Kiinteä ketjuvirkkaus on hauskaa

Viimeisen puolentoista vuoden ajan olen ketjuvirkannut tavattomasti ja jäänyt kirjaimellisesti koukkuun. Hauska sanonta tuo ”jäädä koukkuun”, käytetään vaikka mistä asiasta, johon jumittuu. Oiskohan se tullut siitä, että näin tapahtuu usein juuri virkkaamisen yhteydessä,  esim. sängynpeittovirkkaajat tai pitsin virkkaajat. Onhan tuo koukku sananakin tietysti kuvaava, se pitää saaliistaan hyvin kiinni.

kukkaro kiinnikukkaro aukiTämä kukkaro on viehättävä.  Lanka ehkä vähän liian hempeää minulle, mutta hyvin siellä naapurimaan rahat viihtyivät Pietarin matkan ajan, joten omaan käyttöön tuli.

punainenpussiPunaisen kukkaron kirjovirkkausmalli on otettu1800-luvun sormikkaista. En tullut laittaneeksi siihen vuorta, kun luulin ettei kukkarosta tule kivan näköistä. Mutta hyvin siinäkin tärkeät esineet pysyvät, eivätkä  ole laukun pohjalla hujan hajan.  Vuorettomuus on toisaalta hyvä asia, sillä joustava virkkaus antaa periksi erilaisille muhkuraisille tavaroille.

sytomyssyjäsytomyssy3Sytomyssyissä kokeilin kiinteän ketjuvirkkauksen pintarakennemahdollisuuksia. Ne ovat joskus hyvinkin yllätyksellisiä.

kenkäveroonNämä kintaat vein huhtikuussa Kenkäveroon, missä kesäkuun puolessa välissä avautuu näyttely 1000 + yksi lapasta.  Sieltä ne voi käydä bongaamassa ihan livenä. Kaksi ylimmäistä olenkin jo esitetellyt Ravelryssä. Niiden mallit eivät ole minun kehittelemiä. Suomi-kintaat ovat vuoden 1951/3 Omin käsin -lehdestä ja oranssivoittoisten kuva on Suomen museot onlinessä. Alemman rivin sinisävyisissä on vaikutteita Kerstin Jönssonin kirjasta Smygmaskvirkning, mutta punasävyiset molemmin puolin ovat itseni kehittelemiä malleja

Tässä esittelin tämän kevään virkkaukseni. Varsinainen urakka minulla oli viime vuoden puolella, kun kiinteillä ketjusilmukoilla virkkasin kesäkuussa ilmestyvään kirjaan Sukupolvien silmukat pitkälti toistakymmentä museoiden mallilla tehtyä virkkaustyötä. Kirjasta löytyy ohjeet virkauttuihin töihin, mutta myös tekniset neuvot tuohon vanhaan ja osittain unohtuneeseen tekniikkaan.

7 vastausta artikkeliin ”Kiinteä ketjuvirkkaus on hauskaa”

  1. Koukussa olet =)
    Pussit ovat kauniit, etenkin tykkään tuosta vaaleanpunaisestam vaikken ole vaaleanpunaisen ystäväkään.

  2. Tosi suloiset pussukat. Ja kirja kuulostaa erittäin mielenkiintoselta. Yritin etsiä kirjasta enemmän tietoa mutta löysin vain sen verran että se on ennakkotilattavissa Suomalaisesta kirjakaupasta ja siellä sanottiin että se olis Maahengen kustantama. Mutta Maahengen sivuilta en löytänyt mitään tietoa. Onko se kuitenkin jonkun toisen kustantamon kirja?

    1. Kirjan kustantaja on Maahenki. Se on ennakkomyynnissä kirjakaupoille, mutta kun sillä ei ole vielä kantta valmiina, niin luulen sen olevan syy, miksi Maahenki ei ole pannut kirjan ilmestymisestä ennakkotietoa sivuilleen.
      Päivikki, tuo vaaleanpunaisia pussoita myös ihastellut aikaisemman kommentin lähettäjä, on mukana ja on blogissaan kirjoittanut kirjasta enemmän kuin minä. Meitä neulojia ja virkkaajia = kirjoittajia on kaikkiaan 5.

  3. Onpas nuo kukkarot kivoja. Niitä en ollut nähnytkään. Hyvin nuo kuviot sopivat monenlaiseen työhön.

    1. Puuvillasta ne olen tehnyt. Tuosta punaisesta joskus sinulle juttelin, kun olin ajatellut sen mukaan. En laittanut, koska merseroitu kova lanka ei näyttänyt kivalta, vaikka kyllähän tuo menettelee. Vaaleanpunaisessa langassa on hopealankaa mukana, mutta se on muuten ihanan pehmyttä merseroimatonta. Sen tein kevättalvella ja tuo kuviohan ei ole mistään esikuvasta, olen vain alkanut tehdä sitä takareunaan, mikä on paksuuden takia parempi vaihtoehto tuollaisiin esineisiin.

      1. Punainen on mielestäni oikein hyvä, Mietin jos olisi tehnyt nuo valkoiset silmukat villalangalla, olisiko ne selkeämmät? Mutta ei mielestäni mitenkään huono tuollaisenakaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *