Tässä syksyn aikana olen kutonut Ukkolassa mattoja.  Ensiksi tein pikkumattoja lastenhuomeisiin

Neidon polku loimi ei ole ollut kovin suosittu. Polku ei kuulema näy kunnolla.  Mutta täytyykö sen neidon polun aina niin selvästi näkyä?

Hyvin näkyy, kun matoa katsoo vinosta,

Mutta polku häviää, kun seisoo maton päällä ja siitä katsoo. Mutta pienessä valokuvassa näkyvät raidat näinkin, mutta suurennahan kuva.

Lisäsin puihin palttinapolkuset ja tein kokeiluja.

Kahdella värillä ja vain yhtä kuviopolkusta käyttämällä tuli kivan näköistä. Akat tykkäsivät!

Tälläisen taidan vielä talvella kutoa, valitsen vaan sinisen kuteen tilalle kuteen joka näkyy molemmin puolin samanvärisenä. Tuossa kohdin, missä valkea näkyy vain täplinä, niin se näkyy toisella puolella tuona leveänä pyöryläketjuna.

Tämän jälkeen aloin kutoa leveämpää mattoa tavallaan joululahjaksi. Ihan alkusenteillä olin heittänyt väärin ja se harmitti koko ajan kutoessani.

Hätä ei olutkaan suuri. Kyseessä olikin vain toinen väri tuossa panaman kaltaisessa heittämistavassa ja sain sen korjattua. Purin kudetta ja työnsin puikon oikeaan viriöön ja sitten neulan avulla siihen uusi kude.

Hapsujen pujottaminen ripsin sisään oli hankalaa. Siihen tarvittiin ryijyneulan lisäksi nuo ruosteiset tongit. Sormet tulivat helliksi, mutta ahkruus palkittiin.

Matto pääsikin jo adventiksi uuteen kotiinsa ja kyllä näyttää kelpaavan.