Tänään olen ripustanut seinälleni 10 vuoden urakkani. Kudoin pohjakankaan Ukkolassa kansalaisopiston aikana todennäköisesti syksyllä 2003. Kansalaisopistohan lopetti opetuksensa Suonsaarella syksyllä 2003 ja me Akat aloimme toimia itsenäisenä kudontaryhmänä heti tammikuusta 2004.
Keväällä 2009 aloin värjätä lankoja rekipeittoa varten (ensimmäinen kerta ja toinen kerta ja kolmas kerta), kaksisäikeistä Pirtin karstalankaa tex 140 x 2 ja Raasikun 8/2 lankaa Virosta. Syksyllä 2009 menin Mikkelin kansalaiopiston kursille Mummon mallit talteen ja aloin kirjonnan jakamalla ensin pinnan vinoneliöihin ja keskustelemalla kovasti siitä, miten vuodenajat pitää esittää. Päädyin painostettuna (sitä tuli myös kotoa käsin) myötäpäivään, vaikka aina olen ajatellut itse talven olevan ylhäällä ja kesän alhaalla, kevään vasemmalla laidalla ja syksyn oikealla laidalla.
Itsenäisyyspäivänä 2011 kirjoin kudontapiirimme näyttelyssä Suonsaaren vanhainkodin alaaulassa peittoani työnäytöksenä.
Maalisuussa 2012 kirjonnat ovat blogini mukaan valmiit ja peitto jäi odottamaan reunoihin ajattelemaani iskuhapsua. Tuo odotus aika venähti vähän pitkäksi. Iskuhapua laidat eivät saaneet vaan lautanauha hapsut. Ne olivat helpot tehdä. Nyt vähän hävettää tuo peiton seisottaminen. Onneksi kaikki lapsenlapseni eivät ole vielä kavaneet satuiän ohi. Mukava myös tämä blogi, mistä tuon pitkän ajan sai tarkkaan selvitettyä.
Olen jo maaliskuussa 2012 päättänyt pitää kilpailun. Kirjoin tietoisesti peittooni viisi tuttua kansansatua. Mitkä ne ovat? Kerro se minulle sähköpostilla (ohje vasemmassa sivupalkissa). Kolmelle ensimmäiselle oikein vastanneelle lupaan tehdä kansanomaiset lapaset reikipeiton tähelangoista, niitä kun on paljon. Ilmoitan tähän artikkeliin laitetulla päivityksellä, milloin kolme oikeaa vastauta ovat tulleet. Satusivulla sitten kerron, ketkä ovat ne onnelliset, joiden käsiä ei enää palele.
Oikein hyvää käsityövuotta 2014!
Kiitos kommentistasi ja lisäyksestä jolla pääsin jyvälle ja tänne asti. Ku ensin löysin tieni sinne perinneblogiin niin alkoi kyll kellot kiliseen ett jostain muualta pitäis löytyä . . .jne.
Ihana, kaunis kaunis tuo rekipeitto! Vihdoinkin se tuli kokonaan näytille. On se vaan paljon hienompi – kivempi tmv – mitä osasin kuvitellakaan. Mä oon jo unohtanut miettiä satuja mutta ehkä tästä nyt taas innostun siihenkin.
Toivotan Sinulle oikein, oikein mukavaa ja antoisaa uutta vuotta! Käsityöaikaa jos voisin niin antaisin;)
Kiitos Kristiina peiton kehuista. Olen siihen itsekin tyytyväinen. Kuva ei edes anna siitä oikeaa kuvaa, villan pehmeys jää pois.
Minulla on Kristiina käsityöaikaa, mutta kaikkea mitä olen tehnyt, en ole voinut jakaa. Siitä hiljaisuus johtuu. Mutta eiköhän tämä tästä ratkea, tänäänkin päättelin kauan sitten tekemäni pellavaisen putkilokudonnaisen. Ajattelin sen sisään siirtää joulukuusen ledvalot, kun ne huomenna jo joudun kuusesta riisumaan
Peitostasi tuli ihana! Mie olen haaveillut rekipeiton tekemisestä, mutta pitäsi varmaan mennä kurssille tms. Yksi pieni peittokirjontajuttu on kylläkin suunnittella – saankohan vaan koskaan tehtyä!
Saduista en ole vielä keksinyt kaikkia, mutta mietintä jatkuu.
Aivan upea rekipeitto! Ei voi kuin hattua nostaa ja ihailla. Minusta käsitöihin kuuluu tietynlainen kiireettömyys ja sinulla on juuri sitä tässä työssä 🙂
Muutaman sadun löysin, mutten vielä kaikkia 🙂
Hienoa, mielikuvitusta kutkuttavaa!! Varsinainen sukuperintö jälkipolville.
Satuja pitää vielä miettiä.
Peitosta tuli hieno, valtaisa urakka sai päätöksen. Kansansatuja tunnen niin vähän, että ne jätän muille miettitäväksi.
Ihan nolottaa tunnustaa, että nyt vasta näen tämän rekipeittosi, vaikka kai jo alkummetreiltä sen tekoa seurasin. Mutta nyt on ollut kai vuoden verran sellanen sanoisinko ”blogiähky”, ettei tule säännöllisesti seurattua suosikkiblogejakaan. Sitten kyllä yritän katsella kaikista julkaistuista postauksista ainakin kuvat ja luen kiinnostavat tekstitkin. Mutta hieno on peittosi! 🙂
Hyvä että tulit katsomaan. Minulla on myös ollut tavallaan blogiähky. Kun vuosi sitten google lopetti sen readerin ja minulla oli noiden kirjakäsitöiden takia kiire ja niistä kun en voinut kirjoittaa, en tehnyt mitään blogituttujeni päivitysten uudelleen kasaamisesksi ja niin on kaikkien seuraaminen jäänyt. No sehän merkitsee sitä että ei ole postauksilleni lukijoita kun en lue muidenkaan juttuja. Sinä löysit rekipeittoni, siitä iloitsen.