Kyllä tästä blogin pidosta välillä todella nauttii. Nyt te hyvät ystäväni olette antaneet niin ihania ehdotuksia ja näkökulmia sortavalaisten lapasten kuviossa olevaan ongelmaani.Viikonloppuna myös poikani innostui kuviosta ja pelkästään museokuvan ja minun blogikuvieni pohjalta suoritti salapoliisimaista työtä ja osoitti minun virheeni ja piirsi tuon museomallin exelille. Hän ei muuten osaa tippaakaan virkata. Tänä iltana olen sen sitten virkannut ja huomannut taas kerran, että ”muna on kanaa viisaampi”.
Tältä se nyt näyttää. Mitäs sanotte. Tässä linkki alkuperäiseen museomalliin. Katso myös edellinen artikkeli.
Tämä museokuvista virkkaaminen oli niin kivaa touhua, että kun olen saanut nämä toiset sortavalaiset valmiiksi, niin siirryn kurkijokilaisiin, joiden linkin Pia antoi kommentissaan.
p.s. O-seni, olisiko kumminkin syytä harkita työpaikanvaihtoa sinne mitä jo lapsena harjoittelit ikkunan takana. Ei tarvitsisi edes uuteen kouluun mennä. Olet lahjakas!
Viitseliäs poika sulla. Eikös tuo kuvio nyt ole tuossa:) Varmasti joku voi yksittäisistä silmukoista ruveta mielipiteitä vääntämään mutta kun ihan just oikeata menneisyyden tarkoitusta kuviolle ei tulla saamaan niin tämä malli on oikein hyvä.
Tosi kaunis kuvio. Minustakin tuo malli on oikein hyvä.
Hauskaa, että tekin olette perheen kesken pohtineet ”kuvio-ongelmaa”. Yhdessä pohtien tulee aina useampi näkökulma aiheeseen. Alkuperäisen kuvan perusteella on sitä suurentamatta vaikea ottaa kantaa oliko tarkoitus olla vinoneliöt vai neliöt. Sen verran epätasaisilta näyttävät lapasen jäännökset. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulkintaasi virkatusta Kurkijoki-lapasesta. Itse olen työskennellyt Kansallismuseosta löytyneen neulotun version parissa.
Sanonpa että hyvä, hyvä!
Miten nuo villalangat ja värit hohtavatkin raikkaasti; uudistivat mallikuvion ja korostavat vinoneliöiden muokattuja linjoja 🙂
Erään tuttavan sanoja lainaten: ”Perinne elää kun luodaan uutta!”