Pellavan kehruuta

Kun olin kaksi päivää tuhertanut villan kanssa, niin siirryin pellavaan.  Olin saanut Raijan Aitalta  rukkia hakiessani kaupantekijäisiksi tupon toisenlaista pellavaa kuin mitä olin siellä opetellessani kehrännyt. Siitä piti tulla toisentyyppistä lankaa.

kaupantekijainen2.jpg

Tuo oli aikamoista tappuraa, mutta kehräämiseeni se taipui. Raija oli kertonut ohuen langan olevan helpompaa kehrätä kuin paksun langan, joten annoin kuidun lähteä liukumaan niin ohuesti kuin se vain katkeamatta onnistui. Tuo tappura tuli nopeasti kehrätyksi ja minä aloin haaveilla, että kudon  itsekehrätystä pellavasta pikkupyyhkeitä.

pikkiapellavia.jpg

Ostamani pitkäkuituisen jo minulle tutuksi tulleen pellavan levitin syliini, niin että se kiinnittyi vyötäröhameeni alle, jonka olin kehräystä varten pukenut päälleni. Varilon kirjassa on nimittäin kuva, missä tyttö kehrää aivinaa ja pellavat on asetettu järjestykseen syliin ja kiinnittyvät essun vyötärönauhan alle. Ei minun ollut tarkoitus mitään aivinaa saada aikaiseksi, vaan pyyheliinan kudontaan kelpaavaa karheaa ja epätasaista lankaa, mutta noin sylissä pitäminen auttoi kuidun löytymiseen. Pitkäkuituinen lanka katkeili helpommin kuin tuo, mitä kutsun tappuraksi. Langasta tuli helposti liian ohutta. Mutta kaiken tuon sylissäni olleen pellavan kehräsin , ja nyt jo haaveilin kutovani kylpypyyhkeitä.

rukilla1.jpg

Tässä kuvassa vyyhdinpuulla on tappurasta kehrätty lanka ja rullalla on pitkäkuituisesta pellavasta kehrätty lanka. Sen kehräämistä jatkan seuraavalla mökkireisullani, sillä kuituja on vielä pussissa paljon, ne riittävät ainakin kahden kylpypyyhkeen langoiksi. Mitä tuosta tappurasta kehrätystä teen, en vielä tiedä, suureen kudonnaiseen se ei riitä, mutta johonkin tehosteeksi kylläkin. Se on todella kivan tuntuista, sellaista paksuhkon rohdinpellavan oloista, mitä olen monesti kutonutkin. Pidän tuollaisista karheista, karuista materiaaleista. Kun olen oppinut kehräämään näitä tavallisen oloisia lankoja, niin siirryn erityislankoihin. Varilon pienessä kirjassa on niiden tekoon kivoja vinkkejä.

Viime kesänä tuunasin perheelleni alennusmyyntipaitoja ja täällä blogissani sanoin, että se paita, missä nainen kehrää on minun, sillä kehräämisen oppiminen on haaveeni. Ei minulla ollut mitään suunnitelmia, että toteutan tuon haaveeni ja jopa vuoden sisään. Kannattaa aina toiveensa ja haaveensa julkistaa, jotenkin sitä vaan sen jälkeen työstää ne toteutumaan.

Nyt on sitten kiitosten paikka. Ensimmäiset menevät Raijan Aittaan, Raijalle hyvästä opetuksesta ja Katariinalle siitä että pääsin tuohon oppiin ja myös rukin hankkimisesta. Seuraavaksi kiitän teitä kaikkia blogistaniassa kehräämisestä kirjoittavia nettiystäviäni. Kuinka minä tulinkaan aina etsiytyneeksi teidän sivuille. Kun sitten aloin kehräämisen opettelun olitte kiinnostuneena minua tukemassa ja ihan tänäänkin olen saanut ohjaavia kommentteja , kun villan työstäminen on vielä vähän hakusessa, eilenhän siitä kirjoitin. Ilman blogistaniaa yhä vielä vain haaveilisin , että jospa osaisin kehrätä. Erikseen  vielä kiitän Piaa hyvistä linkeistä, mitkä havainnollisesti näyttivät kehräämisen saloja, Pirkkoa siitä, että hän selvitti minulle mitä hyvässä rukissa tulee olla ja Rinaa pikkiriikkisestä söpöstä värttinästä, joka oli ihan välttämätön kehräämisen rytmin löytymisessä (ks. edellinen kirjoitus).

5 vastausta artikkeliin ”Pellavan kehruuta”

  1. Kiitos kiitoksista 🙂 Täällä on aina mukava käydä katsomassa miten olet edistynyt. Mukavaa, kun suomalaisten kehrääjien määrä kasvaa.

    Hyvin näyttää kehrääminen sinulta jo sujuvan. Oletko muuten käyttänyt vettä apuna, kun kehräät pellavaa? Ainakin itselläni siitä tuli tasaisempaa, kun säännöllisin väliajoin kostutin sormiani. Pellavaa en tosin ole kehrännyt paljon.

    Jos tuota ”tappurapellavaa” on vain vähän, niin siitä voi kutoa vaikka ”tiskirättejä”.

  2. Hei Pia
    Ihanaa että tulet aina kommentoimaan niin nopeasti! Kastelin sormiani aina kun kuitua piti jatkaa, siitä en varmaan muuten olisi selvinnytkään. Olisi ne märät sormet olleet kaikenaikaa hyväksi, mutta kun yhtä mittaa olisi pitänyt kastella tai sylkeä (niin kai ennen vanhaan tehtiin), niin tuo kostuttaminen jäi kun kehrääminen muutenkin sujui.Tappurapellava olisi oikein hyvää tiskiräteiksi, se kun on aika pehmeää, niin imukyky taitaa olla valtava. Aika näyttää mitä siitä tulee.

  3. Hyvä mieli ihan täällä asti, kun olet noin päässyt pellavankin ”imuun”.
    Tappurat sopisivat tehoraidoiksi värillisten rohdinlankojen seuraksi vaikka jouluisiin kaitaliinoihin. Arvelen, että tiskirätteinä niistä irtoaa vähän aikaa ”limavettä”, riippuen siitä, miten pellavan varret on nyhdön jälkeen liotettu. Maassa lionneista ainakin lähtee jonkin aikaa multaista vettä.
    Muutaman pesukerran jälkeen tappurariepu on varmaan tosi hyvä.

  4. Hei! Olisiko sinulla myynnissä tätä tappuraista minulle tontin parraksi. Olen yrittänyt jo ympäri Suomea kalastella tätä, mutta en löydä edes kädentaitomessuilta. Olisin todella kiitollinen, jos saisin tontuille parrat, joita olen opetellut tekemään vuosi sitten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *