Tämä pitää nyt näyttää ihan uutukaisena, vaikka kuvaan en nyt vielä saa oikeita vaatteita päälle. Miehen paita kun on liian iso ja vyö väärän värinen. Mutta odottakaahan kun saan hankituksi itselleni sopivan kokoisen paidan ja peukaloitua oranssi, musta, sininen vyön, jossa tasku roikkuu.
Ylpeys ja tyytyväisyys näkyy naamastani, siispä koko kuva edestä ja takaa. Musta kangas on käsikudottua ohutta villaa ja laskeutuu kauniisti. Sitä samaa, kuin edellisen kirjoitukseni liivihameessa. Kuortane-kankaan somittelun housuihin tein ihan itse. Pylly puolella kokonaan mustaa, sillä tuo vanha kansallipukukangas ei olisi kestänyt istumista. Taskun sijoittamisen vyöhön keksi kansalaisopiston opettajani Aino, kurssin nimi Kansallispuku kuntoon. Hänellä aina välähtää tällaisissa asioissa.
Kaavat housuihin teki samaisen Mikkelin kansalaisopiston Vanhasta uutta kurssin opettaja Mirja. Hän otti minusta mitat, meni tietokoneeelleen ja sieltä tuli kaavat A-nelosina suitsait, jotka sitten teipattiin yhteen. Housut istuvat niin hyvin, että valmisvaateteollisuus ei saa minusta enää housuasiakasta.
Kiitos Aino ja Mirja, te olette mahtavia opettajia!
Oi oi, jo on muodikas asu. Niin kivasti sait vanhan tuohon mukaan. Hieno on pöksyt ja tosiaan sitt ku kaikki lisukkeet on kohdallaa nii oot tosi hieno.
Aivan mahtavat. Missä välissä olet oikein nämäkin ehtinyt tehdä??
Hei, ihana blogi, luen sitä silloin tällöin. Haluasin olla vakilukijasi, mutta en tiedä miten listallesi pääsee. Harrastukseni ja myös osapäivä-työni on kankaankudonta. Kudoin alkuvuodesta yhdelle tilaajalle Siikaisten miesten kansallispuvun liiviknakaan ja sain siitä valtavan innostuksen kansallispukukankaita kohtaan. Hyvää kevättä.
Sinä olet kyllä uskomaton tehopakkaus! Hienot pöksyt:)
Uskomattoman kauniit. Mukavaa päivää Sinulle.
Tykkääntykkääntykkään <3