Ennen joulua tein yhdet kinnasneulatossut ystäväni ompeluseuran myyjäisiin. Ystäväni oli saanut tumman ruskeaa paksua sekoitelankaa, josta oli määrä neuloa sukat. Kun hän valitti langan kovuutta, niin pyysin sen itselleni ja kerroin yrittäväni tossuja kinnasneulalla.

Lanka ei kunnolla huopunut ja jouduin päättelemään langanpäät neulalla. Kauniit tossut sain silti aikaseksi, sillä vielä kirjoin luonnonvärein värjäämilläni langoilla tossuihin kannuksenpyörät. Kuvio suorastaan loisti tummalta pohjalta, mutta sehän symboloi suomalais-ugrilaisessa perinteessä aurinkoa.

Tossut lähtivät myyjäisiin ja en muistanut ottaa niistä kuvaa. Se on jälkeenpäin harmittanut. Päätin tehdä uudet ja lahjoittaa ne nyt Pirtin kehräämölle, kun ovat taas kehränneet kainuunharmaksen villoista Z-kerrattua lankaa. Käytämme tuota lankaa karjalaisessa perinnekäsityökerhossa.

Huonosti tässä meinasi käydä, sillä innoissani jatkoin tossujen  ompelua pohjanauhan käänteen jälkeen. Tuossa vaiheessa olisi pitänyt aloittaa toisen parin ompelu, jotta saisi molemmista tossuista samankokoiset. Molemman parin yhtäaikaikaista tekemistä olen aina painottanut ohjatessani toisia neulakintaan saloihin ja nyt töppäsin itse. Tuossa vaiheessa mistä yllä oleva kuva on, olin jo päättänyt tehdä kahdet tossut, vähän epämääräisen kokoiset minulle ja paremmat Pirtille.

Neljän tossun tekeminen antoi  varmat viitteet siitä kuinka paljon pitää missäkin kohdin lisätä tai kaventaa, joten viimeisen tossun tekemiseen oikein keskityin ja panin silmukat muistiin ja päätin tehdä ohjeen sen pohjalta. Ohje onkin jo valmis, pääset siihen tästä tai blogini yläpalkista.

Molemmat tossut ovat valmiit. Vaikka koon suhteen olikin vaikeuksia, niin sain kaikki aivan samankokoisiksi, kun kuivatin märät tossut lestissä. Kotiin jääviin kirjoin omilla väreilläni kannuksenpyörän ja yläreunan koristin ketjupistokiemuroin. Tuollaisia ketjupistokiemuroita on käytetty muinaisina aikoina Ruotsissa neulakintaissa ja löytyy niittä Tuukkalan hautalöytökintaistakin. Kannuksenpyörä ei loista niin kirkkaana, kuin niissä tummanruskeissa tossuissa, mistä jäi kuva ottamatta. Johtunee varmaan pohjaväristä. Pirtin tossuihin kirjoin sen kaltaisen auringon, kuin mitä esiintyy suomalaisissa rekipeitoissa. Kirjonnassa käytin niitä Pirtin värejä, joita löysin lankavarastostani.

Tossujen pohjiin lisäsin jarrutäpliä. Ne olen todennut erittäin toimiviksi jopa jumppasalilla.

Tossujen kuviot ovat erilaiset, mutta molemmissa on kahdeksan sakaraa. Kahdeksan on pyhä luku. Kristillisessä perinteessä se kuvaa täyttymystä, uuden alkamista ja ylösnousemusta (Tanhuanpää, Taivaallista mannaa), Virossa minulle kerrottiin kahdeksan sakaraisen kuvion siunaavan ja hoitavan paikkaa, jonka päälle se on kirjottu. Tätä ikivanhaa kuviota esiintyy siellä hyvin paljon etenkin ikivanhassa Mulgimaan kirjonnassa. Suomessa kannuksenpyörä on yleinen ryijykuvio, sitä esiintyy  myös vaakunoissa ,  esimerkiksi Parikkalassa. Juuri luin netistä, että kahdeksansakarainen tähti on palomiesten tunnus, Pyhän Johanneksen risti. Karjalan tasavallan vaakunassa samainen kahdeksansakarainen symbolisoi ikuisuutta, onnea ja vaurautta. Merkki löytyy myös Udmurtian ja Mordvan lipuista, auringon kehrä, niinhän se on suomalais-ugrilaisessa perinteessä.

Vahva on tossujeni merkki.

Jos haluat nähdä toiset tossuista livenä, niin käyppä ensi viikon lopulla Pirtillä. Kyllä ne silloin jo ovat siellä.