Talvipäivän jutustelua

Talvinen päivä on mitä kaunein. Sen kunniaksi otsakekuvaksi rekipeiton yläosa. Tämän hurjimuksen on piirtänyt poikani. Minun piirtämä oli hänen mielestään aivan liian lempeä.ruskeat lapasetValoa riitti runsaasti näiden lapasten kuvaamiseen. Ne lähtevät nyt Vantaalle, sillä Liisa on tunnistanut kaikki viisi kirjomaani satua. Siitä olen tosi iloinen. Olen neulonut nämä lapaset luonnonväreillä värjäämästäni Viron maavillasta. Ruskea väri tuli vanhoista kuusenkävyistä, sininen kasvattamastani morsingosta ja oranssi veriseitikeistä.

Vielä on kahdet lapaset lähettämättä, joten satuja kannattaa pohtia. Tasapuolisuuden nimissä minun on nyt sanottava, että olen Repojen sukua. Siksipä rekipeitossa oleva sukulaiseni ilman muuta seikkailee  useammassa sadussa.

rekipeittokettu

6 thoughts on “Talvipäivän jutustelua”

  1. Onnittelut Liisalle! Taitaa olla oikea satutäti;) Mulle ei vaan tuu mieleen muita ku eläinlauluja, ja ne ei taida satuja olla. EIkä mun ystävätärkään keksiny mitään vaikk luulin sen tietävän ku sillä on lapsia ja se on ope yms.

    1. No repolainen on minustakin viekas, mutta lempeä. Olen odottanut että tulet satuja tunnistamaan. Olis yhdet punavalkeat virkatut lapasetkin , juuri käsiisi sopivat.

  2. Hei!
    Kiitokset lapasista, käytin niitä jo ulkonakin. Kyllä
    pysyi pakkanen ulkopuolella!

    1. Kiva kun käsiäsi ei palellut. Olen niin iloinen siitä, että niin selkeästi tunnistit sadut. Se yksi repolaisjuttu aiheutti välillemme keskustelua, mutta ei se haitannut mitää, tiesin laiken aikaa, että tunnet sadun. Sama Mikko Repolainen seikkailee monessa kujeessa. On satujen tunnistamisessa ollut yritystä, mutta lapasia ei ole lähtenyt kuin vain sinulle. Tänään valmistuivat uudet, joten seuraavakin satujen tunnistaja saa valita itse kolemesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *