun tein kaksi silmää yhteen, toinen tavallaan häippäsi näkyvistä ja ei tullut seuraavalla kerroksella huomioiduksi. Kun aloin tehdä ensimmäisen silmukan etureunaan ja toisen takareunaan, niin lisäyksetkin alkoivat onnistua. Minulla ei ollut mallin ruskeaa lankaa, mutta käytin tuota kaksisäikeistä vironvillaa, jonka olin toissa kesänä värjännyt karhunkäävällä. Muut värini olivat aika hyvin mallikintaiden mukaisia. Kun kiinteitä ketjusilmukoita virkkaa täytyy langan olla ohutta ja koukun paksu, muuten tulee liian kiinteää.
Päättelin museokuvasta, että alareuna on erikseen virkattu käänne. Tein tuon salmiakki kuvion ensin tavallisella kuviovirkkaustyylillä lankojen kulkiessa virkkauksen sisällä Ei tullut oikean näköistä. Tässä vaiheessa kävin Turussa Käspaikkakerhon vieraana. Sieltä sain kuvan tulkintaan apua. Kannattaa kulkea maailmalla. Kuvioreunus tehdään kiinteillä ketjusilmukoilla, mutta nyt nostetaan takareuna.
Nyt menee virtuaalihalaus Turkuun kiitoksien kera. Nyt näyttää oikealta, eiks niin?
Mutta oli tuo hankalaa. Neljä lankaa yhtä aikaa ja langat eivät sitoudu. Onneksi olen virkannut setopitsiä ja nopeasti hoksasin, että sitomisen voi tehdä seuraavalla kerroksella ja näin langat eivät kierry niin pahasti toistensa kanssa. Kuva alhaalla.
Museon mallissa on selvä looginen virhe kuvion alalaidassa. Taistellessani neljän langan kanssa aloin huvikseni kuvitella, miten mallin talteen ottajat tässä kohdin menettelisivät. Mary Olki piirtäisi heti mallin ruutupaperille ja oikaisisi kansannaiselle tulleen kömmähdyksen. Onhan hän selvästi muuttanut museoiden malleja helpommin neulottaviksi ja peukalokiilallisiksi. Tutkija, joka työskentelee tarkistaakseen kansallispukua, pienen virheen löytäessään riemastuisi ja siirtäisi kömmähdyksen tarkistettuun pukuun, jonka kaikki pukua jälkeenpäin tekevät sitten jäljentäisivät. Tähän ajatukseen minua ohjaa oman kansallispukuni epäsymmetrinen pirtanauha, jota oli tosi vaikea tehdä. Tällainen tavallinen käsityönharrastaja on sitten sormi suussa, kummalla tavalla pitäisi menetellä. Ratkaisin asian niin, että toisessa lapasessa on kömmähdys ja toiseen tein säännöllisen ja kauniin vinoneliön. Kumpi sinusta on oikea tapa? Jos saan siihen hyvät perustelut, niin teen tänään ostamastani Pirtin ruskeasta kaksisäikeisestä karstalangasta uudet kintaat ihan museon mitoilla malliksi käsityökerhollemme.
Kiinteissä ketjusilmukoissahan ei kuviolanka sitoudu. Tässä kuva siitä, miten nuo pitkät juoksut saa kiinni seuraavalla kerroksella. Olen museoissa nähnyt tällä tavalla virkattuja vöitä. Onkohan niissä sidottu kakki takana kulkevat lankalenkit? Pitäisi päästä museoihin hypistelemään. Toiseen kuvaan sitten pääsi tuo uusi lankavyyhtini, ruskeaa suoraan lampaasta.
Mielenkiintoinen kysymys. Minä en korjaisi virhettä. Korjattu ei olisi enää alkuperäinen.
Lapasissasi on taas niin kauniit värit!
Kiitos Ellimelli. Näytät olevan Kristiinan kanssa samoilla linjoilla.
Hmm, mitenkähän tuo nyt olisi . . . Mun mielestä ns. virheellinen ei ehkä olekaan virheellinen. Siinähän tuo vinoneliö asettuu kiinni reunaan, ikäänkuin kasvaa siitä. Jospa sen on tarkoitus olla vaikkapa metsän puu? Korjatussa versiossa kuvio on irrallaan ja ehkä ei ole niin harmonisen näköinen. Tekisin jatkossa alkuperäisen mukaan.
Hei Krtistiina. Perustelusi alkuperäisen mukaisella on ihan ok, ei sitä voi tyrmätäkkään. En ole vielä tarkkaa kantaa ottanut. poika tänään laskisilmukoita museon kuvassa ja löysi vielä monta kohtaa, joissa minun pitäisi virkata toisin- Alkuperäistä kinnasta en varmaan millään saa käsissäni pyöritellä, jotta kaikki salat selviäisi.
I-ha-nat!! Teetkö noista ohjeen? Mie olisin kiinnostunut tekemään Sortavalan lapaset.
Mie korjaisin virheen, sillä olen varma, että jos alkuperäinen tekijä olisi osannut / älynnyt / hoksannut, hänkin olisi niin tehnyt. En myöskään kuulu niihin, joiden mielstä perinteisiä asioita ei saisi parantaa tai muuttaa.
Hei Päivikki. Katsotaan nyt sitä ohje asiaa, lue mitä vastasin Pialle. Sinä kyllä osaat virkata nuo kintaat, siinä missä minäkin. Nythän ei enää tarvitse miettiä aloittamiskohtaa ja raidan tekemistä. Tuo vinoneliö on sitten oma lukunsa. Kun poika tänään selkeästi näytti mitä kaikkea en ole huomioinut, niin selkeä jäljentäminen tuntuu yhä hankalammalta. Minusta kyllä tuntuu, että alkuperäisten kintaiden virkkaaja on tavoitellut tasaista kuviota, kun tuolla yläosassakin on keskenkaiken muuttanut tahtia, kun kuvio ei ollut muodostumassa mieleiseksi.
Ihanaa, kun teit tästä kuvasta nämä kintaat. Jos teet ohjeen, niin minäkin olen siitä kiinnostunut. Olen juuri keskiviikkona äitini kanssa pohtinutm tehdäänkö alkuperäisen kuvan mukainen vai paranneltu versio. Yksissä luovutetun alueen kintaissa, jonka ohjetta olemme väsänneet kuvan perusteella, peukaloksi oli tehty puolittainen kiilapeukalo. Se näytti aika rumalta, ja päädyimme sitten siihen, että teemme symmetrisen kiilapeukalon, mutta ohjeessa manitsemme tämän korjauksen. Koska kintaat on tarkoitettu käytettäviksi, eikä museon lapasten autenttiseksi malliksi, päädyimme tähän ratkaisuun. Kauniimpi lopputulos oli tärkeämpää. Kunhan saamme ohjeen aikaiseksi, laitan sen tulemaan, niin saatte taas yhden luovutetun alueen kintaan lisää. Jos virkkaus kiinnostaa lisää, löytyy Ruotsin museot onlinesta Kurkijoen virkattu lapanen: http://www.digitaltmuseum.se/things/vante/S-NM/NM.0186529A-B?pos=5
Hei Pia
Ohjeen tekemistä en ole vielä harkinnut, mutta toiset teen vielä ja voin niiden eri vaiheita kuvata sellaiseksi suuntaa antavaksi ohjeeksi. Poikani on tänään tarkkaan tiiraillut tuota museon kinnasta ja löytänyt siitä monta uutta epäjondonmukaisuutta säännölliseen vinokulmioon nähden. Kokeilen vielä niiden toistamista, vaikka aikalailla ajattelen samansuuntaisesti kuin sinä äitisi kanssa.
Kiitos tuosta linkistä Kurkijoelta talteenotettuun kintaan malliin. Onkohan se rekonstruktio, kun on noin siisti? Olen nyt mökillä ja hyvä kuvankäsittely puuttuu, mutta yritän ensiviikolla suurentaa kuvaa, jotta näkisin miten se on virkattu. Minusta tuntuu, että siinäkin virkataan kuviota kiinteillä ketjusilmukoilla. Olisi tosi kiva tietää, miten nuo takana kulkevat langanjoksut silloin sidotaan, vai sidotaanko ollenkaan.
KristiinaS:n kanssa samoilla linjoilla. Mielestäni Sortavalan kintaat ovat Sortavalan kintaat, vaikka niihin omia pikku muutoksia tekisikin. Luulen, että esiäitimmekin ulkomuistista mukailivat näkemiään kuvioita, eivät ne aina samanlaisia olleet.
Vivannäkösi ja perusteellisuutesi on taas ihailtavaa!
Kiitos, minulla on jo ajatus siitä miten jatkan, mutta ensin katson minkälaisen kuvion poikani piirsi. Lue Sarille antamani vastaus. Tämä museokuvan mukaan virkkaaminen oli tosi hauskaa ja olen iloinen näistä siihen saamistani kannanotoista.
Tarkoitin tietysti VAIVANNÄKÖSI 😉
Olet kyllä uskomattoman tehokas. Lapaset ovat kauniit. Esiäidit eivät juurikaan mallien mukaan lapasia virkanneet/neuloneet vaan ’malli’ tuli muistista. Ja harvemmin varmaan purettiin, jollei aivan mahdottomalta näyttänyt. Museon kuvassa lapaset ovat hyvin erikokoiset, tosin voivat olla myös eripariset, näinollen kuviokin voi olla jonkun virkkaajan muistista tällainen.
Äsken vastasin sinulle, mutta kommenttini näyttää häipyneen bittitaivaaseen. Museologiaa opiskellut poikani innostui tuosta lapasen vinoneliöstä ja piirsi exeliin oman näkemyksensä mallista. Toteutan sen ensin ja vasta sen jälkeen päätän miten uudet sortavalaiset lapset virkkaan.Onpa ollut kiva saada mukavia kannanottoja tuohon malliongelmaani.
Todella kaunis ja mielenkiintoinen malli
Kiitos, kinnas on mielenkiintoinen.
Ihanat!
Arvailuja ja tulkintojahan nämä aina ovat. Kansallispukuihinkaan ei välttämättä orjallisesti kopioida ”virheitä” ja vaativammissa kirjonnoissa mallipuvun tekijä tekee kyllä mausteeksi vielä omansakin. Kansanomaisessa työtavassa taito mitataan myös siinä, että miten osaa jatkaa, jos tulee ”virhe”. Jos olisi monet samantyyppiset lapaset, voisi katsoa löytyykö niistä jotain säännönmukaisuutta (sitäkin mahdollisuuksien mukaan tehdään kansallispukuje tehdessä). Mie myös luulen, että pyrkimys jämptiin symmetriaan on myöhempien aikojen juttu ja nuo vanhat kansankäsityöt ovat monimutkaisempia, vaikka erehdyttävästi näyttävätkin symmetrisiltä nopeasti vilkaistuna. Mutta siihen en ota kantaa, että miten tämä kuvioasia näissä lapasissa ”pitäisi” ratkaista 🙂
Kiitos Soja. vastauksesi on mielenkiintoinen ja paljon asiaa sisältävä, vaikka et lapasongelmaani kantaa otakkaan. Tuo tavallaan mahdollistaisi pientä mallin oikomista, vaiika en pyrkisikään täyteen symmetriaan. Symmetrian olen jo mielessäni hylännyt ja kunhan tässä ilta koittaa niin alan virkata uutta kuviota.
Minä en ota kantaa suuntaan enkä toiseen mutta ihailen vaan taitoasi noissakin kintaissa.