Nyt se on valmis, uusi kansallispuvun hameeni. Konstikasta oli tehdä, siinä oli oikeasti vaikeita paikkoja, mutta sitten ihan typerää tarkaamattomuuttani, joka pisti moneen kertaan purkamaan. Nyt laitan ihan ensimmäiseksi otsakekuvaksi uuden hameeni takakolmion. Saman kohdan, mikä oli äitini hameen hartuuksista edellisessä kirjoituksessani.
Käkisalmen maalaiskunnan Norsjoen kylästä on saatu talteen se hartuushame, joka esiintyy monessa jukaisussa tuon hametyypin edustajana. Nyt hame on vielä Kansallismuseon perusnäyttelyssä olevan nuken päällä. Perusnäyttelyä uusitaan, että jos haluat Norsjoen emännän hameineen nähdä, niin käy pian katsomassa.
Tässä kuvia hameen museokorteista: ensimmäinen kirjoitetusta kortista, toinen hameesta edestä ja kolmas takaa. Kaikki kolme kuvaa ovat minun ottamia kansallismuseon kortistolla ihan luvan kanssa.
Toini Inkeri Kaukonen kirjassaan Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut sanoo tästä hameesta: ”Täysvillainen vetopoimutuksella laskotettu musta sarafaanityyppinen hartiushame Käkisalmen maalaiskunnasta. Helmus ja kainaloihin ulottuva puna-valkoisella kankalla reunustettu liiviosa ovat punaista verkaa.” ( En minä noita kantteja nyt ihan punavalkoiseksi sanoisi. Tulin lisäämään tämän sulkulausukkeen, kun hoksasin sanan punavalkoinen ja olin jo kanttini laittanut enemmänkin äitini hartuuksien kantivärien pohjalta.)
Erittäin hankala vaihe oli löytää oikeann tyyppistä nauhaa hartuusosan reunoihin, no kangaskin olis kelvannut, kun noita Toini Inkerin sanoja katsoo. Kun nauhan laittaa niin sen pitää olla läpiommeltua, eikä liian koreeta. Olen varmaan vuoden etsinyt sopivia nauhoja, niitä on tullut ostettuakin aika monenlaisia. Eniten nauhoja olen nähnyt Karnaluksissa, ne ovat siellä tavattoman koreita. Nyt Martin markkinoiden aikaan myymälän perähuoneesta löysin vaatimattomamman näköisiä, se on tuo lähempänä kasvoja oleva nauha. Tosin se oli hankalaa ommella, koska käänsin edestä keltaisen reunan pois. Sinivalkean nauhan löysin viime kesänä karjalaiselta torilta Hyvinkäällä, myyjä oli sen Vuorelman jälkeenjääneistä tavaroista löytänyt.
Tässä ovat viimemetreille päässeet nauhani Tuo sinipunakeltainen oli minusta liian tummaa, muuten tosi hyvää ja helposti ommeltavaa. Nauha on aikaisempi karnaluksostos. Punavalkovihreä ripsityyppinen oli vähän paksuhkoa, kyllä se kahtena pätkänä olisi riittänyt, mutta sitä käyteään jossain kansallipuvussa, oiskohan Rautu-Sakkola, joten jätin laittamatta. Nauha on Vuorelman jälkeenjättämiä. Laittamani keltainen nauha oli samantyyppistä, mutta ohuempaa.
Tässä sitten tuo koko hameeni. Vetopoimutetun hameosan sain valmiina. Puvun teko oli joltain jäänyt kesken ja se tuotiin Mikkelin tuuletukseen myyntiin. Minulla oli kerrankin tuuria.
Veropimutetun hameen ompeleminen liiviosaan oli tosi hankalaa, kaksi päivää siinä meni eestaas harsiessa, prässätessä ja muutenkin tunaroidessa. Vekit ovat tiukat, onneksi tuli kesällä tehtyä kaksi runsasta alushametta, joten saan perän tuolla hameella leviäksi kun laitan ne molemmat päällekkäin.
Toini Inkeri kirjassaan kertoo miten nuo vetopoimutuslaskokset ennen tehtiin, kannattaa lukea kirjan sivulta 182. Laskokset tulivat niin tiukoiksi, että hameen kantaja joutui aluksi sipsutelemaan pienin askelin – ei siis ihme että minä tarvitsen kaksi alushametta päällekkäin.
Voi, kukaan ei ole kommentoinut tätä minun eilistä juttua, vaikka kävijöitä on ollut pitkälle toista sataa. No minä kommentoin sitten itse. Löysin tänä aamuna museoviraston julkaisemasta kirjasta Rahvaan puku ihanan kuvatekstin. Vuonna 1847 on F. Polen kuvannut karjalaista hartiushametta seuraavasti: ” Kainaloihin kiskovat he hameensa, joita sitte lyhyet yli olkapäin menevät nauhat pitävät kiinni. Ymmärrettävä on, miltä kukin, etenkin vaimoihminen näin säkkiin pukeuden näyttää.”
Hameesta käytetään Leena Holstin kirjan mukaan kumpaakin sanamuotoa, hartuus ja hartius.
Miten siis ymmärsit tuon ymmärrettävän kun mielestäsi on ihana? Minä ymmärsin, että vaimoihmiset näyttävät rumilta ja lihavilta ja neidot nyt näyttää kauneilta säkissäkin 😉
Ihan samalla tavalla ymmärsin, minusta se vaan on niin ihanasti sanottu, kun suoraan pamautetaan että mummo hyvä, näytät rumalta tuossa hameessasi. Näkisitpä tuon kuvan, siinä on S.A Keinäsen n. 30 vuotta myöhemmin tekemä maalaus, missä sakkolalainen pyöreä vaimoihminen istuu ja esiliinakin on sidottu rintojen yläpuolelle. Niinhän ne kansallismuseon nuketkin on puettu.
Mehän keskustellaan täällä netissä vallan julkisesti kun ei kukaan muu meille mitään kommentoi. Hienoa työtä olet tehnyt puvun kanssa. Kummalliselta näyttää äkkiseltään liivin kanttaus kun on siihen polkkakarkkiraitaan tottunut.
Jos sinäkin meinaat sitoa essun tissien päälle, niin sivunyytinkisi ovat aivan liian lyhyet. Aida eilen torui minua kun en ole nyplännyt. Tänään olisikin aikaa jatkaa, mutta ensin pakotan itseni raivaamaan huushollia tunnin verran täydellä teholla.
Kylläpä olet nopeasti saanut hameen valmiiksi. Olet oikea tehopakkaus. Ja se on kyllä kaunis, nuo pienet laskokset ovat minusta niin kauniita. Ja tykkään kovasti noista pienistä punasista hartuuksista.
Nyt sinulla on siis metritolkulla nauhoja, joille pitää keksiä käyttöä? Innolla odotan, missä ne vilahtavat.
Tuo kuva on pakko käydä katsomassa:)!
Tiedäthän sin sari minut, kun käyn jotain tekemään, niin kaikki muu jää, kunnes tuo mielen vallannut on valmis. Nauhoja riittää, tuossa vasta pieni osa. niitä olen tuolla kansallispuku fbssa luvannutkin laittaa eteenpäin. Haluaisitko sinä jotain noista?
Olen taas yksikätinen noin kuvannollisesti ja mikään ei edisty tai onnistu. Minulla on nauhoja omaan pukuun, mutta en ehtinyt niitä testata. Eli en tiedä miten ompelu onnistuu. Mutta eiköhän se tästä taas. Siksi onkin kiva lukea näitä sinunkin valmistamisia. Pääsee tunnelmaan mukaan. Melkein kuin itsekin tekisi jotain:).
Ihana hame ja kiva kertomus! Onnea uudelle! Odotan jatkokertomusta.
Voi miten mukavaa, että tulit Lajulan kangastuvalta käymään. Olen sinulle niin kiitollinen pirtanauhaohjeistuksestasi. Tulit vielä juuri tänään, kun oin juuri aloittanut Theodor-sedän nauhan 73, joka on pohjalangoista pomittua. Nimittäin juuri sen salat olen oppinut sinulta.. Lähti hyvin etenemään, harmi etten osaa laittaa tähän kuvaa. teen tuota kapeaa nauhaa säärisiteeksi, jolla sidon kesällä neulomani sukat. Täytyykin seuraava postaus kirjoittaa niistä, sillä sen rumppapaidan teko, joka on tarkoitus aloittaa ensiviikolla kansalaisopistolla, saattaa viedä pitkäänkin.
Voi, miehän vain tein yhteenvedon eri pirtanauhaohjeistuksista. Katsoit varmaankin Inspiraato on mottomme -nimimerkin luomat videot Youtubesta: https://www.youtube.com/channel/UCyIf0iPTRU3YUu_Fv6INH9Q – ne ovat tosi hyvät!
Odotan kovasti näkeväni Theodor-sedän nauhaa nro 73 kuvissa. Sehän on kirjassa niin pikkuinen ja kirjava. Näkemisiin!
Ah ja oi! Miten kaunis! Kiitos myös mielenkiintoisista taustatiedoista.