Sitä kun sattuu oikeaan aikaan oikeassa paikassa suunsa aukaisemaan, niin voi saada itselleen ihmeitä. Minä pääsin Raijan Aitan Raijan kehruuoppiin paikallisten Maa- ja kotitalousnaisten piikkiin. Olin eilen Raijan Aitalla opettelemassa kehräämistä yllä olevan naisjärjestön Anna ja Toivo nukkejen talkooillassa. Sain aikaiseksi kaksi pientä vyyhtiä ”taidelankaa”.
Kierteiden säätäminen oli vaikeaa, samoin kuin pellavasäikeiden nyhtäminen samanaikaisesti, kun toisella kädellä piti kiinni rukin rullalle menevästä langasta. Mutta kukaan ei ole seppä syntyessään, ja menen vielä toisen kerran ihan yksityistunneille Raijan luokse. Ystävällinen maa- ja kotitalousnainen kävi kysymässä, mitä langasta teen. Totesin siihen että taidetta.
Nyt aamulla olen ajatellut, että tuo lankani sopisi oikein hyvin koivurisujen kaveriksi. Ukkolassa on seisova juuttiloimi, taidanpa kysyä pääsenkö siihen tai sitten odotan mustaa poppanalointa, mutta sitä ennen pesen langan saamani ohjeen mukaan.
En voinut olla ostamatta näitä Handy- Wolli- kaulahuivin lankoja. Raija kehrää tuon villaisen taidelangan Pirtin villalevyistä apunaan vaikka puretun villatakin lankaa. Parina tälle hahtuvaiselle langalle on sitten Raijan Aitalle kehitetty Wolli – villapelllavasekoitus. Myymälässä oli kaksi kaunista villatakkia neulottuna tuolla lankaparilla, mutta en löydä nyt niistä kuvaa heidän nettisivuiltaan, joten niitä kannattaa käydä kesällä paikan päällä katsomassa tai törmätä niihin käsityömessuilla. Kunhan olen neulonut jotain noista langoista, vaikka tuon kaulahuivin, niin laitan siitä kuvan tänne. Ohje näyttää olevan niin, että kaksi kerrosta Wollia ja kaksi hahtuvaista villaa.
Kiitos Raija ja Katariina!
Voi kun minäkin pääsisin kehruuoppiin! Käsityökeskuksessa olisi ollut taitajia ja rukkikin, mutta aika loppui kesken. Aika tasaiselta näyttää lankasi, varsinkin jos oli ensimmäinen kehräys, ja voisi kuvitella ettei pellava ole edes sieltä helpommasta päästä kuiduista?
Tuosta se lähtee liikkeelle. Villalla taitaa saada vielä hienompaa ”taidelankaa” aluksi. Mukavaa, kun on uusia kehrääjiä tai ainakin kehräystä kokeilleita.
Voi kun minä luulin, että olit villalankoja kehräämässä. Tuotapa minäkään en osaa, eli pellavankehruuta. Täytyisi harjoitella, kun siellä vintillä, mistä rukkini on tuotu, oli myös jotain pellavanyttyjä.
Oi, mitä ihanuuksia.
Taas yksi käsityönlaji, jota pitäisi päästä kokeilemaan.
Kaunista taidelankaa sait aikaan 🙂
Onneksi olkoon! Ensilangaksi tosi onnistunutta 🙂
Mukava, että pellavaakin vielä kehrätään – se alkaa olla harvinaisempi taito kuin villan kehruu. Toivottavasti saat hankituksi kuitua, Raijan Aitasta ainakin, tai mummojen vinteiltä…
Kiva, minäkin olin jo lisännyt sinut suosikeihin. Sulle on vastaus mattojuttuun blogissani.
Pellavalankahan ei ole sitä helpointa ensilankaa. Kokeilepa seuraavaksi villaa, ihan vain tunteaksesi eron. Taidelankoja on kiva tehdä, harkittuja tai sitten lainausmerkeissä. Ja kehräämällä saa just sellaista lankaa kun haluaa, ei tarvitse enää haikailla vaan panee värttinän/rukin pyörimään.
Tulipa kaunista! Niin se taitaa olla, että kun osaa jo yhtä ja toista, niin uuden oppiminen sujuu nopeammin. Olen muuten joskus ostanut Raijan aitan kirjontalankoja, joissa varmaankin oli osa pellavaa, osa villaa. Ainakin yhden tosi mieluisan tyynyn olen saanut niillä kirjotuksi, ja olen kauan haikaillut käymistä ihan paikan päällä. Jostain syystä näitä perheen köriläitä ei niin paljon kiinnosta. En ymmärrä miksi!
Ilolla otan kiitoksianne vastaan. On myös mukava saada uusia kommentoijia, niitä joita kehräys kiinnostaa. Teidän kommenttinne ovat rohkaisevia
Liisa, menkää marja-aikaan, niin käynti maistuisi makoisalta köriläillekin.
No huh, pellavaa heti aluksi! Multa olis kyllä jäänyt kehruuharrastus siihen. Olen niin pehmeän villan ystävä. Mutta kangaspuilla tuosta pellavasta saa mitä vain. Raijan villalanka näyttää ihanalta, siitä vain mallia 😉