Lapsenlapsia oli mökillä aika liuta ja jotain mukavaahan silloin on tehtävä. Pengoin varastostani vanhan pärekorin, joka olin tuonut sinne vuosia sitten. Sieltä löytyi Doris, minun vuosikymmeniä sitten isomummolta saamani nukke, joka oli ollut taas hänen lapsiensa nukke. Muistan, että en leikkinyt lapsena koskaan Doriksella, en tainut saada, sillä se oli aina huonossa kunnossa. Sukukirjasta juuri katsoin, että tuon  isomummon tyttäret, Ester ja Ellis , olivat syntyneet 1885 ja 1890. Nuken alusasussa oli pienin ristipistoin kirjottu e-kirjain, joten oletan sen kuuluneen jommalle kummalle tyttäristä. Doriksen iäksi tulee yli 100 vuotta!

Doriksen pää oli irti, kiinnitetty tosin kaulasta nauhoin, uusitut kädet aivan liian paksut, suorastaan muodottomat, mutta korissa oli pienet irtokädet, joita pidän alkuperäisinä. Poistin muodottoman isot pumpulakädet ja niiden alta löytyi pussit, joihin pystyin kiinnittämään alkuperäisinä pitämäni. Saviseen päähän saimme poratuksi uudet reijät ja se ommeltiin vartaloon, ja ei näytä pahalta kun on kaulasta kiinteä vaatetus.  Pää ei ole Doriksen alkuperäinen, se näkyi vartalon ompelujäljistä. Vartalo oli täytetty sahanpurulla ja se se piti paikata haarojen välistä. Pikkureikiä jäi myös ympäri vartaloa, joten rajuihin leikkeihin sitä en taida minäkään antaa. Jalat ovat selvästi uusitut, alkuperäiset ovat varmaan olleet käsien kaltaiset ja kuttaperkkaa. Mutta vaatteet olivat sievät, saattaa olla, että olivat 1800-luvun tyttösten omia vauvaaikaisia vaatteita pitsilahkein ja suurin merimieskauluksin.

Sitten alkoi leikki. Järjestimme viisisukupolvea.

Doris ilman muuta ensimmäisenä. Seuraavan sukupolven kohdalla oli vaikeuksia. Karjalaan jäi oikeastaan kaikki tavara. Varmaan ullakolla oli nuoriksi aikuisiksi kasvaneiden lasten vanhoja leluja, mutta eiväthän ne olleet  evakkoon lähdettäessä ensisijaista mukaan otettavaa. Tätä sukupolvea edustamaan valitsimme tätini tekemän mollamaijan. Tädillä ei ollut omia lapsia, mutta sisaren lapsenlapset kävivät usein kylässä. Lapset tiesivät piilopaikan, mistä löytyi tämä molla ja sillä oli runsaasti puettavia villavaatteita. Samainen täti oli minulle lapsena ommellut seuraavana olevan Anja nuken ja senkin päällä ovat alkuperäiset villavaatteet. Anja jäi minun vartuttua asumaan vanhempieni luokse ja siellä sillä leikkivät lapseni ja heidän serkkunsa. Anja muutti muuten samassa pärekorissa mökille kuin nukketohtoria tarvinnut Doris. Itse muistan hyvin, että Anjalla on menossa kolmas pää.

Neljäntenä on tyttäreni nukke Kaisa, jonka tyttö sai isovanhemmiltaan 2- vuotiaana. Kaisalla on nyt lainahepenet päällään, mutta puhtoinen iho, sillä viimeisenä olevan ”Vihreä vauva” nimisen nuken nukkeäiti pesi Kaisan tiskiaineella ja  -harjalla putipuhtaaksi. Vihreä vauva oli mökkivierailulla ja siksi pääsi edustamaan tuota viidettä nukkesukupolvea. Kaisa taas pyydettiin kaupungista kuvaa varten ja taitaa nyt jäädä mökille.