Tässä äitienpäivän viikonloppuna minulla on ollut yövieras, joka nyt poseeraa huopieni päällä, joita kuvaan täällä blogissa esitettäväksi. Vieraani isäntäväen taholta minua kutsutaan sen mummoksi, mutta tuota en ole lapsenlapsekseni tunnustanut.
Loin aikoinani huopaloimen luonnonväreillä värjäämistäni Pirtin kehräämön langoista, 140 tex x 3. Minun oli silloin tehtävä jotain isokokoista, mihin kaikki varastossani olevat langat uppoaisivat, että pääsisin tyydyttämään himoani värjätä uusia lankoja. Tuon loimen ensimmäisen huovan kuva on täällä. Harmi etten kuvannut silloin lettiä. Luonnon värien sanotaan hyvin sointuvan toistensa kanssa, mutta tuon loimen letti oli todella räikeän kirkuva. Olin laittanut siihen kaikkia mahdollisia värejäni. No näkyyhän tuo yhteen sopimattomuus huovissakin, joten seuraavat huopani suunnittelen ja värjään langat juuri niitä varten. Loimi oli mökin kangaspuissa ja unohtui sinne. Tänä keväänä kudoin sen loppuun. Nyt on huovat viimeistelty ja loimen lopusta valmistin ison tyynyn.
Oikealla olevan huovan olen pessyt. Kun vedin tuon vironvillasta kudotun harmaan huovan tukilta, niin koneöljyn haju oli niin tuntuva, että huopa joutui heti solmimisen jälkeen pesukoneeseen. Luonnonmusta lanka keskimmäisessä huovassa on Pirtin lankaa ja se ei haise öljylle. Lampaan haju ei minua haittaa. Vasemman puolinen on kudottu jo pari vuotta sitten, siinä on kolmea erisävyistä vironvillaa. Se on ollut tukilta poissa, joten haju on laimentunut ja sen pesemistä tässä vaiheessa harkitsen. Luonnon musta antaa luonnonvärit puhtaimpina esiin. Valkea ja harmaa lanka taas syövät värejä, jännä juttu.
Tyynyn kudoin nyt keväällä. Sain innon päälle, kun keksin mitä loimen lopulla teen. Siinä olen käyttänyt kuteena itse värjäämiäni langanloppuja. Pesin tämän myös, koska halusin sen pikkirikkisen huopuvan, jotta vohvelisidos kestäisi rajumpaakin pyöritystä. Täytteenä on pieni rakeista stryrox-rouhetta, jota on Ukkolaan hankittu säkkikaupalla saunatyynyjä varten. Tyynyn vien mökille, sinne se kuuluu, joko lattialle tai selkäni taakse kun istun sängyllä ja virkkaan.
Kyllä nämä kasvivärjätyt huovat ovat kauniita. Niissä näkyy värjäyksien koko kirjo. Itsekin olen miettinyt lankojen kuluttamista huopiin, mutta vielä ei kudonta-asemilta ole löytynyt sopivaa lointa. Aika ei riitä oman loimen laittamiseen.
Vaaleat värit tosiaan haalistavat kirkkaampia värejä ja tumma korostavat. Tätä yritän kehrätessä muistaa.
Kiitos Pia! Värien kirjo todella näkyy huovissa. Tosin osaan nyt jo tehdä ihan uusia värejä. Siihen on johdattanut kunnollinen tutustuminen kääpiin ja orakkaisiin, sekä leikkiminen ph:lla ammoniakkia käyttäen.
Kauniit huovat, kauniit värit. Saitko langat kulumaan ja luvan uusiin värjäyksiin?
Olen minä itselleni antanut luvan värjätä, vaikka nuo vanhatkaan langat eivät ole vielä täysin loppu. Katso mitä vastasin Pialle.
Aivan ihanat huovat. Nuo värit on niin sopusointuiset. ja söpö on ”lapsenlapsikin”.
Kaikki on iloa silmälle: värit, koiruli ja kädenjälki. Oma luonnonväreillä värjääminen on vielä hakusessa ja haaveissa. Reaktiiviväreillä vaan toistaiseksi värjäilen…
Kiitos Päivi. Kiva kun tulit blogiini vieraisille. Odotan sinua toistekkin.