Ennen joulua kävin mikkeliläisessä kirjakaupassa ja siellä oli Taito Uusimaan ja Jaana Vehkasalon kirja Patalappuja tuntuvassa ale-myynnissä. Kirja lähti mukaani, sillä jotain tiesin siitä, kun olin edellisenä talvena katsellut Päivikin blogissa noita ihanuuksia. Kassalla oli kanssani samaan aikaa tuttu rouva. Hän kysyi, minkä kirjan olin ostanut ja näytin. ”Etkö sinä nyt osaa ilman kirjaa tehdä palappuja” oli saamani kommentti. Pikkuisen harmitti.
Lähdin joulun aikaan matkoille, lasten luona kiertelyn jälkeen suuntasin mieheni kanssa ulkomaille. Sen verran kirjasta saamani kommentti ärsytti, että päätin näyttää. Otin kirjan mukaani ja varustauduin puisella virkkuukoukulla lentokonetta varten ja metallisella perillä oloa varten (puinen ei luista). Pussillinen pieniä lankanyssyköitä, sellaisia tähelankoja pääsi mukaan. Ne olivat, etupäässä luonnonväreillä värjäämääni karstavillaa tex 140 x 2.
Tässä kuvassa on osa matkalla tekemistäni lapuista. Valitsin kuvaan vain luonnonväreillä värjätyistä langoista virkattuja. Matkan aikana taisin virkata 11 eri mallia, joistakin useamman patalapun.
Kaksinkertaiset patalaput kiinnostivat minua eniten, lanka kun oli ohutta. Ne oli kivasti ohjeistettu toiselta puolen eri värisiksi (katso kukka oikealla kahdessa ylläolevassa kuvassa) ja jotkut mallit syntyivät ihan pätkälangoista. Joitakin malleja pikkuisen muutin. Jos olisin tehnyt ohjeenmukaiset kukat tuohon vasemmanpuoleiseen, niin ne olisivat olisivat haitanneet patalappukäyttöä.
Mukanani oleet puuvillalangat olivat hieman hempeitä, mutta kauniit patalaput niistä syntyivät – ihan juhlakäyttöön.
Minun ei ollut tarkoitus jatkaa patalappujen virkkausta kotona, mutta toisin kävi. Valtavat lankavarastoni mahdollistivat uusia malleja ja nyt olen oppinut virkkaamaan monenlaista uuttapintarakennetta. Tuossa pyörylässä on hamppu/villalankaa Nepalista.
Minulla 17 erilaista lappumallia tehtynä ja kaksois- ja kolmoiskappaleiden kanssa yli 20 patalappua. Nämä seitikkiauringot ovat toivottavasti viimeiset, sillä toivon tämän blogikirjoituksen poistavan mokoman koukussa olon. Mutta ystävät ja tuttavat, kusukaapa minut kylään. ette arvaakkaan mitä saatte tuliaisena.
Palappuja kirjan hintaa olen miettinyt. Kirja on hyvä, ispiroiva, jopa koukuttava. Mallit on Taito-Uusimaa kerännyt virkkauksen harrastajilta ympäri maata. Ne ovat perinteisiä, kauniita ja käytännöllisiä. Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi 2012 ja minulla oleva toinen painos 2013. Onko tuon kirjan elinkaari nyt loppu, kun tavallisessa kirjakaupassa myytiin niin halvalla? Kirja lähti mukaani, kun ei juuri mitään maksanut, mutta – hyviä kirjoja pitäisi olla saatavana vuosikausia.
Nyt ymmärrän, että olet ollut todella koukussa
huh, ja johonkin katosi näköjään loput tuosta kommentistani.
Hauskoja ja hienoja tuliaiskukkia olet virkkaillut. Kyllä kelpaa viedä.
Kirjojen ikä on minulle mysteeri. Usein kirja on jo alessa, ennenkuin saan ostopäätöksen tehtyä. Olisikohan ale tämän päivän markkinointikikka.
Ihania! Näihin patalappuihin jää koukkuun. Siulla on ihania värejä patalapuissasi. Minnuu kiusasi se, ettei suurista lankavarastoistani löytynyt sopivia lankoja. Sen verran asia jäi kiusaamaan, että palaan varmasti vielä virkkaamaan patalappuja.
Muuten, tuommoinen, etkö osaa ilman ohjettakin tehdä tokaisu on todella hölmöä. Tottai kai osaat! Mutta toisten ohjeita seuraamalla voi oppia uutta ja sitten osaa vielä paremmin!
Tervehdys Leena!
Taidan minäkin vaihtaa sukkatehtailun patalappuihin. Olen vienyt niitä ennenkin mökkinaapureille. Sinun tekemissä malleissa oli monta mielenkiintoista.
Eilen oli muuten Kansallismuseon kahvilassa ensimmäinen kerta käsityökahvila. Meitä naisia oli aivan valtavasti. Suuret odotukset oli museon kokoelmista kerätyille esimerkeille ja esitelmälle. Kaikki varmasti osasivat kutoa, mutta halusivat kokea jotain uutta. Hyvää jatkoa!