Tästä tulee hauskaa

Minä käyn aina maanantaisin kansalaisopistolla. Joka toinen maanantai on kurssi nimeltä Vanhasta uutta. Se on tavallaan jatkoa syksyiselle, sille missä taistelin turkiskoneen kanssa. Tarkoituksenani on ollut jatkaa vanhojen kelsiturkkien työstämistä uuteen uskoon, mutta kun miespuolinen kurssitoverini kuuli, että minulla on jemmassa vanhoja purjeita. Hän innostui kovasti, ja miksen minäkin, saanhan näin jemmavarastojani pienennetyksi.

purjepurjeen ikkuna

Nyt on olohuoneemme täynnä purjetta, vaikka on talvi. Yleensä näin on keväisin ja syksyisin. Minä teen itselleni kassin tuosta kurkistusikkunan kohdalta. Toivottavasti tuo tuulensuunnan näyttävät langat kestävät edes jonkin aikaa mukana, kurssikaverini ottakoon kassin tai kahden verran purjetta jostain muualta. Kyllä tuota materiaalia riittää vielä muillekin, minulla on vielä  vielä kaksi purjetta samassa säkissä kuin tuo oli ja taitaisin saada niitä vieläkin enemmän. Tuon purjeen pilkkomiseen menen tänä iltana.

Ensiviikolla on sitten kurssi Kansallispuku kuntoon. Jatkolauseella ”vai haluatko tehdä siitä jotain muuta?” Tietysti haluan. Kyse ei ole omasta kansallispuvusta, kyllähän siinäkin kunnostamista olisi, mutta tuo jatkolause on mielenkiintoisempi. Minä sain syksyllä erään nuorisojärjestön varaston siivoamisen yhteydessä kaksi loppuun kulutettua kansallispuvun hametta.

hameeksihousuiksi

Kyseessä on Kuortaneenpuku. Opettajani sanoo, ettei puku on varsinainen kansallispuku, vaan kansallispuvun tavoin käytetty asu. Jossakin kansanopistossa, ehkä juuri Kuortaneella, on aloitettu kutoa tuota kangasta ja se on levinnyt ja saanut kansallispuvun aseman. Uskon hänen asiantuntemustaan, mutta kyllä me tavalliset tallaajat tuota hametta pidetään kansallispuvun hameena. Tuosta jo puretusta hamekankaasta teen itselleni liivi hameen, sellaisen, joka lähtee tuosta rintojen alta. Saatan jatkaa hametta jollakin toisella kankaalla, mutta nyt kangas menee lempeään pesuun ja sitten prässään sen viikon päästä työstettäväksi. Purkamaton hame on aika kapea. Hankin jotain vahvaa kangasta, ehkä Raijan aitan pehmennettyä pellavaa siihen mukaan ja teen  housut. Ajattelin itse käyttää epäsymmetrisesti ja hulvattomasti tuota kangasta pitkissä housuissa, mutta minulle ehdotettiin myös polven alle ylettyviä sortseja tai housuhametta.  Tätä asiaa täytyy miettiä. Molempien hameiden taskut, eivät näköjään näy kuvissa, tulevat päätymään housuihin.

Minä olen aina saanut mukavasti lukijoita tällaisille pitkäaikaisprojekteille, joten tervetuloa. Tässä talven mittaan raportoin aivan varmasti miten nämä kurssityöni edistyvät.

 

 

 

8 vastausta artikkeliin ”Tästä tulee hauskaa”

  1. Pitkästä aikaa täällä lukemassa postauksia kun Vuodatus on kiinni. Odotan, että helmikuussa pääsen tutustumaan taas oman blogin laadintaan.

    Oletpa moneen ehtivä kaikkien hankkeidesi keskellä. Idealaaristasi saisi moni tylsistynyt ammentaa tekemisen iloa arkeensa!
    Tuo kansallis/kansanpuvun muokkaaminen kuulostaa kiehtovalta 🙂

  2. Jees! Innolla odotan raporttia, mitä näistä kuortanelaisista syntyy! Tarinan voisi linkittää myös Kansallispuku-foorumille!

  3. Hei Leena, mulla olisi nyt niitä väritattaren siemeniä. Kokeilin itävyyttä ja puolet vielä itivät ihan hyvin.

  4. Kylläpä sulla projekteja, intoa ja ideoita riittää.
    Purjekangaskassissa tulee sitten varmasti ikuinen, ja eiköhän ne tuulinauhatkin mukana kestä. Hame/housuprojekti vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta.
    Mä en ole saanut paljon mitään aikaiseksi mutta nyt virkkaan Österbottenin lapasia (ostin sellaisen tekemispaketin). Kivaa puuhaa mutta hidasta kun koukku tahtoo mennä väärästä välistä ja langan halki.

  5. Voi, mielenkiinnolla jään seuraamaan Kuortaneen puvun elämää. Minullakin on kyseinen puku, jota olen kyllä luullut kansallispuvuksi. Se on ollut aikanaan isotädilläni ja sitten tädilläni ja minä olen kolmas omistaja. Tarttis minunkin vähän retusoida sitä.

  6. Hei Leena,
    olen tässä iltana muutamana lukenut sun blogiarkistot kokonaan läpi. Piti vaan kiittää kun oli kyllä tosi mielenkiintosta ja inspiroivaa ja innostavaa luettavaa! Erityisen mielenkiintosia oli kasvivärjäykset, rekipeitto ja käsityömatkat Viroon ja muualle.
    Oot aikamoinen, niin monenlaista hienoa ja kaunista oot tehnyt ja luonut ja saanut aikaseksi. Ihailen kovasti!

    1. Kiitos Anna! Voi sinua. En olisi koskaan uskonut, että joku jaksaa kahlata kaiken läpi. Viimeaikoina minulla on ollut sellaista tekemistä, ettn ole pystynyt laittamaan sitä julkisesti esille, siksi tämä päivittämättömyys. Mutta pian korjaantuu, sillä tuunatut kansallispuvut ovat nyt edistyneet ja varmaan ne saan kuvatuiksi jonain alkukevään päivänä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *