Toinen kehruutunti Raijan Aitalla

Kävin tänään toistamiseen opettelemassa kehräystä Raijan Aitalla Raijan itsensä opastamana. Isoista luonnonkivistä rakennetun navetan tunnelma sopii hyvin tuon entisajan naisten taidon opetteluun. Kaikki sujui jo paljon paremmin. Kierre etupäässä onnistui, tosin joskus vielä tuppasi tuleman liikaa kierteitä, mutta aloin ymmärtää mitä keräämisessä tapahtuu, kuinka kuidut saa kierretyksi yhteen ja miten lanka hupsahtaa rullalle. Myös vasemmalla kädellä pellavan nyhtäminen alkoi sujua, se oli ensimmäisellä kerralla kaikkein vaikeinta. Otin pellavaa syliini ja kädet pääsivät työskentelemään lähellä toisiaan ja se helpotti tilannetta.

rukki-ja-vyyhdinpuu.jpg

Tässä kuvassa olen vyyhdittämässä toista rullaani. Harmi etten ottanut kuvaa aikaisemmin, niin olisitte nähneet , että rullani oli jo aika tasainen.

pellavaa.jpg

Voi tuota pellavan kauneutta: kiiltoa ja värien vaihtelua! Tuota minä kehräsin.

vyyhdinpuulla2.jpg

Ja tällaistä tuli. Onnistumisen kokemus on riemullinen. Olen päättänyt ostaa rukin. Ei se haittaa , vaikka on kallis, jäähän se tyttärelleni minun jälkeen ja lupasin jo tänään puhelimessa opettaa lapsenlapsenikin kehräämään.

Tulen opettelemaan tuon pellavan kehräämisen kunnolla, siitä saa hyvää tehostelankaa kudonnaisiin, mutta villahan se on minun intohimoni.

raijanvillaa-ja-kivia.jpg

Viime kerralla ostamaani Raijan kehräämää hahtuvalankaa olen pikkuhiljaa neulonut kaulahuiviksi, silleen makustellen, sillä tuon kaltaisten  erikoislankojen kehräämisen opettelu on haaveeni. Lueskelen myös ainutta löytämääni kehräämisen oppikirjaa Sari Varilo, Kehrääjän kirja. Tietääkö kukaan, löytyykö muita kirjoja? Kuvauspöydällä oli Otavan kivipajalla  hiomiani kiviä ja kaksi nappia, otin ne kuvaan mukaan, sillä kehräys, kivet ja tuo pöytä itse ovat eksoottisimmat käsityöni menneen talven aikana. Pöytä töröttää keskellä olohuonetta ja odottaa lämpimiä ilmoja, jotta pääsen sen kuistilla petsaamaan ja lakkaamaan. Hioin sen talven aikana kansalaisopistolla.

raijanvilla-lahelta.jpg

Vielä yksi kuva kaulaliinasta. Se on neulottu yksi oikein ja yksi nurin resorina, niin että kaksi kerrosta on ohuella Wolli-langalla ja kaksi Raijan kehräämällä hahtuvalangalla. Tulee todella kaunista ja elävää pintaa.

7 thoughts on “Toinen kehruutunti Raijan Aitalla”

  1. Kehruu on koukuttavaa puuhaa. Itse en tiedä suomalaisia kehruukirjoja. Itselleni tilasin netin kautta kirjan teach yourself visually handspinning. Se on ollut ihan hyödyllinen opus. Ja käytännössä harjoittelemalla ja harjoittelemalla olen saanut tasaisempaa ja ohuempaa lankaa aikaiseksi.

  2. On todella elävä pinta tuossa kaulahuivissasi.
    Kehräämistäkin olisi kiva jossain päästä kokeilemaan.

  3. Onneksi olkoon! Olet ihanasti päässyt alkuun. On olemassa hyvä pellavakirja, ainakin kirjastoissa – tekijä on kyllä lupaillut uutta painosta kirjakauppoihinkin. Itselleni on ollut iso apu seuraavasta:
    Anja Heikkinen-Rummukainen, Eläköön pellava. Hän on julkaissut myös pellavan viljely- ja korjuuoppaan ”Kotoinen pellavamme”. Siinä on lisäksi loukutukset, lihtaukset ja häkilöinnit neuvottuina. Iloa edelleen pellavien parissa!

  4. Taitaa vaatia enemmän taitoa tuo pellavan kehruu kuin villan.
    Aloitin maanantaina työstää mustaa villaa, kun on aurinkoisia päiviä. Näkee paremmin minkälaista lankaa tulee. Olen karstannut muutaman lepereen ja kehrännyt samantien pois. Toisen rullan ajattelin tehdä ruskeasta ja yhdistää sitten molemmat.

  5. Hieno taito tuo kehrääminen. Olen joskus ajatellut meneväni jollekkin kehräyskurssille, ja nyt alkoi todella tehdä mieli oppia kehräämään…

    Tosi kaunis kaulaliina, se näyttää ihanan elävältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *